Tälläkin palstalla on valtavat määrät "miksei kukaan auta?" kyselyitä ja oman elämän tarinasta saa sellaisen käsityksen hyvin usein että kaikkea pitää vain saada vaikkei ihan ole siihen varaa? Usein näkee myös kirjoituksia ettei ollut oma syy kun luottotiedot menneet, mutta väitän että oikeassa elämässä näitä tapauksia on selvä vähemmistö ja suurin osa vain valehtelee kun ei kehtaa kertoa totuutta että mopo lähti kuluttamisen osalta käsistä.
Mutta mikä saa ihmisen toimimaan näin:
1) Tiedetään ettei tulot riitä, ostetaan osamaksulla.
2) Ostetaan taas lisää osamaksulla, ja taas lisää, vaikka järki sanoo jo että voi olla tiukkaa myöhemmin maksaa KAIKKIA osamaksuja YHTÄAIKAA.
3) Jätetään muutama lasku maksamatta kokonaan koska ei pääse muuten baari-iltaa viettämään.
4) Tulee karhukirjeitä jotka myöhemmin ahdistaa jo niin paljon että kirjeitä ei edes uskalleta avata kun pieni lasku on kasvanut hurjasti.
5) Itketään netissä että miksei ymmärrystä riitä muilta ja varsinkaan pankeilta kun pitäisi ottaa päälle 10 000e laina, jotta vältytään massiivisilta perintä- ja ulosottokoroilta. Ollaan ihmeissään että jos sattuu olemaan työ, niin miksi entinen maksuhistoria (velkojen hoitaminen) on niin paha miinus lainaajille.
6) Ollaan lopulta umpikujassa kun kukaan ei lainaa ja velat kaatuu lopulta päälle. Ajaudutaan rikoksien tielle, jotta voidaan edelleen ylläpitää parempaa elämänlaatua (rikoksilla helppoa rahaa).
Miksi joillekkin ihmisille tavaroiden ja elämysten ostaminen on kovan luokan huume, että ei haluta tunnustaa omia velkoja? Onko se ostaminen jotain miniorgasmien saamista, lohtua vai mihin ilmiö oikein perustuu? Onko ylempi elintaso asia josta halutaan pitää kynsin hampain kiinni esim. ei suostuta koskaan kiertelemään kirpputoreja rahattomana vaan aina vain uusia tavaroita/vaatteita postimyynnistä? Tunteeko ylenpalttinen kuluttaja olevansa huono ihminen tai alemman arvon kansalainen jos ei omista 500e kännykkää vaikka 150e kännykkäkin oikeasti riittäisi tarpeeseen?
Joten lyhyesti: Miksi ihmiset eivät välitä veloistaan vaan ottavat vain lisää uutta velkaa?
https://www.youtube.com/watch?v=jKsye3gjP90
Mutta mikä saa ihmisen toimimaan näin:
1) Tiedetään ettei tulot riitä, ostetaan osamaksulla.
2) Ostetaan taas lisää osamaksulla, ja taas lisää, vaikka järki sanoo jo että voi olla tiukkaa myöhemmin maksaa KAIKKIA osamaksuja YHTÄAIKAA.
3) Jätetään muutama lasku maksamatta kokonaan koska ei pääse muuten baari-iltaa viettämään.
4) Tulee karhukirjeitä jotka myöhemmin ahdistaa jo niin paljon että kirjeitä ei edes uskalleta avata kun pieni lasku on kasvanut hurjasti.
5) Itketään netissä että miksei ymmärrystä riitä muilta ja varsinkaan pankeilta kun pitäisi ottaa päälle 10 000e laina, jotta vältytään massiivisilta perintä- ja ulosottokoroilta. Ollaan ihmeissään että jos sattuu olemaan työ, niin miksi entinen maksuhistoria (velkojen hoitaminen) on niin paha miinus lainaajille.
6) Ollaan lopulta umpikujassa kun kukaan ei lainaa ja velat kaatuu lopulta päälle. Ajaudutaan rikoksien tielle, jotta voidaan edelleen ylläpitää parempaa elämänlaatua (rikoksilla helppoa rahaa).
Miksi joillekkin ihmisille tavaroiden ja elämysten ostaminen on kovan luokan huume, että ei haluta tunnustaa omia velkoja? Onko se ostaminen jotain miniorgasmien saamista, lohtua vai mihin ilmiö oikein perustuu? Onko ylempi elintaso asia josta halutaan pitää kynsin hampain kiinni esim. ei suostuta koskaan kiertelemään kirpputoreja rahattomana vaan aina vain uusia tavaroita/vaatteita postimyynnistä? Tunteeko ylenpalttinen kuluttaja olevansa huono ihminen tai alemman arvon kansalainen jos ei omista 500e kännykkää vaikka 150e kännykkäkin oikeasti riittäisi tarpeeseen?
Joten lyhyesti: Miksi ihmiset eivät välitä veloistaan vaan ottavat vain lisää uutta velkaa?
https://www.youtube.com/watch?v=jKsye3gjP90
Vastaukset 30
Vanhimmat
Se on monesti se näyttämisenhalu, pitää näyttää, että on varaa ostella kaikkea.
Sensijaan, nämä samat henkilöt harvemmin käyttävät rahansa mihinkään järkevään, tai sellaiseen ostokseen/asiaan, joka voisi laskea elämisen kustannuksia.
Suuri osa velkaantuneista ei omista mitään, ei edes asuntoa - miten he pärjäävät eläkkeellä, jos nytkään ei rahat riitä?
Velkaantuminen aiheuttaa köyhyyden kierrettä myös jälkipolville, siinä missä toiset on ostaneet/maksaneet asunnot ja kesämökit, sijoitukset - toiset ei saa mitään perinnöksi ja elintasoero kasvaa joka vuosi.
Lopulta velkaantumiseen syyttömät saavat kärsiä tästä.
Ehkä ihmiset ovat mukavien tunteiden narkkareita. Rahan avulla hankitaan sitten niitä mukavia tunteita ja kankkunen iskee kun rahat loppuu. Ja pahaa oloa sitten paikataan jättämällä laskuja maksamatta ja ottamalla pikkuisen lainaa... ja taas uudestaan pikkuisen lainaa, kunnes...
Toisinsanoen hyvä elintaso on huumetta eikä siitä haluta luopua vaikka elämäntilanne muuttuu esim. irtisanotaan ja pitää mennä matalapalkkaisempaan työhön.
Ostaminen on välittömästi palkitsevaa, ja siksi nimenomaan addiktoivaa. Järkevä rahankäyttö, säästäminen tai muu omaisuuden kerryttäminen ei normaalisti tunnu juuri miltään. Psykologisen palkinnon lisäksi ylikulutukseen yllyttää statuksen luonti.
Koska olen ison osan aikuisiästäni elänyt nollatilassa (tulee=menee), onnistuin säästämään tekemällä siitä haasteen. Näin ostamatta jättäminen on palkitsevaa.
Itsellä on ollut taipumus ajatella, että vaikka tähän asti ei olekaan jäänyt säästöön mitään, pystyn kyllä tulevaisuudessa säästämään ja siksi nyt ottamaan velkaa.
omasta lähipiiristä tunnen näitä velaksi eläjiä. Aivan toivotonta. Jonkunlainen psyykkinen turvattomuuden ja mitättömyyden tunne taustalla. Kun ei pääse omilla saavutuksilla samalle tasolle kuin kaverit elää (taloudellisesti) ei pääse matkoille tai leveilemään hienoilla kalliilla vaatteilla, meikeillä, koruilla, jen. niin sitte väklisin vaikka lainoilla. Ei haluta mennä sossun aasiakkaaksi silloin kun ei pärjää. Haluttomuus panna asiansa sossun avulla järjestykseen. Vaikka vaatia ex mieheltä isompia tukia lasten kuluihin.
Mulle opetettiin jo lapsena että kirpputorivaatteiden mukana tulee luteita kotiin. Itse olen velkaantunut pahasti. Yksi syy se, että tulen perheestä missä rahaa oli kamalan paljon, sain kaiken mitä ikinä halusin. Nyt kun omat tulot on 2300€/kk ja päässä yhä soi vanhempien puheet "ansaitset vain parasta", on vaikea käsittää ettei olekaan varaa kaikkeen. No, perinnön myötä sitten taas helpottaa...
Ite en halua enää ikinä velkaa, en ees opintovelkaa. Ennemmin köyhyys ja vaatimattomuus. Kammosin ennen kirpputoreja... Nykyään ostan paljon vaatteita muuta sieltä. Ainoastaan housuja ja kenkiä en ilkiä ostaa käytettyinä.
Olen lahjoittanut kaiken irtaimiston ja se tuntuu hyvältä. Minulla ei ole kuin patja ja yksi kaappi (jonka voisin myös lahjoittaa.) Muuttaminen käy helposti. Elän jatkuvasti alle köyhyysrajan mutta olen tottunut siihen. Nälkään ei tartte kuolla jos osaa käyttää rahat oikein.
Velkaantuneilla on yksinkertaisesti liian vähän rahaa tai älyä.
Kun elin ensin rahan tekemiselle, nyt rahan olemassaolo elättää minut. Koko loppuiäksi rahaa riittää, myöskin jälkipolvien toimeentulo on ikuisesti järjestetty.
Näinhän se menee. Kun ensin kerää rahaa ja aloittaa vähästä, niin jossain vaiheessa se raha alkaa tienata lisää rahaa. Silloin voi hyvällä omallatunnolla kuluttaa. Lainakin on fiksua, jos sen käyttää investointiin ja tulevaan tienaamiseen. Mutta kun monet haluavat tämän yhtälön toisin päin: ensin kulutetaan ja sitten vasta tienataan. Pahinta tietenkin on maksaa tämä kulutus velkarahalla. Sori, ei se noin mene. Sääli, että asian oppiminen on usein tuskallista.
Missähän vaiheessa tuo tapahtuu?Viimeiset 15 v 2000 vuoden alusta on ollut kyllä niin surkeata aikaa tuolle rahan tienaamisen alkamiselle tienata uutta rahaa.
Vanhat plösöt selvittävät korkoa korolle -justkaa mutta ei se toimi nykyään kun kommarit vetää jatkuvasti mattoa enempi alta pois.
Talous kääntyy noin 3-400'000€ sijoitusomaisuudella pienellä riskillä, ja kehittyy hitaasti, vuosikymmen minimissään.
Suuremmalla riskillä riittää hyvin se 200¨000€, muutamassa vuodessa vaurastuu.
Se mikä ajankohta vuosien saatossa, koko ajan on hyvä aika hoitaa omaisuutta. Ja talouden syklisyys on hyväksi, laskua ei ole ollut koskaan vuosikaupalla.
Tavalliselle tallaajalle on pakko suositella omaisuudenhoitoyrityksen käyttöä, pitää tutustua etukäteen kuinka yritys on saanut omaisuuden tuottamaan historiassa, tämähän ei ole takuu tulevaisuudesta, mutta kuitenkin osoittaa yrityksen kyvyn puolustaa omaisuutta laskevassa markkinassa. Tulee olla tarkkana saadun aineiston tulkinnan suhteen, arvo ja tuotto - käyrät ovat eriasia.
.
Hei. Puhut täysin asiaa! Tunnistan entisen itseni kirjoituksesta hyvin pitkälti. Tosin rikoksen tielle en onneksi koskaan lähtenyt. Ulosotossa minulla oli parhaimmillaan 8000 euroa, annoin mennä sinne ihan pienimmätkin laskut. Kovan koulun kautta opin, miten idiootti olin ollut. Minun velkakierteeni lähti masennuksesta isäni kuoltua. Yritin paikata pahaa oloani ostamalla itselleni, luotolla tietenkin tai jättämällä laskut maksamatta. Onneksi tapasin mieheni, pelastavan enkelini, kunnollisen ja hyvin tunnollisen raha-asioissa. Halusin olla hänen arvoisensa. En antanut hänen elättää itseäni, opiskelin korkeakoulututkinnon työn ohessa, maksoin pitkän kaavan kautta velkani pois. Ikinä en enää halua samaa helvettiä uudestaan! Nyt olemme naimisissa, meillä on pieni tyttö ja omistusasunto. Ajatelkaa ihmiset, ennekuin tietentahtoen velkaannutatte itsenne materiaalin tähden!!
Minulla alkoi liika velkaantuminen kierteeestä joka johtui sosiaalitoimen tt-tukipäätöksen tehneen ihmisen päätöksestä. Minulla ei ollut tuloja ja tuesta tehtiin virheellisesti kielteinen päätös. Jouduin tekemään valituksen asiasta ja pitkän ajan kuluttua virhe lopulta myönnettiin ja tuki maksettiin. Mutta tänä aikana piti maksaa vuokraa ja ostaa ruokaa ja maksaa laskuja. Muuta vaihtoehtoa ei ollut kuin alkaa ottamaan pikavippejä ensihätään sekä käyttää luottokortin hätävara. Monet laskut jäivät maksamatta. Velka kasvoi kasvamistaan ja lopulta en millään selvinnyt veloistani.
Otti koville menettää luottotiedot ja joutua ulosottoon yli nelikymppisenä asiansa aina ennen hoitaneena ja laskunsa maksaneena.
Tässä kohtaa lukijoiden kannattaa ottaa neuvo vastaan: Säästäkää nyt edes vähän niinä hyvinä päivinä. Jos ei nelikymppisenä ole edes muutaman kuukauden kuluja vastaavaa summaa säästössä, niin on hoitanut raha-asiansa yksiselitteisesti huonosti.
15 v menee, kirjoittaa ihan soopaa.
Itse on jättänyt asiansa huonolle hoidolle tai jopa hoitamatta.
Kyllä vaan näin asia kohdallani meni. Aivan normaalisti hain tt-tukea kuten aina ennenkin, kaikki liput ja laput toimitin kuten ennenkin. Ainut asia minkä muuttui oli sosiaalityöntekijä kohdallani. Hän tulkitsi omalla ja uudella tavalla tilanteeni aivan erilailla kuin se oli koskaan tulkittu. Mitään en jättänyt hoitamatta enkä huonolle hoidolle kuten väität. Silloin ei ollut tuota 7 arkipäivän sääntöä päätöksien teossa kuten nykyään. Tukea hakiessani silloin piti minun käydä joka kuukausi aina paikan päällä. Minulle tuli kahden kuukauden viive tt-tuen saamisessa. Tänä aikana jäi monet laskut täysin maksamatta ja velkaa ehti tulla paljon ja noista veloista ja niiden koroista en sitten enää kyennyt selviämään.
Edelleen itse jätetty hoitamatta, vaikka fatassa pitäisi käydä joka päivä, että asia tulee hoidetuksi.
Itseään kannattaa vaan syyttää. Saamattomutta.
Varsinkin kun on jo ollut fatan asiakas, silloin tietää ajat ja käytännöt.
Vaihtunut virkailija on vain tavanomainen häiriö.
Häpeä - itse olet saamaton ollut.
Kyllä katsos sitä 8 vuotta sitten ole ihan vakituinen käytäntö meillä että kerran kuukaudessa käytiin ja päätös tuli postissa monen viikon päästä jollon sai uuden ajan seuraavalle kuulle. Vuosia oli jo näin ollut. Ei ollut mitään saamattomuutta asiassa. Käytäntö oli silloin aivan eri kuin tänä päivänä. Valituksen piti tehdä johon piti uusia lippuja laittaa joiden hankinnassa meni aikaa ja taas piti oottaa valituksen päätöstä. Mitään ei jätetty hoitamatta. Työtodistuksen saaminenkin kesti useamman kuukauden ja sekin piti poliisiukaasilla uhaten jotta sai lopulta.
Mitään häpeää en asiassa tunne.
Vuosien riippuvuus toimeentulotuesta on myös yksiselitteisesti saamattomuutta.
Oma syy.
Jos ihmiset eivät kaipaisi niin paljoa elämyksiä, niin he kuluttaisivat vähemmän rahaa.... ja velkaantuisivat vähemmän.
mikähän on elämys kun ostelee vaan jotain turhakin turhempaa ja mitä ei tarvi.....
joo. mä elän täl hetkel mestas mistä ei tartte maksaa vuokraa, ja saadaan yhteensä tyttöystävän kans 522e kuussa, sillä saa just ja just ruoat, ei mitään muuta. mut ei haittaa, harrastukset esim. on se mihin tarvii rahaa ja tietenki muut tarvittavat menot mut eipä juuri muuta. usein jos ollaan ylitetty vaikka köyhyys raja niin pätee lause mitä köyhempi sen onnellisempi. mä venaan et saan mopokortin ja lähen sit heti vaan ajaa ympäri kyliä ja se tekee mut ihan helvetin onnelliseks.
Tarvitset varmaan kortin lisäksi sen moponkin?
Naapurin seinustalta mopo, korttikin menee ekana viikonloppuna koomassa, eli plus miinus nolla...
Ihminen on ahne pohjimmiltaan. Mietitään aina miten saadaan parempi elämä vähemmällä työllä... ja moni ratkaisee sen ongelman velkaantumalla.
Tunnen myös niitä joilla on omistusasunnot ja eläketulot jotka nyt ei varmasti isot ole naispalkka-aloilta mutta kuitenkin monen kymmenen vuoden työstä. Nämä ihmiset pihistävät ja pihistävät. Ikää alkaa olla, mutta kerätään tölkkejä, haetaan ruokajonoista leipää ja ruokaa. Mistään ei haluttaisi maksaa mitään. Usea on yksineläjä, eli ei kumppania tällä hetkellä. Usealla ei telkkaria, eivät tilaa esim. lehteä kotiin, syödään jos raaskitaan. Ikää kuitenkin alkaa olla jo 60 vee ja ylitse, niin mihin sitä rahaa säästetään?? Miksei sitä rahaa käytetä itseen ja omiin 'nautintoihin' jotka on ansaittu tekemällä työtä koko ikänsä?? Olisi varaa matkustaa jne.
Ymmärrän että halutaan jättää ehkä lapsille jotain jne. Mutta näillä ihmisillä ei välttämättä ole enää paljon hyviä vuosia jäljellä niin olisiko pahasta ostaa edes televisio tai tilata vaikka paikallinen maakuntalehti kotiin tms.?? Eli tämä on sitä toista ääripäätä jota en voi ymmärtää! Nämä ihmiset ovat jotenkin katkeria elämälle ja luulen että tulevat olemaan vielä katkerampia kun aika jättää. Säästäväisyys on hyve, mutta tarviiko sitä näin ääripäitse toteuttaa??
Jos luulette että kyse on muutamasta ihmisestä, niin tunnen näitä ihmisiä jo ainakin kymmenen mikä on paljon yhden ihmisen tuttavapiirissä!
Ei kaikkia kiinnosta television katselu pätkän vertaa. Joillakin televisio lähinnä kerää nurkassa pölyä. Omassa tuttavapiirissä on niitäkin, joilla on hienot tv:t, mutta useimpina päivinä sitä ei eds käynnistetä. Joillakin vain on järkevämpääkin tekemistä kuin typerän mökälaatikon tuijottaminen.
Ja lehtien tilaamisesta... Itse olen 40 vuotta, enkä ikinä ole tilannut mitään sanomalehteä. Ja nyt, kun uutiset saa luettua netistäkin, pidän lehden tilaamista turhana rahan haaskauksena.
Seitsemän kuolemansyntiä ovat Danten Jumalaisen näytelmän mukaan lajiteltuna pahimmasta laskevassa järjestyksessä näin:
Ylpeys (turhamaisuus)
Kateus
Viha
Laiskuus
Ahneus
Ylensyönti
Himo
Joka velkaantuu voi olla hyvinkin pihi kulutuksen suhteen, hienot ja kalliit asunnot joilla leveillään - se parhaiten nauraa, joka maasta ponnistaa, eikä pilvistä.
Ei tuohon ole yhtä ainoaa vastausta.
Ongelma on vain se, että rahaa saa helposti. Puhutaan vakaavaraisuudeta suhteessa velkaan, mutta niitä ei vaadita yms.
Pelkäämpä että seuraavan 20v aikaan tullaan näkemään todella tylyjä juttuja, kun ikääntyvät ihmiset on keskellä isoja velkoja, eikä ratkaisua ole... siis jo nyt on yli 60v ikäisiä, mutta tuo ikä heitetään jopa 20v ylemmäs.....
Kaikkihan alkaa jo nuorena, kun kuvitellaan itsestä liikaa, eikä kukaan muista miten monelle muulle on käynyt.
Jos velkaa saisi vain pankista ja siihen vaadittais takauksia vakuuksien lisäksi, niin asiat vois olla erilailla.