Paljonko auringosta LÄMPÖtehoa?

Aurinko liikkuu suhteessa linnunrataan ja maailmankaikkeuteen. Mkään ei ole pysyvää.

Tässä nyt sekoitetaan suloisesti monia eri käsitteitä.

Kaikki liike on aina suhteessa johonkin, koska mitään yleispätevää referenssiasteikkoa ei ole. Periaatteessa olisi todella vaikea ylipäätään määrittää yksittäisestä kappaleesta liikkuuko se ja miten paljon, ellei ole jotain mihin sitä liikettä voi verrata.

Lentäjille on hyvin tuttua se, että joudutaan pohtimaan liikettä toisaalta suhteessa maan pintaan ja toisaalta suhteessa ilmaan. Jos ei huomioitaisi liikettä suhteessa ympäröivään ilmamassaan, lentokone saattaisi äkisti pudota ilmanopeuden laskiessa niin alhaiseksi ettei noste riitä pitämään konetta ilmassa. Toisaalta jos unohdettaisiin nopeus suhteessa maan pintaan, ei löydettäisi perille.

Auringon asema aurinkokunnan keskustan "kiintopisteenä" perustuu lähinnä siihen että aurinkokunnan rakennetta ja planeettojen ratoja on helpoin ymmärtää kun mieltää Auringon liikkumattomaksi. Tosiasiassa se kuitenkin kiertää Linnunradan galaksin keskustaa, ja toisaalta koko Linnunrata liikkuu suhteessa muihin galakseihin. Suhteelliset nopeudet tähtijoukkojen kesken voivat vaikuttaa pieniltä, mutta lähinnä siksi että maailmankaikkeuden mittasuhteet ovat valtavia..

Mutta lopulta tavallisen kaduntallaajan kannalta olennaisinta tässä kaikessa on se, että liikettä voi aina mieltää sellaisissa suhteissa kuin on siinä tilanteessa tarkoituksenmukaista. Kesken pitkän lennon, lentäjä on paljon kiinnostuneempi ilmanopeudesta kuin maanopeudesta, ihan siitä syystä että se on se nopeus joka pitää koneen ilmassa. Autoa ajaessa nopeus suhteessa maanpintaan on oikeastaan se ainoa nopeus jolla on mitään merkitystä. Ja tavallinen ihminen voi aivan hyvin puhua "Auringon liikkeestä taivaalla". Koska niinhän se oikeastaan onkin ja se on se millä on siinä asiayhteydessä mitään merkitystä.

kjgy875 kirjoitti:

Tässä nyt sekoitetaan suloisesti monia eri käsitteitä.

Kaikki liike on aina suhteessa johonkin, koska mitään yleispätevää referenssiasteikkoa ei ole. Periaatteessa olisi todella vaikea ylipäätään määrittää yksittäisestä kappaleesta liikkuuko se ja miten paljon, ellei ole jotain mihin sitä liikettä voi verrata.

Lentäjille on hyvin tuttua se, että joudutaan pohtimaan liikettä toisaalta suhteessa maan pintaan ja toisaalta suhteessa ilmaan. Jos ei huomioitaisi liikettä suhteessa ympäröivään ilmamassaan, lentokone saattaisi äkisti pudota ilmanopeuden laskiessa niin alhaiseksi ettei noste riitä pitämään konetta ilmassa. Toisaalta jos unohdettaisiin nopeus suhteessa maan pintaan, ei löydettäisi perille.

Auringon asema aurinkokunnan keskustan "kiintopisteenä" perustuu lähinnä siihen että aurinkokunnan rakennetta ja planeettojen ratoja on helpoin ymmärtää kun mieltää Auringon liikkumattomaksi. Tosiasiassa se kuitenkin kiertää Linnunradan galaksin keskustaa, ja toisaalta koko Linnunrata liikkuu suhteessa muihin galakseihin. Suhteelliset nopeudet tähtijoukkojen kesken voivat vaikuttaa pieniltä, mutta lähinnä siksi että maailmankaikkeuden mittasuhteet ovat valtavia..

Mutta lopulta tavallisen kaduntallaajan kannalta olennaisinta tässä kaikessa on se, että liikettä voi aina mieltää sellaisissa suhteissa kuin on siinä tilanteessa tarkoituksenmukaista. Kesken pitkän lennon, lentäjä on paljon kiinnostuneempi ilmanopeudesta kuin maanopeudesta, ihan siitä syystä että se on se nopeus joka pitää koneen ilmassa. Autoa ajaessa nopeus suhteessa maanpintaan on oikeastaan se ainoa nopeus jolla on mitään merkitystä. Ja tavallinen ihminen voi aivan hyvin puhua "Auringon liikkeestä taivaalla". Koska niinhän se oikeastaan onkin ja se on se millä on siinä asiayhteydessä mitään merkitystä.

Lue lisää

Mikä olikaan sanomasi asian kysyjälle? Muistaakseni jotain lämmöstä??

Auringon säteilytehon on tuota luokkaa neliölle, mutta onko se kaikki säteily lämpöä?

lämpötehoko kirjoitti:

Auringon säteilytehon on tuota luokkaa neliölle, mutta onko se kaikki säteily lämpöä?

Käytännössä kaikki mikä ei heijastu tai mene läpi muuttuu lämmöksi. Sen takia keräimet ovat yleensä mustia, että absorboisivat myös näkyvän valon.

Infrapunaa ei ole auringon säteilyn spektristä kuin murto-osa, mutta valo, UV ja suurinpiirtein kaikki muukin muuttuu lämmöksi kunhan sen vaan saa absorboitua.

Mainittakoot, että ydinvoimaloissa huomattava osa lämmöstä syntyy itseasiassa gammasäteilynä..

Ja käytännössä melko yksinkertainenkin keräin pystyy melko hyviin hyötysuhteisiin.. Mutta se mikä on vaikeaa on se kun lämpötilaero lähtee nousemaan. Kun lämpötilaero ympäröivään ilmaan on lähellä nollaa, on melkein keräimen kuin keräimen teho lähellä teoreettista. Mutta kun lämpötilaero nousee jonnekin 50 asteen tienoille, siinä kohtaa ei saisi olla konvektiota yhtään, muuten menee herkästi melkein kaikki teho siihen.