Olen ollut hieman surullinen viime päivinä. On tuntunut toivottomalta. Varsinkin silloin kun olen siellä ja tiedän sinun olevan myös. Sekoitat ajatuksiani yhtenään. Joskus saat minut tuntemaan, että olisit kiinnostunut. Seuraavalla kerralla taas päinvastaista. Joskus jopa ajattelen, että et haluaisi nähdä ollenkaan. Silloin itsekin pyrin olemaan mahdollisimman huomaamaton. Itseasiassa se sattuu. Sattuu, kun haluaisi katsoa toista silmiin, mutta ei tavoita niitä. Katsoa silmiin ihmistä, jota huomaa kaipaansa, ajattelevansa. Ihmistä, joka on tuntematon. Silti jotenkin niin tuttu.
Eniten toivon, että tietäisin miten toimia. Miten oikeasti tunnet. Jos tietäisin, että läsnäoloni olisi mielestäsi positiivista, yrittäisin olla rohkeampi. Katsoa itsepäisesti silmiisi kunnes huomaisit, kenties hymyilläkin hiukan. Tarjosit kerran valloittavan hymyn, mutta siitäkin menin niin hämilleni, etten osannut reagoida siihen, hymyillä takaisin. Oliko se hymy täysin minulle ja jos oli niin mitä se tarkoitti. Vai olitko juuri ajatellut tai kuullut jotain hauskaa ja sain varastaa palasen ihanasta hymystäsi. Jos taas et tuntisi samoin etkä edes voisi sietää minua läheisyydessäsi, silloin tekisin kaikkeni pysyäkseni poissa. Jälkimmäiseltä on tuntunut viime aikoina. Siksi olen ollut surullinen.
Olen hetkittäin toivonut, että kunpa voisin olla muualla. Kaipaan sinua eniten siellä, silloin kun sinäkin olet siellä. Kaikista eniten kaipaan sinua kuitenkin silloin kun saan katsoa silmiisi, kun tiedän että muutaman sadasosasekunnin kuluttua ne jälleen karkaavat minulta. Kun mietin, milloin saan ne taas nähdä tai kuulla äänesi. Taisin muutaman kyyneleenkin pudottaa. Olet herättänyt minussa tunteita.
Eniten toivon, että tietäisin miten toimia. Miten oikeasti tunnet. Jos tietäisin, että läsnäoloni olisi mielestäsi positiivista, yrittäisin olla rohkeampi. Katsoa itsepäisesti silmiisi kunnes huomaisit, kenties hymyilläkin hiukan. Tarjosit kerran valloittavan hymyn, mutta siitäkin menin niin hämilleni, etten osannut reagoida siihen, hymyillä takaisin. Oliko se hymy täysin minulle ja jos oli niin mitä se tarkoitti. Vai olitko juuri ajatellut tai kuullut jotain hauskaa ja sain varastaa palasen ihanasta hymystäsi. Jos taas et tuntisi samoin etkä edes voisi sietää minua läheisyydessäsi, silloin tekisin kaikkeni pysyäkseni poissa. Jälkimmäiseltä on tuntunut viime aikoina. Siksi olen ollut surullinen.
Olen hetkittäin toivonut, että kunpa voisin olla muualla. Kaipaan sinua eniten siellä, silloin kun sinäkin olet siellä. Kaikista eniten kaipaan sinua kuitenkin silloin kun saan katsoa silmiisi, kun tiedän että muutaman sadasosasekunnin kuluttua ne jälleen karkaavat minulta. Kun mietin, milloin saan ne taas nähdä tai kuulla äänesi. Taisin muutaman kyyneleenkin pudottaa. Olet herättänyt minussa tunteita.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tuskin tämä on mulle, mutta voin neuvoa yleisellä tasolla, koska mulla on vähän sama tilanne. Viime keväänä yksi mies osoitti kiinnostuksensa lievästi ja minä vastasin. Kesällä jotain tapahtui, syksyllä yritin tavoittaa katsetta useaan otteeseen mutta sitä ei tullut, joten luovutin ja sitten tämä mies on alkanut myös selvästi välttelemällä välttelemään minuun katsomista. Pää vahvasti eteenpäin suunnattuna kuin vatupassilla mitattuna vaikka normaalisti ihmisellä katse harhailee sinne tänne.
Tyhjentäjän teksti voisi olla omasta kynästäni. Tuntuu juuri tuolta. Tämä "lähellä mutta niin kaukana" -tilanne on minulle tuskallista. N > M.
Kuin myös?
voi meitä... miten ne on ennen osannu ja uskaltanu