Pelkään kokoajan että tulen hulluksi, tai nään jotain mitä ei pitäisi nähdä. Pelkään kokoajan jotain. Aamuisin pelkään että joku tulee koputtamaan oveeni, jos herään siihen että joku on oveni takana, en mene edes katsomaan kuka se on, pistän myöskin kännykän äänettömälle siltä varalta että oven takana olija soittaa. En halua että hän saa tietää minun olevan kotona. Päivisin pelkään myös että joku haluaa nähdä minut. Illalla, pelkään olla yksin, mutta pelkään myös että jotain pahaa tapahtuu jos otan kaverin käymään. En kuitenkaan usko, että kukaan kaverini tekisi minulle jotain, vaan jotain muuta pahaa tapahtuisi. Kun kaveri on kylässä, pelkään että hän lähtee, ja samalla pelkään ettei hän lähde ollenkaan. Kun hän lähtee, pelkään nukkua. Tarkistan aivan kaikki asuntoni kaapit, joskus kaksi kertaa, koska pelkään että joku on piilossa asunnossani. Minulla pitää nukkuessa olla kaikki valot päällä, paitsi makuuhuoneessa. Nukkumaan mennessä pitää makkarin ovi olla kiinni ja pystyn nukkumaan vain toisella kyljellä, kasvot oveenpäin, koska pelkään että joku tulee äänettömästi ovesta jos en katso sinnepäin. Makoilen sägyssä monta tuntia ennenkun saan unta, vaikka olisin kuinka väsynyt. Tämä jatkuva pelkääminen alkaa ottaa voimille. En kaipaa vittuilua, vaan apua. Mitä voin tehdä asialle?
Onko minulla jokin mielenterveyshäiriö?
Pelokass
282
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ei tuo kyllä vittuilulla tule autetuksi. On vaikeaa elää jatkuvan pelon kourissa. Onko sinulla ollut jo pitkään noita pelkoja, ovatko ne tulleet pikkuhiljaa vain lyhyessä aikavälissä? Mieti mikä on laukaissut nuo pelot.
Oletko jutellut kenenkään kanssa tai saanut mitään apua?
Jos ei ole juttelukaveria niin apua pitää menna hekemaan mielenterveysammattilaiselta. Itsekkin ymmärrät, että tuntemusket eivät ole normaali ihmisen tila.
Hei Pelokass
Kuulostaapa sinun kuvaamasi oireisto hankalalta ja kaikenkattavalta. Luen viestissäsi turvattomuuden tunnetta. Kaikki tuntuu olevan jotenkin uhattuna.
Minäkin, kuten toinen vastaaja, kannustan sinua hakemaan lääkäriltäsi viivytyksettä apua tilanteeseesi. Pelot kuuluvat elämään, mutta niiden ei kuulu vaikuttaa elämää kahlitsevasti ja ikäänkuin ottaa niskalenkkiä koko elämästä.
Vain lääkäri voi tehdä diagnoosin, onko sinulla mielenterveyden häiriö. Minusta oleellisempi näkökulma kuitenkin on se, millaista apua hän voi sinulle tarjota. Jos olet koulussa, voit myös ottaa yhteyden koulupsykologiin/kuraattoriin. Kuitenkin lääkäri on paras ammattilainen arvioimaan kokonaisvaltaisesti millaista tukea ja apua voit saada. (Vertaistuki, lääkitys, terapia jne)
Siihen mennessä koeta miettiä, mikä lisää turvallisuudentunnettasi. Ketä ihmisiä elämääsi kuulu, joihin luotat ja joiden lähellä on parempi olla. Voitko hakeutua heidän lähelleen ja vaikka suoraan sanoa, että fiilikset eivät ole kovin hyvät ja tuntisit olosi turvallisemmaksi jos vaikka voisit jäädä yökylään. Tai mikä muu vahvistaisi ja tukisi sinua: kävely luonnossa? Piirtäminen? Kirjoittaminen? Laulaminen?... Itse tunnet itsesi ja tiedät, mikä saattaisi helpottaa hieman.
Hienoa, että lopetat kirjoituksesi kysymykseen 'Mitä voisin tehdä asialle'. Se osoittaa, että sinulla on voimavaroja ja motivaatiota pyrkiä kohti parempaa elämänlaatua ja muutosta.
Kaikkea hyvää toivottaen
diakoni Meiju