Joskus minun pikku päässäni käy ajatus, että hän oikeasti välittää minusta. Ei se tarvitse olla kovinkaan ihmeellinen juttu, mikä saa aina hetkeksi uskomaan niin. Vähän pitempi katsekontakti tai se, että hän muistaa kysyä minulta voinnistani, suunnitelmistani tai tekemisistäni. Tämmöinen ihminen kuin minä kokee aika harvoin ystävällisyyttä muiden taholta.
Olen vähän tyhmä näissä ihmissuhdeasioissa. En ymmärrä elekieltä enkä piiloviittauksia. Siksi minua pidetään yleisesti vähän höpsähtäneenä.
Kaikki vammat ei näy ulospäin enkä minä viitsi korostaa erilaisuuttani.
No, minä olen kiltti ihminen, enkä koskaan lähestyisi ketään jonka tunteista olen epävarma (eli en ketään). Mutta myönnän silti, että hän saa minut iloiseksi ja tunnen häntä kohtaan suuria tunteita. Nyt olen hiljaa.
Olen vähän tyhmä näissä ihmissuhdeasioissa. En ymmärrä elekieltä enkä piiloviittauksia. Siksi minua pidetään yleisesti vähän höpsähtäneenä.
Kaikki vammat ei näy ulospäin enkä minä viitsi korostaa erilaisuuttani.
No, minä olen kiltti ihminen, enkä koskaan lähestyisi ketään jonka tunteista olen epävarma (eli en ketään). Mutta myönnän silti, että hän saa minut iloiseksi ja tunnen häntä kohtaan suuria tunteita. Nyt olen hiljaa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ajattelet/kirjoitat kauniisti, pitäisikö sinun kertoa tuo hänelle? Et voi saavuttaa mitään jos et lähesty tätä ihmistä mutta voit menettää paljon.
En osaa puhua tunteistani, vaikka haluaisin.
Kun pelkkä silmiin katsominenkin vaatii ankaraa keskittymistä (myös muiden kohdalla). Kirjoitan ulos tunteeni, kun en osaa muuta. Ulospäin olen tyyni, sisälläni on niin voimakkaita tunteita, että joskus pelkään kuolevani niihin.
Miksi en kirjoita hänelle?
En usko, että hän haluaa tietää. Ei kukaan halua tämmöisen oudon huomiota. Olen todennut sen jo muutaman kerran elämäni aikana, kun olen uskaltautunut kirjoittamaan tunteistani suoraan niiden kohteelle.
Olen vaan tämmöinen hassu. En halua kenellekään pahaa.
Mitä pahaa tunteissa on? Kirjeen kirjoittaminen on hyvä idea jos et suoraan uskalla tunteistasi kertoa, saa hänkin rauhassa lukea sen kirjeen ja miettiä vastausta. Jos hän on ujo niin kirje on parempi vaihtoehto sillä voihan hän ns. jäätyä siinä edessäsi.
Mä oon nolannut itteni kun kirjoitin hänelle kirjeen vaikkakin ihastumisen tunteet jätin kirjoittamatta (no ehkä siinä jotain viitteitä oli...). No joka tapauksessa edelleen jutellaan ja se hänen hymy... Hän on saanut mun pään ihan sekaisin :)
Et sinä tunteisiin kuole, rohkeutta kehiin!