tuntia sitten, katselin noita pihan lapsia kun ne pelasi "maata" semmonen maanvaltaus leikki, alkoi hymyilyttää. Tuli jotain flashbackeja omasta lapsuudesta mieleen.
Samalla aloin funtsaamaan, että missä vaiheessa ihmisiltä katoaa se tietty vilpittömyys toisia kohtaan? Semmonen ei ennalta tuomitseva, kaikki on kavereita keskenään ei ole kuppikuntia, vilpittömyys, iloisuus ja lapsenomaisuus.
Erilaisuus on rikkaus: mielipiteissä, ulkonäössä, kaikessa! Lapset ei näe asioita tavallaan niin typerästi kuin aikuiset, tai ehkä on vaan fiksuja aikuisia ja lapsia.
Mutta nyt pää tyynyyn, lämpimiä ajatuksia koko aivokuoren eli korteksin täydeltä.
Xx Xx K.
Samalla aloin funtsaamaan, että missä vaiheessa ihmisiltä katoaa se tietty vilpittömyys toisia kohtaan? Semmonen ei ennalta tuomitseva, kaikki on kavereita keskenään ei ole kuppikuntia, vilpittömyys, iloisuus ja lapsenomaisuus.
Erilaisuus on rikkaus: mielipiteissä, ulkonäössä, kaikessa! Lapset ei näe asioita tavallaan niin typerästi kuin aikuiset, tai ehkä on vaan fiksuja aikuisia ja lapsia.
Mutta nyt pää tyynyyn, lämpimiä ajatuksia koko aivokuoren eli korteksin täydeltä.
Xx Xx K.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Joo hah niillä on leikkejä kaikilla, "kukkulan kuningaskin", tämä on aika turvallinen talo ollut, on noita lapsia kyllä täällä, ei mitään hätää ja näyttää olevan hauskaa leikkiäkin.
Itse mietin että kun pääsen tuonne mökeille, silloin on mukavaa olla todellisessa hiljaisuudessakin, ei mene autoja, eikä mitään, sitten kun normaalisti herää: paljonkohan kello nyt olikaan, vain tarkistaa.