Hei. En tiedä, mitä minun pitäisi nyt tehdä, joten päätin tulla tänne kirjoittamaan. Eli, olen jo reilun vuoden ajan ollut suruinen ja alakuloinen ilman kunnolista syytä. Lisäksi olen myös alkanut vahingoittamaan itseäni viiltelemällä. Nyt tein netissä Bekin masennustestin pitkän version, josta sain tulokseksi 52 pistettä. Tässä testissä siis jo 30 pistettä viittasi vakavaan masennukseen. Nyt tulemmekin vasta tämän ongelman ytimeen, siihen, että olen todella nuori, vain 12 vuotta, ja en tiedä kenelle minun pitäisi tästä kertoa. Jos kerron äidilleni, hän ei varmastikkaan tilaa minulle aikaa lääkäriin, vaan voivottelee kaikille ystävilleen yms miten vakava tilanteeni on. Jos kerron koulukuraattorille, olisiko mahdollista että hän puhuisi äitini kanssa asioista ja käskisi tilaamaan ajan lääkäriin? Kiitos jo etukäteen kaikille vastaajille!
Apua äkkiä!
apua tarvitseva
3122
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Hei.
Jos kerrot koulukuraattorille, niin sovitte siinä yhdessä, miten toimia. Hänellä on kyllä virkansa puolesta varmasti paine, että äitisi pitää tietää. Nämä asiat kuuluvat äideille. Jos lääkäriajan varaaminen vaatii, että äitisi saa tietää, niin sitten se on niin.
Äidit (usein) voivottelee, mutta joka tapauksessa saisit apua ja asiantuntijan arvioimaan terveyttäsi. Jos hoidosta tulee pitempi (tutkimusta ja terapiaa), niin äitisikin saa omaa apua asian käsittelyyn. Voivotteluhan ei auta häntä eikä sinua.
Kehotan siis hakeutumaan koulukuraattorille, kouluterveydenhoitajalle tai koulupsykologille. Tsemppiä!!!
Aloittaja taisi nimenomaan toivoa, että kuraattori keskustelisi äidin kanssa.
Kyllä voit jutella kuraattorille ja esittää tällaisen toiveen. Ehdottomasti kannattaa näin tehdäkin, koska olet niin nuori vielä. Psykologiassa sanotaan, että murrosikä on toinen mahdollisuus. Silloin voit käsitellä kaikkia menneisyyden ongelmia ja päästä niistä kokonaan yli. Aikuisena tämä on paljon hitaampaa ja työläämpää.
Totta puhut.
Vastasin niin hätäisesti, etten tuota huomannut!
Kiitos korjauksesta.