Minkä meidän kohtaamisen muistat parhaiten?

Lenkinheitto ja kahvittelu

Joku niistä kaukaisista muistoista, luonasi. Voi miten meillä oli hauskaa.

Halaus, kosketus, tunne sinusta.

tihentyneen lähes huutavan hiljaisuuden välillämme, joka oli kaikkea muuta kuin hiljaisuutta (mielestäni).

Mikäköhän olisi.. Musiikki ja läheisyys.. ;) tiätty

Mikä kohtaaminen on ap:n mielessä?

1 kahvi.

Ap vastaa itse: se kun yllättäen törmättiin, sanottiin moit ja mentiin menojamme. Halusin hirveästi vielä kääntyä katsomaan taakseni, mutten uskaltanut. Olithan varattu. Mietin, käänyitkö sinä.

Laitetaan vielä toinenkin kerta. Oli joku ulkoilmatapahtuma ja törmättiin yhteisten kavereidemme kanssa. Tuijotit. Odotin sen jälkeen koko päivän, että törmäisimme uudestaan, mutta emme törmänneet. Päivä pilalla.

Tässä oli kai tuo vanki-sana.

Siitä on jo aikaa, mutta se hymy siinä käytävällä ei unohdu.

"Sun kaunis hymy jää mieleen leijumaan ja haaveet siivet saa"

Sylikkäintorkkuminen takkatulen äärellä

Ekan ja tokan...

Sen kun levitin vaaleita karvaisia pakaroitani ja sä työnsit nenäs sinne kankkujen väliin.. sitten päästin kimakan, kuivan pierun sun nenälle.

mutta eriskummallisin oli se magneettinen vetovoima välillämme erään kerran hänen kanssaan. Tuntui kuin olisin väen väkisin siirtynyt häneen päin. En sitä tietystikään tehnyt, mutta muistan kun oikein piti "taistella" sitä tunnetta vastaan.

Muutamat muistan hyvin. Ja myös se vetovoima joka tuntui erityisen voimakkaasti.
Muistan hänen hymynsä, sellainen hymy kun on rakastunut ja katsoo sitä rakastaan.
Ei ihan heti unohdu sellainen. Lisäksi se tunne mikä itselle tuli siitä, huh, huh.

Yhteiset keilausillat olivat parhaita. Olit niin kaunis

ne huonoimmat ovat piirtyneet mieleeni. vaikken niitä pyri pintaan tuomaankaan.

mutta kauan sitten mä istuin sen vieressä, tikusta asiaa jne. ja sen reisi kosketti mun reittä ja sen ääni muuttui sanoisinko hieman himokkaaksi... Ja mä olisin halunnut sen hetken jatkuvan ja jatkuvan ja jatkuvan... Mut sit se siirsi jalkansa pois.. :(

Ensimmäinen oli sattumien summaa. Melkein kohtalo.
Viimeinen..silloin tuntui, että olen niin lohduton...tiesin sen miten tässä käy, vaikka toivoin toisin.
Jokainen tapaaminen on ihomuistissani ja sydämessäni. Kaivan muististani pieniä muistoja ja ajattelen häntä. Itkemättä en ole siihen vielä pystynyt kertaakaan.

Sytytit kynttilän kun kahvittelimme.

löylytyksen, aiheeton ja julkinen.

Sen ensimmäisen sovitun...jännitin,kun niin sinua halusin...

Kohtalo kai sinut eteeni toi.En ole aiemmin uskonut,että ihminen voi rakastua ensisilmäyksellä.Nyt tiedän,että kaikki on mahdollista.Siitähän tämä alkoi.

seisoimme vastatusten; yhtäkkiä siinä hetkessä teki niin mielen i painautua sua vasten,,,oli tekeminen, etten ottanut askelta lähemmäksi,, katsoin sun huulia, tajuton halu kouraisi.

Meni pitkään toipuessa siitä tunteesta, ja nolotti, koska sä näit sen

Vaalin sitä nyt muistona ihanana sinusta. Tuskin enää sen lähemmäksi sua pääsen.

Ensimmäiset "jatkot" mun luona kun maattiin sängyllä ja tuijoteltiin, siliteltiin ja juteltiin mutta ei menty loppuun asti.

Vaikea sanoa yhtä tiettyä tilannetta. Niitä ihania mieleen ikuisesti painuneita tilanteita hänen kanssaan muistan niin paljon ja lukuisia ihan ensi näkemisestä lähtien, niitä kaikkia mieleen tulevia tilanteita muistelen mielelläni ja suurten tunteiden vallassa.

Ehkä eniten muistan juuri niitä syviä koskettavia tunteikkaita katseitamme, joita on ollut välillämme ja se hyvän olon ja tuttuuden tunne välillämme. Ja vaikka olisimme välillä hiljaa, voi tuntea sen valtavan tunnelatauksen jota on välillämme. Ja se tunne hänen seurassaan, että hän tuntuu aivan erityiseltä ihmiseltä elämässäni. Ja se varmuus että tämä ei ole mitään ohimenevää, vaan pysyvää.

Kun paljastin ekan kerran vähän tunteistani kaksin kun yöllä istuttiin siellä

http://www.youtube.com/watch?v=5RIhJ9QK740

Kun ensi kertaa suudeltiin sun sohvalla, ja kuiskittiin toistemme korviin, sanoin sulle ensi kertaa Rakas, ja mua jännitti niin...

Niitä tapaamisia oli aikoinaan paljonkin, ensimmäistä tapaamistamme en kyllä muista. "Siellä" oli aina muitakin, muistaakseni emme koskaan olleet kahdestaan. Suhteemme ei olisi ollut mahdollinen silloin,tuskinpa nytkään. En ole nähnyt häntä aikoihin.

Kaiken muistan.viimeist piirtoa myöten, vaikka mitään seksiä ei ollutkaan. Magneettinen ja vaikea suhde.

En voi sanoa, että muistaisin jonkin yksittäisen kohtaamisemme parhaiten. Muistan niin monta todella hyvin. Mulla on meidän tapaamisten suhteen täydellinen ei vain valokuva- vaan myös ääni- ja kosketusmuisti.

Mistä se kertoo? Siitä, että ne kohtaamiset on olleet minulle merkittäviä.

kohtausta tulee mieleen, mutta ne merkittävimmät on myös niin henkilökohtaisia, etten halua niitä tänne kirjottaa. :) Hänelle kerron, jos joskus kysyy.

Meillä ollut vain yksi kunnon kohtaaminen, ja muistan sen kuin eilisen. Se oli samalla ihana mutta toisaalta todella outo ilta :)

Heräsin, hohhoijjaa ja tulin vilkaisemaan. Mä en koskaan unohda tätä, kun jäimme hetkeksi kiinni toistemme katseisiin, hymyilimme molemmat, silmät loistaen. Hetken ajan kaikki muu häipyi ja tunsin itseni onnelliseksi :)

sen kun päästit mut saman peiton alle kun mulla oli kylmä, sain kietoutua sun ympärillesi, iho ihoa vasten.. siihen oli hyvä nukahtaa hymy huulilla kun tiesi että aamulla olet taas siinä...

moviestars

pyyhki pöytiä ja kurkisteli

jäi mieleen..

Kivoja tarinoita ihmisillä kaipaamastaan henkilöstä... mukava lukea täällä välillä tällaistakin :)

Laivalla kohtaaminen.

Sen kun olit joka ilta sängyssäni

Yhden kesäpäivän terassilla. Ja joka päivän.

Menin joka päivä kotiin, nyt sitä ei ole.

Monia muistan.
Emme olleet tavanneet pariin viikkoon ja näin velvollisuudekseni tulla ilmoittamaan, että emme tule enää tapaamaan. "Olet jo koukussa", sanoit ja huokasin...
Olit aina askeleen edellä.

kaikki muistan, ei voi unohtaa yhtään

Muistan hyvin sen tilanteen kun hän yhtäkkiä suuttui ja käveli mielenosoituksellisesti tiehensä. Hän oli ehkä vähän hermostunut mutta yritti kuitenkin jutella, mutta itse olin hämmentynyt vastaillakseni muuten kuin hyvin lyhyillä lauseilla, ja se tilanne oli muutenkin hieman liian "julkinen". Usein ajattelen, että se oli sellainen kohtaus, että sen jälkeen olisi voinut vähän viestitellä ja selvitellä asioita, mutta itsepäisesti päätin jo silloin, että sille tielle ei nyt vaan lähdetä. Tuskin hän enää itse muistaa koko juttua, mutta minua yhä vähän harmittaa (ja huvittaa myös), että suututin hänet - olisi kai sen jotenkin tyylikkäämminkin voinut hoitaa, enkä missään nimessä olisi halunnut pahoittaa hänen mieltään. Minusta vain tuntui että olin niin kaltevalla pinnalla, ettei siinä ollut yhtään liikkumavaraa - ja muutenkin taisin olla aivan paniikissa... Niinpä niin, mitäs niistä tekemättömistä asioista ja katumisesta aina sanotaankaan... ;)

Kun menin heti uudestaan ja tuumasin "tuli ikävä".

mistä kysyitkin multa

Hymysi ja pehmyt, ehkä jopa imeläkin äänesi kun haastoit minut lopettamaan tupakoinnin. Kohta vuoden ollut ilman. Vaikkei olla nähty moneen kuukauteen, kuulen zemppauksen korvissani. Ajattelen sinua melko usein ja välillä vähän ikäväkin. Välillä jopa pöljistäkin jutuista huolimatta olet ollut tärkeämpi kuin ikinä arvaatkaan

Yhteiset aamukahvit....

Kaikki ne kerrat kun on huimioinut mua jotenkin positiivisesti esim katseilla ja hymyillä, tervehtimällä ja myöskin yllätyssuudelma oli mukava ele.
Kaikki inhottavat kerrat olen halunut pyhkiä pois mielestäni vaikka se vaikeaa välillä onkin.

Ihan sieltä ihastumisen alkutaipaleelta kun hän punastui söpösti ja hymyili toosi ujosti.. Jalat alta.

hiljasuus.

lenkin, joka eteni hitaasti

vaihtoraha.