joten unohda minut viimein, itsesi kannalta.
En sinua vihaa, en inhoa. Surullista oli, että tiesin ajattelusi suunnan tarkalleen jo aikaa sitten, silloin kun halusit minusta lopullisesti eroon.
Otit kaiken jännänä, koko elämäni tragedian. Naureskelit vieläkin täällä palstalla vapun aikoihin. No huh. Se on surullista. Kaikki silloin pari vuotta sitten oli taas niin pienestä kiinni... mutta päällisin puolin selvisin, sisäisesi ja henkisesti en.
Saitpahan jännitystä elämääsi kun seurasit kärsimystäni sivusta.
Kaikki on viimein hyvin ja loppu osaltani. En aio millään lailla kostaa tai muuta pahaa sinulle tuottaa, haluan vaan elää loppuelämäni sinusta erossa. En halua kuulla sinusta enkä tavata koskaan.
Hyvästi.
En sinua vihaa, en inhoa. Surullista oli, että tiesin ajattelusi suunnan tarkalleen jo aikaa sitten, silloin kun halusit minusta lopullisesti eroon.
Otit kaiken jännänä, koko elämäni tragedian. Naureskelit vieläkin täällä palstalla vapun aikoihin. No huh. Se on surullista. Kaikki silloin pari vuotta sitten oli taas niin pienestä kiinni... mutta päällisin puolin selvisin, sisäisesi ja henkisesti en.
Saitpahan jännitystä elämääsi kun seurasit kärsimystäni sivusta.
Kaikki on viimein hyvin ja loppu osaltani. En aio millään lailla kostaa tai muuta pahaa sinulle tuottaa, haluan vaan elää loppuelämäni sinusta erossa. En halua kuulla sinusta enkä tavata koskaan.
Hyvästi.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Palstahyvästejä kaikille tuntemattomille, hatun nosto rohkeudesta. Kaikki itseään arvostavat palstalaiset poistuvat tämän jtunnustuksen jälkeen. Mukavaa viisuiltaa!
Kannattaa laittaa suoraan sille jonka kirjoituksessa hyvästelet.
Täällä nämä viestit ei tavoita kuitenkaan sitä ihmistä kenelle se on tarkoitettu.
Hienosti kirjoitettu.
AP, jos tuo olisi mulle. Mut en ukso, et olisit kokenut mua noin. Mut jos olisit, vastaan:
ei olisi tullut mieleenkään nauraa sulle missään tilanteessa. Sitä en ole tehnyt. Ottanut minään "jännänä" seuraamuksena sua eläämääsi tai tätä meidän tilannettamme. Mitä tämä on ollut? Vaikea määritellä. Kiinnostusta ja kiintymystä ainakin omalta puoleltani. Joskin enemmän henkistä, kuin fyysistä, ja mylnnettävä on, että juuri se on itseäni mietityttänyt ja "jahkatuttanut".
Mut molempia vetovoimia ihmisten välillä tarvitaan, jotta suhde syntyy. Ja sitten se korkeampi tarkoitus, merkitys, uskon, luulen ja toivon ma.
Enempiä ei tarvinne sanoa. Huomaat varmaan alotuksestasi, että ei - tämä ei mennyt ollenkaan niin kuin ehkä ajattelit. Olitko itse jotenkin asentteellinen? tai alisteelliinen? noin lähtökohtaisesti. Itsetuntoa ja omanarvontuntoa ihmissuhdekiemurat kysyy.
Ja sitä, että tuntee ylipäänsä itsensä -
ja tämä meni kyl miehelle -
saako kysyä mikä oli pari vuotta sitten pienestä kiinni?
Elämäsi tragedian? Mitä ihmettä sinä nainen selität?
Oikeastiko ajattelet, että täällä on sulle joku naureskellut?
sillä en ollut täällä ollenkaan silloin - jess!!!
ihan huuhaata, jos kuvittetet jotain tuollaista.