kun aamulla heräät, aamukahvilla, salilla tai lenkillä käydessäsi, vilahtaako hänen hymyilevät kasvosi ajatuksissasi tämän tästä? Haluaisitko kokkailla hänen kanssaan, jutella mukavia, nauraa, halailla, sekstailla räpeltää hiuksia, olla lähellä? Muisteletko niitä asioita, joita olette jutelleet/tehneet ja huomaat tulevasi hyvälle tuulelle ja hymyileväsi itseksesi?
Noin minä hänestä ajattelen.
Noin minä hänestä ajattelen.
Vastaukset 35
Vanhimmat
Mehän teemme sitä koko ajan ja vieläpä yhdessä.
Ei tarvitse kuvitella, vaan toimia.
Samoin, tänään viimeksi, ihana äitienpäivä takana.
Onneksi ei tarvitse elää illuusiossa.
Huvittavaa kun palstabylleröt yrittävät esittää, että muka olisi kotona kaikki hyvin ja ylipäätänsä edes olisi kotona mies. Tällä palstalla sinäkin olet koska kaikki suhdetoimintasi on vain pääsi sisäistä.
Äitienpäivänäkin, ollessani lapseni äidin kanssa ajattelin häntä, koko ajan.
En vain enää tule hyvälle tuulelle vaan surulliseksi.
Uniini tuli Hän taas tänä aamuna..
en,en uskalla haaveilla mistään kenenkään kanssa. No ehkä vähän lähekkäin olemisesta mutta en muusta.
Kyllä. Mahdoton ikävä, vaikea päästä yli ja unohtaa... Ajatuksissani jatkuvasti.
Täsmälleen noin. Se nainen nousee mieleeni milloin mistäkin aivan arkisissa tekemissä ja harrastuksissa. Aina saa paremmalle tuulelle ja hymynkin usein, olinpa seurassa tai yksin. Muistan niitä hyviä hetkiä, joita koimme. Kamalaa on ainoastaan se, ettei voi enää tehdä mitään noista mitä aloittaja kirjoittaa tuossa.
Minä ja hän, se ainakin oli joskus hyvä yhdistelmä.
Kyllä ajattelen hänestä miehestä noin. Hänen ajattelemisensa saa hyvälle tuulelle ja hymyilemäänkin, mutta ikävä tuo myös haikean olon. Niin ikävä on hänen seuraansa. Ikävöin hänen katsettaan, hymyään ja juttelua hänen kanssaan. Kaikkea hänessä. Häntä ajattelen kokoajan.
Itseäni pelottaa jonkun tytön kohtaaminen, jos vielä näen niin varmastikin ihastun häneen ja se on sitten menoa. Pelottavan kovaa kyytiä.
Jooseppi tulee esille joten kohta voi lähteä porkkana eväänä liikennöimäänkin ehkä, kunhan varustelu on suoritettu, että viitsiikö mennä nahkatakilla, onko vettä ei taida olla joten joop.
Hohhoijaa, on tuokin taas jotain ihmeellisiä salasana järjestelmiä, auringosta tulikin sitten jooseppi, no isä aurinkoinen niin josif :)
Suurhirviöt sun muut, noh aivan hauskoja mielikuvituksista kun tulee tuollaisia.
en osaa sitä peittää..en oikeastaan haluakkaan. Se kumpuaa sisältäni, saamut heikoks, katse sinuun vain ja olisin sun..sun vietävissä, maailmaan, jossa ei olisi muita. Veren kohina, kuulen sen, kosketuksen lujuuden.
tottakai ajattelen häntä joka hetki ,mitä hän milloinkin tekee .tekisi mileni hänelle soittaa ja kysyä kuulumisia.
Joskus paljonkin miten tehtäis yhdessä ruokaa jne. Mut ei mennyt elämä niin ja oma vakava sairaus on pistänyt elämän toisiin arvoihin. Tietenkin toivoo toiselle onnea rakkaudessa. Meitä ei tullut ja näin oli tähtiin kirjoitettu. Toki nautin kesästä ja elämästä siihen asti kun vielä jaksan
Aamulla ensimmäiseksi, illalla viimeiseksi ja vain taivas tietää,kuinka monta kertaa siinä välissä!
olisihan se mukavaa ollut, käy mielessä edelleen ja usein...
Itse ajattelen aika paljonkin joitain tyttöjä, mutta kohta on pakko mennä "päikkäreille", kun väsyttää niin paljon.
Tuommoista se rakkaus teettää, tuo hymyn ja onnen rakastuneelle jo pelkästä ajatuksesta.
Kyllä ajattelen kaipaamaani miestä eritoten aamulla ja illalla. Jos ei ole kiire päivä niin pitkin päivää myös. Näen häntä yleensä ohimennen arkipäivisin ja tuoreeltaan kohtaamisen jälkeen olen myös hetken aikaa sekaisin.
Joskus aikaisemmin oli noin. Nyt muistan vain hänen kylmyytensä joka tuhosi hyvät muistot.
Miksi kylmeni?
Jaa-a, ehkä olin ärsyttävä häiriötekijä, kun yksi ellei kaksi tärkeämpää ihmistä taas lämpeni.
joka päivä 24h
Ajattelen rakkauteni kohdetta melkein koko ajan. Pakotan itseni keskittymään kaikenlaiseen muuhun tiiviisti.
Havahdun välillä liikkuessani, kun haaveet valtaavat - tulisipa hän vastaan kadun kulman takaa . . . miten tarina jatkuu. . . kun "oikeat" kohtaavat.
Oletko A-nainen?
Tarina jatkuu:
Ihmisvilinässä olen tunnistavinani tutun hahmon kävelevän minua kohti. Juuri samaan aikaan hän kohottaa katseensa suoraan minuun. Ihmisiä kiitää ohitse, aika pysähtyy, todellisuudessa menee vain sekunnin murto-osa. Salamannopeasti käännyn kannoillani ja riennän juoksujalkaa toiseen suuntaan taakseni katsomatta. "Ei ikinä enää" sanon päättäväisesti itselleni. Toisella kädellä pyyhkäisen vaivihkaa silmäkulmaani.. Vasta monen korttelin päässä lakkaan juoksemasta.
Minä ajattelen häntä luvattoman paljon. Haluaisin tehdä hänen kanssaan juuri noita asioita ja paljon muuta. Elää mukavaa, rakkaudentäyteistä elämää, opiskella ja kokea yhdessä erilaisia asioita. Mutta minun on yritettävä suitsia itseäni, tankattava päähäni että nämä ovat vain minun unelmiani, unelmia jotka eivät välttämättä koskaan toteudu.
Kiroan syvimpään helvettiin ja se tietää sen.
Ajattelen häntä, vieläkin. Hyvää yötä hänelle:)
Hän kulkee ajatuksissani koko ajan. Joku aika sitten aloin epäillä mielenterveyttäni, kun pystyin kuvittelemaan hänen äänensä oikeasti päässäni.
Pakko kai se on tunnustaa, taidan olla menettänyt sydämeni hänelle. Senkin kiusoitteleva sähikäinen
En ajattele ollenkaan noin. Kuulostaa teennäiseltä. Sitäpaitsi vihaan kokkaamista.
Kyllä, nytkin :( Muilla ei ole sijaa elämässäni. Ollaan tunnettu vasta muutaman kuukauden mutta ajattelin jo elämäämme vuosia eteenpäin, avioliittoa ja lapsiakin.
Pelkkää sydänsärkyä kaikki :(
Ajattelen, mutta hassua kyllä, eniten ne ajatukset menee niin, että kertoilen hänelle mielessäni kaikenlaista.
Aina kun saan rauhallisen hetken,
juttelen ajatuksissani sinun kanssasi.