Mua on vaivannut mun masennuksen ja koulukiusaamisen jälkeen jotkut hemmetin aistiharhat ja luulot, eikä asiaa paranna sitä että mua kritisoidaan, potkitaan, hakataan. Ja olen myös sen takai tullut ujoksi.
Eilen luulin aamulla, kun heräsin niin näin jonku hyypän ja se sano et oon kuollu. Uskoin sen heti ja pyörin ja maiskuttelin makeasti kuinka ihanaa on olla henki ja voin nyt kummitella eikä kukaan näe mua.
Mä luulin olevani kuollut kokonaisen päivän että olisin ollut kuollut. Ja en muista ees mitä seinien läpi yritin mennä, päättelin että seinä on haamunkestävä O_<
En oo koskaan saanu (moneen vuoteen) ole mennyt/tahtonut/kertonut että oon päästä vähän pipi, edes vanhemmille. Usein noi näyt saattaa yrittää tappaa mua ja suostuttelin itselleni että jos nukahdan niin ne tappaa mut. Ja väsyneenä ne näyt tuplaantuu :D ja on tää mun elämää horjuttanu ja saatan kertoa kavereille kuinka se mun painajaishevonen tuli huoneeseen ja slender nuolee ikkunaa.
Joten kertokaa mitä huvittavaa/kamalaa on teille käyny. Ja siis on mulla monta vuotta näkyjä ollut ja muuta tyhmääää.
Eilen luulin aamulla, kun heräsin niin näin jonku hyypän ja se sano et oon kuollu. Uskoin sen heti ja pyörin ja maiskuttelin makeasti kuinka ihanaa on olla henki ja voin nyt kummitella eikä kukaan näe mua.
Mä luulin olevani kuollut kokonaisen päivän että olisin ollut kuollut. Ja en muista ees mitä seinien läpi yritin mennä, päättelin että seinä on haamunkestävä O_<
En oo koskaan saanu (moneen vuoteen) ole mennyt/tahtonut/kertonut että oon päästä vähän pipi, edes vanhemmille. Usein noi näyt saattaa yrittää tappaa mua ja suostuttelin itselleni että jos nukahdan niin ne tappaa mut. Ja väsyneenä ne näyt tuplaantuu :D ja on tää mun elämää horjuttanu ja saatan kertoa kavereille kuinka se mun painajaishevonen tuli huoneeseen ja slender nuolee ikkunaa.
Joten kertokaa mitä huvittavaa/kamalaa on teille käyny. Ja siis on mulla monta vuotta näkyjä ollut ja muuta tyhmääää.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Mun mies kertoi jutelleensa koiramme kanssa. Koira puheli koiramaisista asioista.
Hänellä nuo harhat ovat aina miellyttäviä, eli ihmisiä käy meillä tai hän on jossain tekemässä hommia. Psykoosinestolääke on kyllä hyvä keksintö. Se vähentää harhoja.
En kerro!
Mutta vauva ohi ajavan rekan katolla oli kyl hassu..
Alkuun: minulla lapsuuteni mielikuvitus on hyödyksi monissa suunnitteluhommissa, mutta skitsoaffektiivinen puhkesi kun olin 16v.
Olen puhunut koiralleni mielen välityksellä.
Näen harhoina mustia ja vaaleita hahmoja -hiippareita pihalla.
Olemattomat ötökät riivaavat nahkaani kesällä -sairaan paljon.
Jotkin epämuodostuvat kohteet näkökenttäni rajoilla.
Pelästyn ympäristön 2-5x kovemmalta kuuloisia ääniä psykoosissa.
Nauran useimmille näyilleni huvittuneena.
En ole vielä kokenut hulluja hallusinaatioita. Olen toistaiseksi vielä keskusteluterapiassa. Eteenpäin ja lääkkeet tarviin asepalvelusta varten.
-lähinnä keskittymis- ja vastuutehtävien hoitoon sekä suhteideni ylläpitoon.
Nään kauheesti erilaisia hahmoja luikkimassa.. .__.
Tää on jo mennyt kammottavaks kun oon joskus alkanut kuulla epämääräistä ääntä tai jotain askelia. En nyt yhtään tiiä onks tää hauska mut tuolla takassa istuu jo neljättä viikkoa joku otus stalkkaamassa minua
Yleensä äänet tulevat ennen näkyjä. Ihmisen täytyy hallita itsensä tilanteesta riippumatta. Tämä on vaikea asia toteutettavaksi erityisesti, jos ei ole aikaisempaa kokemusta pelottavista äänistä. Äänet voivat olla kammottavia, mutta eivät välttämättä ole sitä. Pelko tekee noista asioista pelottavia. Pelottavia otuksia, ääniä jne. vastaan tehoaa vain pelon voittaminen. Sillä mitä otukset ja äänet ovat, ei oikeastaan ole merkitystä. Ihminen on vapaa pelosta vasta kun on kohdannut ja voittanut pelkonsa. Tilanne pitää kääntää omaksi edukseen. Kammottavissa äänissä on se hyvä puoli, että jos niiden läsnäollessa ei anna pelolleen valtaa, niin niistä pääsee lopullisesti eroon. Ne lakkaavat olemasta kammottavia ja heikkenevät vähitellen. Muuten ne jäävät roikkumaan ihmisen psyykkisen voiman reuna-alueille kunnes ihminen voittaa pelkonsa. Jos taas pelolle antaa vallan, niin tilanne muuttuu huonommaksi. Jos niin käy, niin voi lähinnä vain vapista ja pitää pää kylmänä ja odottaa kärsivällisesti, että voittaa pelkonsa. Jotkut voittavat pelkonsa nopeasti, joillakin taas se kestää kuukausia tai vuosia.
Jani Petterssonin kirjassa "Shamaaneja, sankareita ja arkkityyppejä", s. 59 kuvataan mm. yaralde-heimon shamaanin initiaatiokauhuja: "Sinä saatat nähdä pahoja henkiä… pahojen ihmisten henkiä…, kuolleita ihmisiä kävelemässä sinua kohti, ja kuulet heidän luidensa kalisevan. Jos kuulet ja näet nämä asiat ilman pelkoa, et tule koskaan pelkäämään mitään. Nämä kuolleet ihmiset jne. eivät tule enää näyttäytymään sinulle, koska sinun miwisi (psyykkinen voimasi) on vahva. Sinä olet nyt voimakas, koska olet nähnyt nämä kuolleet ihmiset jne." Sillä, mikä pelon kohde on, ei ole merkitystä. Pelottavat asiat ilmestyvät aina siinä muodossa, joka pelottaa ihmistä. Ihmisen voitettua pelon, häntä ei pelota enää mikään. Pelon lopullinen voittaminen on ensimmäinen monista askelista oikeaksi tietäjäksi tulemisessa.
Henkiolentoja ne on eikä mitään harhoja.
Olen samaa mieltä. En välttämättä usko, että skitsofreniaa on olemassakaan.
Skitsofreenikkojen harhat ja oudot kokemukset ovat täsmälleen samanlaisia ja noudattavat samaa kaavaa kuin riivattujen kokemukset. Uskon, että moni skitsofreenikko paranisi, jos löytäisi jostain papin tai jonkun muun uskossa olevan kristityn, joka osaisi vapauttaa hänet riivaajista (eli demonisista hengistä).
Valitettavasti Suomessa toimii ehkä vain yksi katolisen kirkon eksorkisti. Lisäksi muutamia riivaajista vapauttajia voi löytyä vapaiden suuntien kristillisistä piireistä. Useimmiten ihmiset onnistuvat vapautumaan riivaajista omin avuin tullessaan uskoon, mutta skitsofreniadiagnoosin saaneet ovat niin pahasti riivattuja, kammoavat kuollakseen pappeja ja kaikkea muutakin kristillistä (tyypillinen riivaiksen merkki). Heitä ei kukaan pysty auttamaan, koska oma motivaatio puuttuu.
Mietin oonko mä joku skitsoaffektiivinen, tai skitso. Kun mulla on niin monia eri psykiatrisia häiriöitä, pakkoajatukset ja ja jatkuva masis pahin. Välillä olen myös dissossiaatiivinen, irtaannun kokonaan myös tunteistani, eläen kokonaan pääni sisällä liian pitkiä aikoja kerrallaan, jolloin keskittymiskyky arksiin juttuihin kokonaan herpaantuu iän myötä pahemmin. Mutta kyllä mulla on aina harhojakin ollut. Oon kuitenkin ne pitänyt pääni sisällä, enkä ole sekoittanut niitä fyysiseen valvemaailmaan. Itse olen pitänyt niitä hauskoina lähinnä, valveunina. Vain kovassa ahdistuksessa ja masennuksessa nämä harhat ovat pelottavia, mutta silloinkin tajuan että ne on harhoja, vaikka joskus ne tempaa kyllä täysin mukaansa.
Mielenkiintoisin mukava "harha" oli että keskustelin v.-98 humanoidin ja ihmisen risteymän kanssa puolikin tuntia, joka kertoi mulle kaiken mitä mä olen koskaan halunnut kysyä "jumalalta" ja maailmankaikkeudelta, kun oon tällainen ikuinen pohtija. Se oli aika mahtava ja ahdistavakin kokemus. Pelkäsin jälkikäteen että se humanoidi on yhä mun pään sisällä ja kuulee mun ajatukset. Toinen on toisten ajatusten kuuleminen ja selvänäkö. Saatan mennä toisten "sisään" mukamas tuntemaan mitä ne ajattelee. Kyllä myös kovat äänet on ahdistanut paljonkin, varsinkin yöllä pikku risahduskin. Kuka tahansa pitäis mua hulluna ja alan itsekin epäillä oltuani terapiassa 8 vuotta.
Koen myös paljon enteitä, koen mitä tulee tapahtumaan ja muistan monia edellisiä elämiäni, jotka tuntuvat jotenkin "selittävän" tätä päivää. Nämä ovat tietysti pötyä psykiatrisessa mielessä. Huomaan että tämä ed. elämiin keskittyminen on ollutkin pakkomielteistä ja häirinnyt paljonkin normaalia ajattelua asioista. Pahinta on kun nämä harhat tuntuvat ohjaavan myös normaalia elämää. Normaali elämä jotenkin tukee näitä harhoja, kuin loisin itse itseni pään sisällä eläen sen myöhemmin todeksi. Monesti koen asiat etukäteen, jotka tapahtuvat myöhemmin. Varsinkin ihmissuhteissa. Koska olen mielestäni aika älykäs, harhani ovat itselleni tähän asti olleet enimmäkseen täysin uskottavia, henkimaailmaan liittyviä. Jos joku toinen ei niihin usko, olen automaattisesti hullu. Mutta kun ne myös haittaavat jonkun verran todelliseen masentavaan arkeen keskittymistä. Jossa en näe mitään mieltä.
Masentavat harhat ovat laadultaan seksuaalisia, epäilen johtuvan ne lapsuuteni tukahtuneista traumaattisista muistoista. Kovassa masennuksessa kaikki näyttää vihertävältä, tuntuu että joku tarttuu jalkaani. Koen myös epämiellyttäviä fyysisiä tuntemuksia, kuin olisin demonin riivaama, esim ihon alla kiemurtelee mato. En kuitenkaan usko demoneihin. Koen usein jonkun ikävän läsnäolon. Kyllä vaikka tietää ettei ne ole totta, niin ikävä noita on kokea.
Kun minulla meni todella huonosti 18-vuotiaaana, itsekin tajusin olevani psykoottinen, ollessani väkivaltaisessa suhteessa. Näin ikkunoiden takana haamumaisia läpinäkyviä humanoideja tuijottamassa kuin suoraan sieluuni. Niiden nenä liimautui ikkunaan, pelkäsin näitä harhoja. Join paljon myös viinaa tuolloin. Vähemmän masentuneena tai lievemmin masentuneena saatan tuntea enkelin tai jonkun valo-olennon läsnäolon sekä näen monesti unia, jossa henget sanoo minulle jotain. Tähän asti olen tapellut masiksen kanssa ilman lääkkeitä paitsi nyt on masislääke käytössä.
Itse en näe yhäkään harhojani ongelmana, vaan ne johtuvat täysin mielialani laadusta. Jos on hyvä mieli, ei harhoistakaan kärsi tai ne ole mitenkään negatiivisa. Ne ei silloin haittaa elämää, on vain mukavaa mielikuvitusta, lähinnä tylsistymisen takia. Tylsistyn erittäin herkästi, eikä normaali toimistotyö sovi minulle ollenkaan, vaan aiheuttaa itsetuhoisia ahdistavia ajatuksia jos ei saa rauhassa "kuvitella" työpaikallaan.
Tyypillistä riivausta. Myös enneunet, muut etiäiset ja telepatia ovat "henkimaailman hommia", eivät mielenterveyden ongelmia. Esim. selvänäkijät ja meediot käyttävät juuri niitä asioita hyväkseen, joiden vuoksi toiset juoksevat psykiatrille.
Näinpä, masennuksen aikaan tai nukkumaan mennessä skitso pääsee herkimmin ottamaan vallan. -Joskus jos en itse sitä torju tai en jaksa kuvitella muuta. Sehän olisi tällaiselle ihmiselle osa-aikatyöt harkinnassa, etten stressaan- tuisi kokopäivän hommista.
Aion jatkaa kirjoittamis-, suunnittelu- ja keksimisharrastuksiani yhä jatkossa, vaikka niihin liittyvissä, tulevissa työhommissani, haluaisin tulla toimeen kaikkien kanssa luonnollisesti. ...äh, minulla on nyt kirjoittamisongelmia ym puheen ja kehonkielen ongelmia (Asperger), mutta jaksan yrittää tästä eteenpäin tulevissa opiskelu- ja työkuvioissani niiltä osin, mikä minua todella kiinnostaa. Tehkäähän samoin ja muistakaapa kertoa asioistanne toisille ajoissa. Tähän minä olen para-aikaa opettelemassa ja käyn psykologilla useasti kesälläkin. Ainakin näillä eväin.
Kerron tässä kaverini luvalla hänen kokemuksensa ensimmäisessä persoonassa ;-)
"Lepäilin selälläni ja katselin kattoa. Kuulin kuitenkin jotain outoa. Yläkerrasta, jossa ei olisi pitänyt olla ketään alkoi kuulua tepastelevia askelia. Kun keskityin katselemaan kattoa tarkemmin, niin askeleet loppuivat. Kuitenkin, kun laskin katseeni alemmas, niin ne alkoivat taas. Seurasin ilmiötä jonkin aikaa ja alkoi tuntua ilmeiseltä, että yläkerrassa oleva olio osasi lukea ajatukseni katon läpi. Aina kun tuijotin kattoa, niin se pysähtyi ja kun aloin tehdä muuta, niin askeleet alkoivat uudelleen. Tilanne alkoi tuntua pelottavalta. Vähän aikaa tilannetta analysoituani kuitenkin huomasin, että askeleet kuuluivat aina juuri silloin kun räpyttelin silmiäni. Silmien räpyttelystä syntyvä ääni vain kuulosti paljon tavallista voimakkaammalta." :D