Heippa.
Te täysikäiset lähinnä jotka ootte hoidossa.. Itse olen kaksisuuntaisen vuoksi erikoissairaanhoidossa (Hyksin polilla). Nyt kun vaihdoin pidempiaikaiseen paikkaan, he ottivat esille aikaisemman sh-käytökseni. Sikäli kiintoisaa kun siihen ei oo puututtu kun olen ollut hoitokontaktissa (5kk) enkä osannut arvata, että tuollaista "menneisyyden" seikkaa olisi kirjattu mihinkään. Nähtävästi olin väärässä. Siis nehän on kirjannut ties mitä mitä oon rivien välistä sanonut. En halua tietää..
Ensi viikolla olisi ensimmäinen psykologin aika. Pitäisi kai osata kertoa että tuo sh-tausta on edelleen kuvioissa. En vaan kykene. Oon ollut hoitomyönteinen muulta osin, mutta sh:ssa on jokin mikä jarruttaa. En uskalla parantua. En halua lihoa enkä uskalla ottaa apua vastaan.. Tosin tiedän että se vaikuttaa mun mielialoihin ja ahdistukseen ja ois tärkeä kertoa. En vaan uskalla, musta tuntuu että valehtelen kaiken. Tää on jo vienyt elämää hetkonen.. 8 vuotta (nyt 22) joten pelottaa muuttaa tapojani. Olen ollut muutaman vuoden ns kroonikko, mutta nyt sh tehnyt hyvin vahvan comebackin elämään. Pelkään vaan, että joudun sitä menoa johki pakkohoitoon, kun on jo valmiiksi kartoitettu että olen psykoottinen ja jokseenkin vaikeasti itsetuhoinen..
Uskaltaako kertoa? Vai pitäiskö vaan lopettaa käynnit?
Te täysikäiset lähinnä jotka ootte hoidossa.. Itse olen kaksisuuntaisen vuoksi erikoissairaanhoidossa (Hyksin polilla). Nyt kun vaihdoin pidempiaikaiseen paikkaan, he ottivat esille aikaisemman sh-käytökseni. Sikäli kiintoisaa kun siihen ei oo puututtu kun olen ollut hoitokontaktissa (5kk) enkä osannut arvata, että tuollaista "menneisyyden" seikkaa olisi kirjattu mihinkään. Nähtävästi olin väärässä. Siis nehän on kirjannut ties mitä mitä oon rivien välistä sanonut. En halua tietää..
Ensi viikolla olisi ensimmäinen psykologin aika. Pitäisi kai osata kertoa että tuo sh-tausta on edelleen kuvioissa. En vaan kykene. Oon ollut hoitomyönteinen muulta osin, mutta sh:ssa on jokin mikä jarruttaa. En uskalla parantua. En halua lihoa enkä uskalla ottaa apua vastaan.. Tosin tiedän että se vaikuttaa mun mielialoihin ja ahdistukseen ja ois tärkeä kertoa. En vaan uskalla, musta tuntuu että valehtelen kaiken. Tää on jo vienyt elämää hetkonen.. 8 vuotta (nyt 22) joten pelottaa muuttaa tapojani. Olen ollut muutaman vuoden ns kroonikko, mutta nyt sh tehnyt hyvin vahvan comebackin elämään. Pelkään vaan, että joudun sitä menoa johki pakkohoitoon, kun on jo valmiiksi kartoitettu että olen psykoottinen ja jokseenkin vaikeasti itsetuhoinen..
Uskaltaako kertoa? Vai pitäiskö vaan lopettaa käynnit?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Toden näköisesti et parane/tule paremmaksi miltään osin jos et kerro koko totuutta.
Ihminen on kokonaisuus,ja kaikki vaikuttaa kaikkeen.
En näe pointtia mennä koko hoitoon jos se sitten on pelkkää tuulimyllyä vastaantaistelua?
http://yle.fi/uutiset/syomishairiota_sairastanut_hoitopaikassa_oli_hylatty_ja_yksin_jatetty_olo/7224253