Päiväunet ja lukeminen pääsykokeisiin

Nukun öisin 8h niin en tartte päikkäreitä, mut lepäilen kyl makoillen sängyssä välillä! En nukahda, mut lepäilen. Ilman en jaksais keskittyy

No mulla on ihan rytmi sekasin, luen helpostikin neljään asti yöllä ja nukun puoleenpäivään, oon tokkurassa pari tuntia ja ja sit iltapäivällä aloitan taas... Päivät menee kahvin ja energiajuomien voimin, enkä edes syö kauheasti kun ruoan jälkeen helposti väsyttää. Sit ennen nukkumaanmenoa heitän uninapin huuleen ja nukun tosiaan puoleen päivään. Helvetin terveellistä ja hienoa. Toivottavasti kaikki tämä palkitaan.

Nimimerkki vtutttaaaa: Iloksesi voin kertoa, että pitkälti samalla tavalla joudut toimimaan muutamien oikkiksen tenttien kohdalla, jos sisään pääset. Varsinainen v*tutus alkaakin sitten työelämässä, jolloin kahvi&unilääkkeet -kombo on lähes kaikilla juristeilla käytössä. Tai itse asiassa musta tuntuu, että millä tahansa vähänkään vaativammalla alalla, joka edellyttää vastuun kantamista, laajojen asiakokonaisuuksien hallintaa, paineensietokykyä ja luovuutta. Tähän päälle edustaminen eli istut yömyöhäään asiakkaiden tai sidosryhmien kanssa iltaa (=dokaamista) plus sitten jos haluat elämänkumppanin ja jopa lapsia, niin siinä vaiheessa onkin yhtä helvettiä ja selviytymistä päivä kerrallaan, viikosta, kuukaudesta ja vuodesta toiseen. Elämä on jatkuvaa väsymystä, suorittamista ja ärtyneenä oloa, tosin puoliso ja perhe ovat myös voimavara ja välillä työssäkin havaitsee jotain mielenkiintoista tai tyydytystä antavaa. Useimmiten ei, koska jatkuva kiire, stressi, vttumaiset ihmiset ympärillä jne.

Ja tosiaan, jatkuvaa laillisten piristeiden käyttämistä ja sitten viinalla ja unilääkkeillä nollaamista ja tokkuraista krapulantynkää, jota sit hoitaa buranalla ja ylenpalttisella kahvin juonnilla, minkä seurauksena jatkuva närästys ja täytyy hakea taas lisää lääkkeitä lääkäriltä jne.

Ei mikään ihme, että moni juristi (ja monen muun haastavan alan ihminen) on lähestulkoon alkoholisti tai muuten vain äärirajoilla. Monille käy niin, että nelikymppisenä palaa loppuun ja sit on kolme vaihtoehtoa: joko hoitaa sen masennuksensa kunnolla eli pitkä saikku, lääkkeet ja terapia - josta tosin voi seurata esim. alan vaihto tai toisenlaisiin hommiin hakeutuminen. Tai sitten toisena vaihtoehtona voi ignoorata loppuunpalamisen pitämällä kolmen viikon "toipumisloman" ja sit taas voi yrittää jatkaa entisin eväin mutta enemmän alkoholisoituen ja alkaa tulla yhä enemmän ongelmia, duunit jää tekemättä, tulee virheitä ja lopulta sit tulee potkut tai oma firma menee konkkaan. Kolmas vaihtoehto on luovuttaa ja jäädä puuhastelemaan jotain epämääräistä elämäntapakonsultointia tms. samalla kun velloo siinä alkoholismissaan ja ahdistuksessaan ja masennuksessaan edelleen.

Ei mulla muuta neuvoa ole kuin että kannattaa pysytellä ylenpalttisesta juomisesta sekä huumeista erossa ja olla käymättä vieraissa - tälleen pysyy joku roti ja tolkku, pysyy työpaikka ja perhe. Päivä kerrallaan vaan.

t. keskisuuressa helsinkiläistoimistossa työskentelevä herra vm. 1971.

Kerrankin joku puhuu asiaa tällä palstalla. Tommosta se on. Tosin edelliseltä jäi korostamatta, että päivät venyvät todella pitkiksi. 12 tunnin päivä on ihan peruskauraa.