Hei äidit! Miten teidän miehenne muisti teitä? Saitteko mennä valmiiseen kahvipöytään jne?
Meillä minä heräsin lapsen jälkeen ja keitin itse kahvit ja join ne samalla kun mieheni maksasi sohvalla ketarat suorassa nukkumassa. Olin kai kuorsannut kun oli sohvalla, tosin en kyllä tiedä mihin aikaan oli koneelta nukkumaan mennyt.
Kahvit sain juoda yksin tai no olihan lapseni tietysti myös aamiaisella. Leipä oli vähän pistävän hajuista, mutta söin muutaman viipaleen.
Isäntä kertoi eilispäivänä kuinka oli joutunut viemään äitinsä kauppaan ja oli kuulemma kuluttanut aikansa n. 2h istuen autossa odottamassa. Voivotteli vaan kuinka kaikki aika meni sitten siihen. Kaikki aika?
Äitienpäiväaamuna, kun jo olin miltei poistumassa pöydästä,sanoi minulle että hän olisi kyllä hankkinut kukan jos olisi ollut aikaa, mutta kun ei ollut...
Mulla ei ole koskaan ollut sellaista äitienpäivää, että mies ei yritäkään noteerata. Enhän minä mitään materiaa tai kukkia tarvitse enkä edes halua, mutta en kyllä tykkää ihan suoraan päin naamaa valehtelusta.
Mistä se kertoo jos mies on sanonut ettei ole ollut aikaa vaikka on istunut kauppakeskuksen parkkihallissa 2h autossa? Tuli kyllä aivan mieletön äitienpäiväfiilis!
Minä muistan kaikki hänen päivänsä ja laitan tosi hyvät aamupalat AINA, hoidatan lapsella kortin teon, herätetään sängyssä laululla, olen aina hankkinut lahjan ja ostan kemuihin tarvikkeet ja väännän kakut yms. ja jopa kutsun vieraat. Mieleni tekisi niin lopettaa kaikki tämä, mutta lapsen vuoksi en voi tehdä niin. Haluaisin, että lapsi oppii sen, että ihmiset ovat tärkeitä ja heitä tulee muistaa. Jos kaikki on aina harmaata arkea, ei se ole kivaa. Vanhat kivat perinteetkin katoaa, jos ollaan vain aina nenä kiiinni ruudussa, eikä tehdä mitään tai välitetä mistään.
Meillä minä heräsin lapsen jälkeen ja keitin itse kahvit ja join ne samalla kun mieheni maksasi sohvalla ketarat suorassa nukkumassa. Olin kai kuorsannut kun oli sohvalla, tosin en kyllä tiedä mihin aikaan oli koneelta nukkumaan mennyt.
Kahvit sain juoda yksin tai no olihan lapseni tietysti myös aamiaisella. Leipä oli vähän pistävän hajuista, mutta söin muutaman viipaleen.
Isäntä kertoi eilispäivänä kuinka oli joutunut viemään äitinsä kauppaan ja oli kuulemma kuluttanut aikansa n. 2h istuen autossa odottamassa. Voivotteli vaan kuinka kaikki aika meni sitten siihen. Kaikki aika?
Äitienpäiväaamuna, kun jo olin miltei poistumassa pöydästä,sanoi minulle että hän olisi kyllä hankkinut kukan jos olisi ollut aikaa, mutta kun ei ollut...
Mulla ei ole koskaan ollut sellaista äitienpäivää, että mies ei yritäkään noteerata. Enhän minä mitään materiaa tai kukkia tarvitse enkä edes halua, mutta en kyllä tykkää ihan suoraan päin naamaa valehtelusta.
Mistä se kertoo jos mies on sanonut ettei ole ollut aikaa vaikka on istunut kauppakeskuksen parkkihallissa 2h autossa? Tuli kyllä aivan mieletön äitienpäiväfiilis!
Minä muistan kaikki hänen päivänsä ja laitan tosi hyvät aamupalat AINA, hoidatan lapsella kortin teon, herätetään sängyssä laululla, olen aina hankkinut lahjan ja ostan kemuihin tarvikkeet ja väännän kakut yms. ja jopa kutsun vieraat. Mieleni tekisi niin lopettaa kaikki tämä, mutta lapsen vuoksi en voi tehdä niin. Haluaisin, että lapsi oppii sen, että ihmiset ovat tärkeitä ja heitä tulee muistaa. Jos kaikki on aina harmaata arkea, ei se ole kivaa. Vanhat kivat perinteetkin katoaa, jos ollaan vain aina nenä kiiinni ruudussa, eikä tehdä mitään tai välitetä mistään.
Vastaukset 24
Vanhimmat
miehelle päivät valmiiksi. Me ollaan miehen kanssa sovittu, että kumpikaan ei tämmöisiä merkkipäiviä muistele, niin ei sitten tarvitse olla katkera, jos toinen teki jotakin paremmin. Se on lasten tehtävä antaa korttinsa ja muut, joita ovat askarrelleet.
Sinulla on muuten todella viisaat lapset, jos he tekevät ja antavat korttinsa ilman että aikuiset kertovat että on jokin tietty erityinen päivä. Hienoa kasvatusta!
Kyllä mä pääsin valmiiseen kahvipöytään, voileivät oli tehty valmiiksi ja kakku ostettu by my loved husband. Olemme olleet naimisissa jo yli 25 vuotta, joten johtuisikohan siitä, että merkkipäivämuistamiset hoituu ihan selkäydinjatkeella.
Se onkin ÄITIENpäivä, ei VAIMOJENpäivä! Eli vaikka kuinka kauan olette te olleet naimisissa jne., ei miehesi tehtävä ole lahjoa sinua äitienpäivänä, vaan omaa äitiään!
Se on ÄITIEN päivä, ei ÄIDIN päivä. Eli vaikka vaikka vaimo ei olekaan miehensä äiti, niin hän on lastensa äiti ja äitienpäivänä voi hyvin lahjoa KAIKKIA äitejä, joita haluaa. Minullekin toivotteli hyvää äitienpäivää vaikka kuinka moni ihminen, vaikka en heistä juuri kenenkään äiti varsinaisesti ole.
Sinä pisterivi et vain ymmärrä jutun juonta. :)
Pitkässä parisuhteessa toisen huomioiminen ei ole koskaan haitaksi. Toki kukkia saan myös synttärinä, nimpparina, naistenpäivänä ja muuten vaan. Huomioimme toisiamme JOKA PÄIVÄ. Ei se toinen ihminen siinä rinnalla ole mikään itsestäänselvyys. Huomenna ei häntä ehkä enää ole.
Olen aloittajan kanssa samaa mieltä että ihmiset ovat tärkeitä ja heitä tulee muistaa, ja se pitäisi opettaa lapsillekin. Juhlapäivien vietto ja läheisten huomionti ylläpitävät parisuhteessakin positiivista kipinää. Ehkä miehellesi ei ole tätä opetettu lapsuudessa, eikä hän pysty asiaa ymmärtämään. Sen ei tarvitse tarkoittaa sitä ettei hän välitä sinusta.
Meillä mies huomioi äitienpäivän, vaikka lapset ovat jo pois kotoa ja naimisissa oltu 37 vuotta. Ei ole vain lasten asia muistaa äitiä, vaan mies voi osoittaa arvostavansa vaimoaan lastensa äitinä ja kiittää häntä vosista perheen äitinä. En ole saanut tai halunnut isompia lahjoja, mutta kukkia saan ja se riittää tekemään onnelliseksi.
Kyllä hänetkin on opetettu. Ei vaan kiinnosta, koska kaikki muu menee aina perheen edelle. Miksi nytkään jokin asia menisi sen muun edelle? Olen täysin hyväksynyt tämän.
Pointtini on siis tuo valehtelu päin naamaa. Sanoinkin, että olisi kannattanut enemmin jättää sanomatta yhtään mitään kuin alkaa selittämään siitä kuinka oli kiire kun istui autossa. Minua ei siis harmita se, ettei hän minulle antanut mitään vaan se, että hän pitää minua tyhmänä.
Ja tulen vastakin järjestämään ne hänen juhlansa vaikka kuinka hammasta purren. Lapset ainakin näkevät kuinka läheisintä ihmistä vaalitaan.
Miehesi on niitä, jotka oppivat vain kantapään kautta. Ensi isänpäivänä jätät kaikki huomionosoitukset väliin, niin hän saa konkreettisesti huomata, miltä tuntuu, kun kukaan ei arvosta häntä isänä. Vuoden päästä sinulla SAATTAA olla ihana äitienpäivä - tietysti mikäli miehesi on oppivainen.
Kukaan ei herättänyt, heräsin itse. Tein itse aamupalan. En saanut yhtäkään korttia, kukkaa tai lahjaa. Yhden onnitteluviestin sain tekstarina ja toisen Facebookissa.
Eronneen äidin karu äitienpäivä, lapset ovat juuri täysi-ikäisiksi tulleita / tulevia. Lasten oma elämä on nyt niin kiinnostavaa ja kiireistä, ettei oikein ehditä tulla äiti moikkaamaan, tai jos ehditään, niin kortteja tai lahjoja ei ole ehditty tai muistettu tai jaksettu hankkia.
Kun ei ole lasten isä ollut läsnä herättämässä lapsia ja viemässä valkovuokkoja keräämään ja keittämässä aamukahvia, niin mistä niiden asioiden merkityksen olisi oppinut. Itse olen asiat joutunut tekemään niin äitienpäivänä, kuin muinakin päivinä.
Jotenkin tänä vuonna vaan iski tosi raskaasti se miten paitsi olen jäänyt siitä mitä ehjät perheet tekevät. Näin turhan monta tilapäivitystä muiden lasten tekemistä korteista ja aamupaloista ja kukista ja iloisista perhekuvista.
Tuntuu siltä kuin olisin huono äiti, vaikka tiedän ettei niin ole. Tämä päivä ei vaan merkitse lapsilleni oikeastaan mitään, meillä ei ole ollut perinteitä joita joillain muilla perheillä on.
Itse sain mieheltä ihanan käsi sekä kaulakorun.
Nukuin myös tunnin pidempään kuin lapsemme, oli kiva vähän kuitata univelkoja.
Kahvit keitin kuitenkin itse ja laitoin aamupalaa kaikille.
Sitten käytiin yhdessä ravintolassa syömässä ja illalla sain vielä vähän extra hemmottelua makkarin puolella.
Kiva päivä oli kaikenkaikkiaan.
Jos nyt jostain pitää sanoa niin olisi ollut kiva että mies olisi lapsen kanssa tehnyt minulle kortin tai vastaavaa jotta olisin saanut muistoksi jotain lapselta.
Itse olen lapsen kanssa aina askarrellut isänpäivänä jonkun kivan muiston isille:)
Miksi te naiset valitatte, ette te niiden miestenne äitejä ole!! Kuten eivät hekään ole teidän isiänne, joita tarvitsisi isänpäivänä TEIDÄN muistaa. Kyllä se on lasten tehtävänä muistaa vanhempiaan, toki jos lapset ovat pieniä, voivat vanhemmat auttaa esim. korttien ja lahjojen askartelussa, mutta ei lasten PUOLESTA tarvitse lähteä lahjoja/kukkia ostamaan, ostaavat sitten kun itse osaavat ja jos haluaavat, toivottavasti.
Ethän sinä ole puolisosi äiti....
Ihan turhaa kitinää, hienoa muistihan puolisosi äitiään, viemällä hänet kauppaan, sinä olet vaimo et äiti hänelle.
katkeran anopin tilitys. jos on kuitenkin yhteiset lapset, niin kyllä mieheltäkin voi odottaa jonkinlaista elettä, vaikka pelkkä sanominen, että hyvää äitienpäivää!
kyllähän se on yleinen äitienpäivä ja koskee kaikkia äitejä
En ole mieheni äiti, mutta olen mieheni lasten äiti.
Mielestäni isien on hyvä muistaa kumppaniaan äitienpäivänä, se kertoo että arvostavat häntä lastensa äitinä.
Ei tehdä kaupallista kovin suuressa määrin. Sain itse kaikki lapseni ja lapsen lapseni nähdä, pienet olivat askarrelleet myös mummille lahjoja. Mieheni avusti kahvinkeittelyissä ja astianpesussa, joten sain aivan täydellisen äitienpäivän.
Toivon että kaikki äidit osaisivat nähdä lasten arkarteluissa sen sanomattoman lasten silmissä sen ilon kun antavat lahjojaan. Vaikka he ihmisinä ovat minulle tärkeintä, en tarvitse mitään lahjoja, kun näen että elämä heillä on tasapainossa, sen ilon näkee kasvoista.
Meillä mies herätti aamulla lasten kanssa. Oli yhdessä askarreltu kortti ja mieheltä kimppu ruusuja. Sitten köllöttelin lasten kanssa kun mies teki aamupalan. Aamupalan jälkeen sain lukea lehden rauhassa kun mies siivoili keittiön. Myöhemmin mies laittoi hyvän lounaan ja kävi nopeasti hakemassa kukat myös omalle äidilleen. Iltapäivällä sitten tuli miehen äiti käymään ja juotiin kahvit. Mies oli tehnyt kakun jo edellisenä päivänä. Illalla mies vielä siivoili kaikki päivän jäljet.
Joten en voi valittaa, ihana mies minulla! Täytyy yrittää muistaa se joka päivä...
Mutta ei tuo muistaminen ole ihme, tekeehän se mies joka päivä oman osuutensa arjesta joten ei tuo ole hänelle mitenkään uutta ja vain juhlapäiviin liittyvää. Ja se tietysti onkin kaikkein tärkeintä, ei vain juhlapäivän työt.
Siitä voi tulla iso särö parisuhteeseen, jos mies kuittaa äitienpäivän sanomalla "et sä oo mun äiti". Jopa sellainen särö, jota ei voi paikata. Been there ;). Äitiys on herkkä asia.
Olen tosi onnellinen, että aikoinaan kävin oman äitini luona äitienpäivänä, tietysti myös vein lahjan ja kukat. Samoin kävin anoppini luona. Siinä menikin koko päivä, kun matkaa kertyi sata kilometriä suuntaansa. Mielestäni myös lapset saivat mallia juhlapäivän muistamisesta. No, tänä päivänä käyn oman aitini sekä anoppini haudalla ja vien heille äitienpäiväruusut. . Omat lapseni eivät minua äitienpäivänä mitenkään muista, heillähän on omat puolisonsa, joille järjestävät äitienpäivää. Se siitä perinteestä. Mutta onnellinen olen, että itse aikoinaan toimin toisin. Mutta en kuitenkaan aio asiasta katkeroitua. Ei puolisokaan muuten mitenkään äitienpäivää noteerannut, hänellä taisi olla muita muistettavia... ja enhän ole hänen äitinsä, tosiaankaan.
No, en tuota Äitienpäivää kuitenkaan koskaan unohda. Kenties en ole kotona enää ensivuonna, vaan lähden lasten kanssa pitämään hauskaa =). Herätköö ihan itsekseen, niin ei tarvitse ottaa paineita.
Tee isänpäivästä samanlainen.
Ei miehet isänpäivästä piittaa, sen voi ihan rauhassa jättää täysin huomiotta. Lapset vie sille jonkun kortin jos vie, se ei ole mun murhe. Ei ne kortitkaan sille mitään meinaa.
Tosi sururullista luettavaa! Miten paljon meitä unohdettuja äitejä lieneekään? Itsekkin kuulun tähän joukkoon ja äitienpäivä onkin se vuoden pahin päivä.
En ole saanut mitään lahjoja, kortteja, kukkia, enkä täytekakkuja koskaan. Sentään kuitenkin puhelimitse pikainen "velvollisuussoitto" onnittelu. Onhan sekin jotain! Silti on aistittavissa, miten väkinäistä pakkopullaa se on ja usein illalla myöhään soitettuna, kuin piste iin päälle kyynelten täyttämälle päivälle.
Minäkin olen leiponut täytekakun isänpäivänä ajatellen juuri näin, että lasten on hyvä oppia arvostamaan vanhempiaan.
Olisin erittäin tyytyväinen, jos tämä kaupallinen äitientylytyspäivä poistettaisiin kokonaan. Moni säästyisi pahaltamieleltä.