Ikävä tosiasia

Koska kirjoittaja on viimeksi käynyt Virossa, kun kirjoittaa ikään kuin jotain tietäisi. Itse ajelin pariin kertaan kevään kuluessa ristiin rastiin Baltiaa, aina Kaunasiin saakka.
Ihmiset tietenkin kyselevät että jatkuuko lama. Tässäkin voin kertoa että taas näyttää päällisin puolin Virossa elettävän kuin ennen lamaa "normaalisti", poikkesin mm. muutamalla autokorjaamolla kun piti öljyt vaihdattaa. Mutta julkisivun takana köyhyys varmaan jatkuu, mutta yrittämällähän tilanne paranee.

Tuossa rinnalla kannattaa seurata Ukrainan tilannetta, sekin oli saman 50 vuotta Neuvostoliiton koirakoulussa ja kehitystä ei tapahtunut, eikä edes perusasiat ole selvillä: yksilön oikeudet, poliittiset keskustelut, kompromissit mielipiteiden kesken jne.
Virossa ym sen sijaan taustalla on aikaisempi itsenäisyys, joka antaa perustaa tälle jo 20 vuotta jatkuneelle kehitykselle.

Kannattaa kulkea Virossa antennit ylhäällä laajemmalti ja haastatella ihmisiä. Kyllä siinä saa tuntumaa asioiden todelliseen tilaan. Itse olen siellä viihtynyt retkillä jo yli 20 vuotta.

Kerronpa kuitenkin yhden kuvaavan esimerkin siitä, kuinka vaikeasta tilanteesta Virossa 1989 lähdettiin.
Ei nimittäin ollut tienvarsilla eikä kaupungeissakaan huoltoasemia. Auton perään otimme mukaan bensaa jerrykannuissa.
Täydennystä oli mahdollista saada vain vierailuilla tehtaisiin, maatiloille jne, joilla oli polttoainevarastoja. Ja mielellään nuo ulkomaisia vieraita auttoivatkin.
Tilanne helpottui sitten kun tienvarsiin ilmestyi liikkuvia polttoaineasemia. Liikemiehiä, jotka myivät bensaa suoraan tankkiautoista. Laatu oli sitä mitä olivat jostakin saaneet hankittua. Joskus väitettiin että jopa lisäsivät sekaan vettä, että oli enemmän myytävää.
Pian kuitenkin Neste, norjalaiset jne alkoivat rakentaa bensa-asemia ja tilanne parani.