Miksi niin monet menee naimisiin vasta yhteisen lapsen synnyttyä? Eihän sillä ole sitten enää mitään merkitystä. Kannattaa mennä ennen syntymää naimisiin, koska silloin lapsen tietoihin ei tulee merkintää "syntynyt avioliiton ulkopuolella". Ei tarvita isyyden tunnustamista, josta siitäkin jää paperit ikuisiksi ajoiksi arkistoon.
Naimisiinmenosta
Avio
12175
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Niin, mitä sitten vaikka jääkin "paperijälki"? :D
Nykyään miehiä ei meinaa millään saada naimisiin ja sitoutumaan _oikeesti_, ainakaan ennen viittäkymppiä. Sitten kun on lapsia tehtailtu niin toteavat varmaankin, että no sama kai se nyt sitten on samaan konkurssiin. Minusta on ihan hyvä kysymys ja lapset voivat itsekin sitä isona kysyä, että miksi ette olleet jo naimisissa, kun synnyin. MIKSI EI?? Jos ei nainen kelpaa vaimoksi ennen lastentekoa, niin onko tässä afrikkalainen malli... että pitää ensin todistaa hedelmällisyys ennen kuin kellekään miehelle kelpaa. Naisen pitää vähän kattoa ensinnäkin, kenelle lapsia tekee ja sitten että miten talousasiat perheessä menee. Avoliitossa on miehen helpompi luistaa lopulta kaikesta.
On niin paljon niin ilkeitä ja ahneita naisia,
että on parempi katsoa, kuin katua!
Mitä se oikeasti niin suuresti muuttaa sinun tai lapsen elämässä, että olet naimisissa? Paitsi tietysti jokin merkintä paperissa, vaan mitä sekään vaikuttaa yhtään mihinkään?
Onhan noita perheitä rikottu ollaan oltu naimisissa tai ei. Ja samanlailla avoparit rakastavat toisiaan ja lapsiaan kuin avioparitkin.
Joo joo. Avoparit tutkitusti eroavat useammin kuin avioparit. Minusta kysymys kuuluu, MIKSI EI VOISI mennä naimisiin perhettä perustaessaan? Mitä HAITTAA siitä voi olla? Maistraatissa se ei edes maksa mitään. Miehet hannaa naimisiinmenoa, etenkin sellaiset joilla on omaisuutta. Toki puoliso pitää osata valita kunnolla eikä sen perusteella, kuka on helpoin nakki.
Miksi pitäisi mennä, sitä ihmettelen. Enään ei eletä aikaa, jolloin itseään säästetään hääyöhön...
Mitä väliä sillä on, mitä lapsen papereissa lukee? Itse en näe myöskään isyyden tunnustamista ongelmallisena. Siihen kun menee noin 15 min, joten ei haittaa elämään.
Monet menevät naimisiin lapsen saatuaan, vain lapsen tähden. Silloin helpottuu asiat, jos jommallekummalle vanhemmasta sattuisi jotain...
Avioliitolla ei nykypäivänä ole sitä samaa merkitystä, kuin ennen. Se ei ole mitenkään pakollista. Itsekkin olen 2 vuotiaan äiti, toinen tulossa. Sormus koristaa sormea, on sitä koristanut jo kauan, mutta naimisiin en mene. Ei ole minun juttuni, enkä myöskään nää sitä mitenkään tarpeellisena. Meille nämä sormukset puolison kanssa sormissa on yksityinen lupaus toisillemme vain. Emme tarvitse virallisia papereita suhteestamme.
En usko myöskään, että lapseni koskaan tulee luokkaantumaan tai suuttumaan siittä, mitä arkistoissa hänen syntymästään papereissa lukee. Lapsella on rakastavat vanhemmat saman katon alla, sitä ei muuta mitkään virallisetkaan paperit suuntaan tai toiseen.
Ei se nyt ihan yksityinen lupaus ole, näkeehän muutkin sen sormuksen sormessanne. Monelle sormukset sormessa ainakin just on joku merkki muille, että me ollaan tosissaan/varattuja. Mä en taas ymmärrä miksi joku sormus on sen tarpeellisempi kuin avioliitto. Vähemmän sille on tarvetta.
Meille syntyi ihana poikavauva kolme viikkoa sitten ja huomenna isyydentunnustamiseen meno. Ei ole käynyt edes mielessämme, että pitäisi naimisiin mennä, ettei lapsen tietoihin jäisi merkintää, ettei ole syntynyt avioliittoon. Emme ole avomieheni kanssa edes kihloissa vielä! Rakastamme toisiamme ja lastamme ja ehdimme miettiä naimisiinmenoa myöhemminkin.
Juuh, tietty rakastatte, en mä sitä yritä kiistää. Kukaan ei silti ole vastannut, että mitä HAITTAA siitä naimisiinmenosta olisi. Jos se on pelkkä paperinpala, niin eikö sen sitten voi hankkia kun on kerran niin mitätön? Mulla tulee aina mieleen avopareista, että ei ollakaan ihan tosissaan siinä hommassa. Avokumppani ei ole automaattisesti lähin omainen esim., ellei sitä ole erikseen ilmoitettu joka taholle.
Me ei olla naimisissa, avopari. Lähiomaisiksi ollaan merkitty toisemme aina tilanteen sitä vaatiessa. Niin neuvolassa, pankissa, kuin muissakin "paikoissa", missä moista kysytään.
Ei kai siinä avioliitossa mitään haittaa ole, mutta omaan elämänkatsomukseeni se ei sovi monista erinäisistä syistä. (Tätä on varmaan turha lähteä enemmän purkamaan, sillä lyhyesti ei näitä asioita aina osaa selittää ;) )
Vähän sama asia, (melkein siis), kun se, että jättää lapsensa kastamatta. Sitäkin jotkut ihmettelee ja pitää jopa pahana, kun pappi ei aamenten saattelemana tule lapselle nimeä antamaan. Sekin on jokaisen oma valinta. Vaikka eihän siittä papistakaan "haittaa" ole, silti monet sitä ei halua eri syistä..
Me kaikki ei haluta elää niinkuin muiden mielestä "kuuluu". Ja vaikka naimisiinmenosta ei koituisi mitään haittaa, niin etteikö sitä voisi tehdä, niin kerroppa hyvä ihminen, miksi niin pitäisi tehdä? En näe omassa "maailmassa" itselleni ainoatakaan oikeaa syytä moiseen...
Kumpaakaan asiaa on tosin ihan turha lähteä loppupeleissä perustelemaan, kun kaikilla ihmisillä on omat syynsä siihen miten elää, mitä tekee ja mitä jättää tekemättä :) Mielipiteitä ja perusteluita löytyy varmaan ihan joka suuntaan, niin puolesta, kuin vastaan, mutta kukaan ei oo silti mikään tuomitsemaan toisten elämäntapaa, saati, että joku "tapa" tekisi joistain paremman ihmisen tai ihmettelyn aiheen. Pyh pah. Heikolla pohjalla on maailmankatsomus ja suvaitsevaisuus, jos ihmettelee jo sitä, miksi ihmiset ei raahaa toisiaan alttarille ihan vaan siksi, kun ei siittä haittaakaan olisi...
Hmmm. Se yhteiskunnan tukki on suurempi sinkuille ja yksinhuoltajille ja se tuki on suoraan palkan lisä joka auttaa tulemaan toimeen
Mieheni halusi naimisiin vasta kun olin raskaana. Hän ei ymmärrä sellaista perhettä, jossa ei ole lasta/lapsia. Toki synnytys olisi voinut epäonnistua, mutta nuorena uskoo että menee hyvin. Niin sitten mentiin ja kai se juridisesti oli paras ratkaisu, kumpikin oli pennittömiä. Itselle on ihan sama olenko naimisissa vai en, mutta ei siitä haittaakaan ole ollut. Mieheni todella halusi lapsia ja on heistä kyllä hyvin huolehtinut.