Kun henkilöä kuulustellaan tai häneltä kysytään kysymyksiä, valehteleva henkilö yleensä haluaa kertoa mahdollisimman vähän. Geiselman odotti, että valehtelevat olisivat kertoneen yksityiskohtaisia tarinoita, mutta tosiasiassa he yleensä mainitsivat asioista vian pääpiirteittäin.
- Vaikka valehtelijat eivät puhu paljoa, he tapaavat spontaanisti perustella asioita, joista puhuvat, vaikka heitä ei kehoteta siihen.
- Valehtelijat toistavat usein kysyjän/kuulustelijan kysymyksiä, ilmeisesti ostaakseen lisää aikaa vastauksen keksimiseen.
- He yleensä tarkkailevat kuuntelijan reaktioita asioihin, joista he puhuvat. Geiselmanin mukaan tämä johtuu siitä, että he yrittävät saada selville, uskooko kuuntelija tarinoita.
- Valehtelijat usein hidastavat puhettaan, koska he joutuvat koko ajan keksimään tarinaansa ja samanaikaisesti tarkkailemaan kuuntelijan reaktioita. Kun nämä asiat ovat kunnossa, he yhtäkkiä alkavat puhua nopeammin. Rehellinen ihminen ei välitä puhuuko hän hitaasti vai nopeasti, mutta vilpillinen ihminen usein ajattelee hitaan puheen vaikuttavan epäilyttävältä. Geiselmanin mukaan totuudenmukaisesti puhuvat eivät merkittävissä määrin vaihtele puheen nopeutta esimerkiksi yhden virkkeen aikana.
- Epärehelliset ihmiset käyttävät useammin epätäydellisiä virkkeitä kuin rehelliset. He saattavat aloittaa vastaamaan johonkin, mutta ”perääntyvät” eivätkä vie vastausta loppuun asti.
- Valehtelevat puristavat todennäköisemmin huuliaan tiukasti yhteen, kun heiltä kysellään arkaluonteisista asioista. He myös useammin näpräävät hiuksiaan tai jotain muuta.
- Jos totuudenmukaisesti puhuvaa haastetaan/painostetaan kertomaan enemmän yksityiskohtia jostain, he usein kiistävät valehtelevansa ja tarkentavat vastauksiaan, kun taas epärehellinen ei yleensä anna minkäänlaisia lisätietoja.
- Kun kysytään vaikeista asioista, rehellinen ihminen todennäköisesti katsoo kysyjästä poispäin, koska kysymykseen vastaaminen vaatii keskittymistä. Vilpillinen henkilö puolestaan saattaa katsahtaa ”kaukaisuuteen” vain hetkeksi jos ollenkaan, paitsi jos se on kysymys, jonka pitäisi vaatia intensiivistä keskittymistä.
Lähde: University of California, Los Angeles
- Vaikka valehtelijat eivät puhu paljoa, he tapaavat spontaanisti perustella asioita, joista puhuvat, vaikka heitä ei kehoteta siihen.
- Valehtelijat toistavat usein kysyjän/kuulustelijan kysymyksiä, ilmeisesti ostaakseen lisää aikaa vastauksen keksimiseen.
- He yleensä tarkkailevat kuuntelijan reaktioita asioihin, joista he puhuvat. Geiselmanin mukaan tämä johtuu siitä, että he yrittävät saada selville, uskooko kuuntelija tarinoita.
- Valehtelijat usein hidastavat puhettaan, koska he joutuvat koko ajan keksimään tarinaansa ja samanaikaisesti tarkkailemaan kuuntelijan reaktioita. Kun nämä asiat ovat kunnossa, he yhtäkkiä alkavat puhua nopeammin. Rehellinen ihminen ei välitä puhuuko hän hitaasti vai nopeasti, mutta vilpillinen ihminen usein ajattelee hitaan puheen vaikuttavan epäilyttävältä. Geiselmanin mukaan totuudenmukaisesti puhuvat eivät merkittävissä määrin vaihtele puheen nopeutta esimerkiksi yhden virkkeen aikana.
- Epärehelliset ihmiset käyttävät useammin epätäydellisiä virkkeitä kuin rehelliset. He saattavat aloittaa vastaamaan johonkin, mutta ”perääntyvät” eivätkä vie vastausta loppuun asti.
- Valehtelevat puristavat todennäköisemmin huuliaan tiukasti yhteen, kun heiltä kysellään arkaluonteisista asioista. He myös useammin näpräävät hiuksiaan tai jotain muuta.
- Jos totuudenmukaisesti puhuvaa haastetaan/painostetaan kertomaan enemmän yksityiskohtia jostain, he usein kiistävät valehtelevansa ja tarkentavat vastauksiaan, kun taas epärehellinen ei yleensä anna minkäänlaisia lisätietoja.
- Kun kysytään vaikeista asioista, rehellinen ihminen todennäköisesti katsoo kysyjästä poispäin, koska kysymykseen vastaaminen vaatii keskittymistä. Vilpillinen henkilö puolestaan saattaa katsahtaa ”kaukaisuuteen” vain hetkeksi jos ollenkaan, paitsi jos se on kysymys, jonka pitäisi vaatia intensiivistä keskittymistä.
Lähde: University of California, Los Angeles
Vastaukset 1
Vanhimmat
niin