Hei.
Taustoja sen verran, että minua ei ole koskaan näiden tiimoilta sen tarkemmin tutkittu, vaikkakin olen suljetulla kerran piipahtanut.
2011 keväällä suljetulta poistuin sellaisin paperein, joissa mainittiin "mahdolliset" impulssikontrollin ongelmat ja lievä masennus tai alttius masennukselle. Suvussa on paljon kilpirauhasongelmia(jostain syystä lääkärit todella haluttomia tutkimaan) ja sukurasitteena on kulkenut mm. diabetes ja osaltaan myös yleinen aggressiivisuus ja taipumus jonkinasteiselle masennukselle.
Tilanne on äitynyt pahemmaksi, tosin, aggressiot tiedostan ja jossain määrin hallitsen. Oireina voisin mainita.. Aggressiivisuus, masennus, levottomuus, voimattomuus, itsemurha-ajatukset(olen joskus yrittänytkin, mutta en masennuksen vuoksi.. Tämä on aivan uutta), univaikeudet(nukahtaminen&herääminen) ja etenkin aamuisin herätessä/juuri heräämisen jälkeen osapuilleen kaikki kertaa kymmenen. Olen myös hyvin stressaantunut ja tunnen olevani hyvin lähellä totaalista burnouttia. Mikään ei vain tunnu onnistuvan ja kaikki kaatuu niskaan.
Olen pyytänyt lääkäriäni otattamaan kaikki mahdolliset kokeet oireiden/aiheuttajien rajaamiseksi. Tulosta ei kuitenkaan ole saatu aikaiseksi. Lääkäri on varsin haluton tekemään absoluuttisen totuuden tarjoavia kokeita(mm. sokerirasitustesti, tarkempi kilpirauhastutkimus, serotoniinipitoisuuden mittaaminen..) ja viittaa olankohautuksella pyyntöihin. Olen kuulemma lukenut liikaa lääkärikirjoja..
Oli miten oli, oireet tuntuvat pahenevan pahenemistaan ja uusia ominaisuuksia ilmestyy välillä. Mm. näköaisti heittää välillä pahastikin. En tietenkään näe ufoja, mutta syvyysnäkö temppuilee ja satunnaisesti jokin katsomani kohde tuntuu värisevän, tai en kykene "tarkentamaan" johonkin paikallaan seisovaan kohteeseen.
Yleisesti ottaen, tiedän varmaksi sairastavani aikuisiän diabetestä(tätä tukee myös tehty paastotesti, mutta edelleen: lääkäri haluton jatkotutkimaan) ja mulla on aika vahva oletus, että kilpirauhanen toimii todella pahasti vajaatehoisena(suvussa kummankin puolen sekä liika-, että vajaatoimintaa) enkä kykene kumpaakaan ruokavaliolla korjaamaan.. Kokeiltu on.
Mä en enää tiedä mitä mä tän kanssa tekisin, perhe-elämä rakoilee ja kaikki menee päin v*ttua. Haluaisin vain tulla tutkituksi ja mahdollisesti saada jonkin sortin lääkitystä ongelmaan, kun kaikki muut vaihtoehdot on jo kokeiltu. Alkoholinkäyttöni on vähäistä(eikä sillä myöskään ole mitään yhteyttä oireisiin, olen humalassa lauhkea kuin lammas.. suvun tavoista poiketen) enkä ole koskaan käyttänyt, enkä tule käyttämäänkään huumeita.
Enkä siis suunnittele mitään akuuttia itsemurhaa, vaan ajatukset sellaisen toteuttamistavoista vaan tulvivat mieleeni. Yksin ollessani saatan vetäytyä sohvan kulmaan pohtimaan elämäni merkityksettömyyttä, porukassa saatan nauraa mukana mutta olen surullinen. Yksi hyvä esimerkki on myös puhelimeen puhuminen, vaikka puhuisin miten hauskan ja tärkeän, mukavan, ihmisen kanssa, niin silti ajatuksissani puhun henkilön päälle "blahblahblah, voisko tän jaarittelun jo lopettaa", vaikken tietenkään tarkoita sitä ja vaikka keskustelun aihe olisi miten mielenkiintoinen. Monet on sanonu sitä, että annan itestäni todella sulkeutuneen kuvan nykyään. Välttelen nykyään sosiaalista kanssakäymistä ja sosiaaliset taidot tuntuvat jotenkin leikkaavan kiinni ains pahemmin ja pahemmin.
Tulipas pitkää juttua ja huonosti kirjoitettu jne.jne.jne. mutta oli pakko avautua.
Taustoja sen verran, että minua ei ole koskaan näiden tiimoilta sen tarkemmin tutkittu, vaikkakin olen suljetulla kerran piipahtanut.
2011 keväällä suljetulta poistuin sellaisin paperein, joissa mainittiin "mahdolliset" impulssikontrollin ongelmat ja lievä masennus tai alttius masennukselle. Suvussa on paljon kilpirauhasongelmia(jostain syystä lääkärit todella haluttomia tutkimaan) ja sukurasitteena on kulkenut mm. diabetes ja osaltaan myös yleinen aggressiivisuus ja taipumus jonkinasteiselle masennukselle.
Tilanne on äitynyt pahemmaksi, tosin, aggressiot tiedostan ja jossain määrin hallitsen. Oireina voisin mainita.. Aggressiivisuus, masennus, levottomuus, voimattomuus, itsemurha-ajatukset(olen joskus yrittänytkin, mutta en masennuksen vuoksi.. Tämä on aivan uutta), univaikeudet(nukahtaminen&herääminen) ja etenkin aamuisin herätessä/juuri heräämisen jälkeen osapuilleen kaikki kertaa kymmenen. Olen myös hyvin stressaantunut ja tunnen olevani hyvin lähellä totaalista burnouttia. Mikään ei vain tunnu onnistuvan ja kaikki kaatuu niskaan.
Olen pyytänyt lääkäriäni otattamaan kaikki mahdolliset kokeet oireiden/aiheuttajien rajaamiseksi. Tulosta ei kuitenkaan ole saatu aikaiseksi. Lääkäri on varsin haluton tekemään absoluuttisen totuuden tarjoavia kokeita(mm. sokerirasitustesti, tarkempi kilpirauhastutkimus, serotoniinipitoisuuden mittaaminen..) ja viittaa olankohautuksella pyyntöihin. Olen kuulemma lukenut liikaa lääkärikirjoja..
Oli miten oli, oireet tuntuvat pahenevan pahenemistaan ja uusia ominaisuuksia ilmestyy välillä. Mm. näköaisti heittää välillä pahastikin. En tietenkään näe ufoja, mutta syvyysnäkö temppuilee ja satunnaisesti jokin katsomani kohde tuntuu värisevän, tai en kykene "tarkentamaan" johonkin paikallaan seisovaan kohteeseen.
Yleisesti ottaen, tiedän varmaksi sairastavani aikuisiän diabetestä(tätä tukee myös tehty paastotesti, mutta edelleen: lääkäri haluton jatkotutkimaan) ja mulla on aika vahva oletus, että kilpirauhanen toimii todella pahasti vajaatehoisena(suvussa kummankin puolen sekä liika-, että vajaatoimintaa) enkä kykene kumpaakaan ruokavaliolla korjaamaan.. Kokeiltu on.
Mä en enää tiedä mitä mä tän kanssa tekisin, perhe-elämä rakoilee ja kaikki menee päin v*ttua. Haluaisin vain tulla tutkituksi ja mahdollisesti saada jonkin sortin lääkitystä ongelmaan, kun kaikki muut vaihtoehdot on jo kokeiltu. Alkoholinkäyttöni on vähäistä(eikä sillä myöskään ole mitään yhteyttä oireisiin, olen humalassa lauhkea kuin lammas.. suvun tavoista poiketen) enkä ole koskaan käyttänyt, enkä tule käyttämäänkään huumeita.
Enkä siis suunnittele mitään akuuttia itsemurhaa, vaan ajatukset sellaisen toteuttamistavoista vaan tulvivat mieleeni. Yksin ollessani saatan vetäytyä sohvan kulmaan pohtimaan elämäni merkityksettömyyttä, porukassa saatan nauraa mukana mutta olen surullinen. Yksi hyvä esimerkki on myös puhelimeen puhuminen, vaikka puhuisin miten hauskan ja tärkeän, mukavan, ihmisen kanssa, niin silti ajatuksissani puhun henkilön päälle "blahblahblah, voisko tän jaarittelun jo lopettaa", vaikken tietenkään tarkoita sitä ja vaikka keskustelun aihe olisi miten mielenkiintoinen. Monet on sanonu sitä, että annan itestäni todella sulkeutuneen kuvan nykyään. Välttelen nykyään sosiaalista kanssakäymistä ja sosiaaliset taidot tuntuvat jotenkin leikkaavan kiinni ains pahemmin ja pahemmin.
Tulipas pitkää juttua ja huonosti kirjoitettu jne.jne.jne. mutta oli pakko avautua.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Ai niin, eräänä oireena myöskin jonkinasteinen väliinpitämättömyys kipua kohtaan. Normaali ihminen suojautuisi kuumalta, kylmältä, teräviltä.. Mä en vaan jaksa välittää, enkä oikeastaan edes tunne tuntevani mitään pientä kipua. Eli siis kipukynnys on jostain syystä kohonnut aivan hemmetisti tässä samalla. Mä en tiedä mikä mua oikeasti oikein vaivaa, mutta tiedän ettei tämä voi näinkään jatkua. Mulla havaittiin 2011 muuten myös poikkeama sydänfilmissä, ei tosin päätynyt papereihin asti koska hoitaja toisti kokeen juurikin siihen asti, että saatiin yksi normaali. Sen lisäksi mainitsisin vielä toistuvat päänsäryt, välillä jopa useita kertoja päivässä vaikka viikonkin putkeen.. Kovinta kipua mitä olen IKINÄ tuntenut. Aiheuttajaa ei tiedetä, eikä enää edes viitsitä tutkia, särkyjä on ollut niin kauan kuin jaksan muistaa. Tuohon päänsärkyyn ei aina auta edes nukkuminen ja särkylääkkeet joko aivan liian suurina annoksina tai eivät lainkaan.
Jotenkin mulla on sellanen tunne, että vähiinpäin nämä kaikki kävelevät käsi kädessä.. Jotakin on joskus koitettu tutkia, mutta millekkään ei ole selkeää aiheuttajaa löytynyt. Mun mielestä näillä oireilla pitäisi jo jotakin löytyä, ei mua voi mitenkään väittää tässä kunnossa terveeksi.. mutta mähän vaan kuvittelen ja luen liikaa lääkärikirjoja..
Se on ihme pelleilyä psykiatreilla noiden verikokeiden kanssa.Vaihda oikeaan lääkäriin.Jos sinulla on diabetes ja/tai kilpirauhasen liika/vajaatoiminta niin eihän psykiatrit osaa edes hoitaa niitä.
Itseltäni otettiin psykiatrisella puolella kolmesti verikokeita(2 niistä itseni pyytämiä) niin ei lääkäri suostunut kertomaan tuloksia vaikka kuinka tivasin.Meni hermot ja pyysin saada verikoetuloksia itselleni että pääsisin näyttämään niitä oikealle lääkärille.Vetkuttelivat eri perustein reilun puoli vuotta kunnes ilmoittivat että verikoetulokset ovat kadonneet.Tästä on jo muutama vuosi,en ole vieläkään keksinyt motiivia miksi koetulokset piti hävittää.
Hiilihydraatit mahdollisimman vähiin (viljat kokonaan pois), mindfulness harjoitteita eikä muuta tarvita!
Joo siis, oon konsultoinut nyt viimeaikoina ihan normilääkäriä, enkä mielenterveyspuolen henkilöitä. Sori, kirjotin epäselkeästi.
Sen verran ajattelin vielä lisätä: Mulla on siis noiden lisäksi myös hermosärkyä etenkin käsissä(syy tuntematon) ja raajat vetää välillä tunnottomiksi ilman mitään selkeää syytä. Mun aamulämpö on myös huomattavan matala.. Pahimmillaan mitattu 35.5 ja sitten vielä tuo, että multa on kertaalleen lähtenyt taju pariksi minuutiksi kun nousin istuvasta asennosta seisomaan.. ja hyvin silmissä sumenee kun tekee tuon.
Sain itelleni kaiken kattavan lääkäriajan, max odotusta 30pvä, päivämäärä ei vielä tiedossa. Ilmeisesti jollekkin vähän spessummalle tyypille... Aikovat kartoittaa kilpirauhasen tilanteen, tsekkaavat myös serotoniinin ja käytetään kuulemma magneettikuvissa pari kertaa(aikovat poissulkea ms-taudin ja pari muuta joita en tähän hätään muista). Myöhemmin tehdään vielä kaikenkattava tutkimus diabeteksen varalta.
Diabeteshän mulla on, se nyt on aivan selvä asia.. "laadusta" ei vaan ole vielä tietoa. Samoin tosiaan oletan kilpirauhasen vajaatoimintaa, joka tiemmä vaikuttaa suoraan myös serotoniiniin.. Ei saisi diagnosoida itse, mutta kun oireet ja sukurasite kummankin puolen..
Mukavaa kun tälleen karvan yli parikymppisenä rupeaa kroppa ja mieli sanomaan sopimusta irti..
No, tuo uusi lääkäri lupasi ottaa elämäntehtäväkseen näiden oireiden puinnin, eikä kuulemma lopeta ennen kuin jotain vikaa löytyy.. Mä en kestä itteeni, kun tälläkin hetkellä havaitsen itessäni selittämätöntä ärtyisyyttä.. En siis sellaista väkivaltaista, mutta huomaan puhuvani todella töykeästi ihmisille.
Viestistäsi ei selvinnyt oletko käyttänyt joskus tai käytätkö parhaillaan jotakin lääkettä. Erityisen tärkeää on tietää onko käytössäsi ollut jotain psyykenlääkkeitä, kuten neurolepteja tai SSRI:tä tai kadulta saatavia muita huumausaineita.
En. En ole käyttänyt mitään lääkkeitä ja noista huumeksista aiemmin mainitsinkin: en ole käyttänyt enkä varmasti tule käyttämään.
Fibromyalgiaan oletko tutustunut? Tuli mieleen.
En usko, että kyseessä olisi fibromyalgia. Fibromyalgia ei selitä edes puolta oireista ja toisaalta multa puuttuu joitakin fibromyalgialle tyypillisiä piirteitä.
Muistihan mulla on myös ruvennut hieman bräkäämään, saatan unohtaa vaikkapa aurinkolasit päähäni ja hetken päästä etsin niitä pää kolmantena jalkana. Nyt kun rupesin miettimään, niin unohtelen myös sanoja ja rutiineja(esim. näppäimistön näppäimen paikka). Voi olla normaalia, voi olla ettei ole..
Sinulla on todella samankaltaiset oireet kuin minulla, lukuun ottamatta tuota kivun kokemista. Itse olen nimittäin päinvastoin herkistynyt kivulle. Pienikin kolhaisu vaikka pöydänkulmaan saattaa sattua ihan hitosti.
"Yksi hyvä esimerkki on myös puhelimeen puhuminen, vaikka puhuisin miten hauskan ja tärkeän, mukavan, ihmisen kanssa, niin silti ajatuksissani puhun henkilön päälle "blahblahblah, voisko tän jaarittelun jo lopettaa", vaikken tietenkään tarkoita sitä ja vaikka keskustelun aihe olisi miten mielenkiintoinen."
Tuokin kolahti niin täysin, että naurattaisi, jos jokin nykyään naurattaisi.
Itse olen ajatellut, että nämä kaikki oireet johtuvat ahdistuksesta, mutta välillä kieltämättä epäilyttää.