Jokaisella ihmiselläkö jokin tarkoitus?
Mun on sairaan vaikeaa uskoa enää siihen, että minulla olisi mitään tarkoitusta tässä maailmankaikkeudessa.
Läpeensä sairas ja turhanpäivänen ihminen!
Olen äärimmäisen epäjärjestelmällinen, muisti ei toimi ollenkaan eikä ongelmanratkaisutaidoissanikaan ole hurraamista.
Ikää sen kuin tulee ja minä rämmin suossa. Aina, kun luulen, että olen saanut kaikki asiat reilaan, niin katin viikset! Pääkopassani täytyy viirata pahemman kerran, kun se ei ole kokoajan kaikissa toiminnoissani mukana. Teen alvariinsa ihan käsittämättömiä juttuja. Sotken jo suurella vaivalla järjestämäni asiakirjapaperit, hukkaan tavarat jne. Ei ole enää mitää mieltä pitää yllä järjestystä, kun "toinen minäni" sotkee kaiken!
Mun aivot siis toimivat välillä ja välillä taas ei. Silloin, kun ne ovat off-tilassa, toimin, kuin mikäkin dementikko. Härvään kaikkea joutavaa ja tuolloin hävitän paljon tavaraa. Alkaa ottamaan jo hermoon tällainen.. Usko Jumalaankin koetuksella! Hänkö minusta tarkoituksella tällaisen loi?
Mua on kautta elämäni syöny mielettömästi tämä hajamielisyys. Olen käynyt erilaisia kursseja hajamielisyydestä pääsemiseksi. Terapiassakin olen asian tiimoilta käynyt. Kun mikään ei muuttunut, päätin käydä testauttamassa itteni yksityisellä palveluntuottajalla. Maksoin siitä 500 euroa. Testin perusteella minulla on surkee työmuisti, jonka vuoksi hukkailen tavaroita. Jatkotutkimus olisi maksanut vielä enemmän, joten annoin olla.
Olen tämän jälkeen ostanut runsaasti kirjoja, joidenka avulla ajatteluun ja mielenhallintaan voi vaikuttaa. Olen ottanut joka päiväiseksi harjotteita ja paljon olen edistynyt, mutta mutta. Edelleenkin hukkaan tavaroita. Ja unohtelen myös muuta ja se on tullut mulle järjettömän kalliiksi. Tämän vuoden unohdukse ovat tulleet maksamaan minulle jo 3500 euroa! En viitsi tässä tarkemmin kertoa, mistä tuo summa on kertynyt...
Rakas Jumala, jos sinä suinkin olet olemassa ja kun et ole rukouksista huolimatta jaksanut auttaa mua, niin eikö minulla olisi oikeus lähteä täältä?
Viime aikoina vaikeuksieni alla ovat alkaneet myös ihmissuhteet tökkiä. Tiedän ehkä mistä se johtuu: mun puhe on nykyään epäselvempää, epäjohdonmukaisempaa ja en ehkä jaksa enää olla kovin iloinenkaan. Ehkä he ovat myös muuten kyllästyneitä minuun. Huonon muistini takia ehkä kerron aina uudelleen ja uudelleen samat asiat!
Rakas Jumala, jos sinä olet olemassa, näytä se mulle. Osoita se jollain tavalla. Jos olet olemassa, anna minulle lupa jättää maallinen vaellus. Jos sua taas ei ole olemassa, mikään ei estä mua lopettamasta taivallusta tähän!
Mun on sairaan vaikeaa uskoa enää siihen, että minulla olisi mitään tarkoitusta tässä maailmankaikkeudessa.
Läpeensä sairas ja turhanpäivänen ihminen!
Olen äärimmäisen epäjärjestelmällinen, muisti ei toimi ollenkaan eikä ongelmanratkaisutaidoissanikaan ole hurraamista.
Ikää sen kuin tulee ja minä rämmin suossa. Aina, kun luulen, että olen saanut kaikki asiat reilaan, niin katin viikset! Pääkopassani täytyy viirata pahemman kerran, kun se ei ole kokoajan kaikissa toiminnoissani mukana. Teen alvariinsa ihan käsittämättömiä juttuja. Sotken jo suurella vaivalla järjestämäni asiakirjapaperit, hukkaan tavarat jne. Ei ole enää mitää mieltä pitää yllä järjestystä, kun "toinen minäni" sotkee kaiken!
Mun aivot siis toimivat välillä ja välillä taas ei. Silloin, kun ne ovat off-tilassa, toimin, kuin mikäkin dementikko. Härvään kaikkea joutavaa ja tuolloin hävitän paljon tavaraa. Alkaa ottamaan jo hermoon tällainen.. Usko Jumalaankin koetuksella! Hänkö minusta tarkoituksella tällaisen loi?
Mua on kautta elämäni syöny mielettömästi tämä hajamielisyys. Olen käynyt erilaisia kursseja hajamielisyydestä pääsemiseksi. Terapiassakin olen asian tiimoilta käynyt. Kun mikään ei muuttunut, päätin käydä testauttamassa itteni yksityisellä palveluntuottajalla. Maksoin siitä 500 euroa. Testin perusteella minulla on surkee työmuisti, jonka vuoksi hukkailen tavaroita. Jatkotutkimus olisi maksanut vielä enemmän, joten annoin olla.
Olen tämän jälkeen ostanut runsaasti kirjoja, joidenka avulla ajatteluun ja mielenhallintaan voi vaikuttaa. Olen ottanut joka päiväiseksi harjotteita ja paljon olen edistynyt, mutta mutta. Edelleenkin hukkaan tavaroita. Ja unohtelen myös muuta ja se on tullut mulle järjettömän kalliiksi. Tämän vuoden unohdukse ovat tulleet maksamaan minulle jo 3500 euroa! En viitsi tässä tarkemmin kertoa, mistä tuo summa on kertynyt...
Rakas Jumala, jos sinä suinkin olet olemassa ja kun et ole rukouksista huolimatta jaksanut auttaa mua, niin eikö minulla olisi oikeus lähteä täältä?
Viime aikoina vaikeuksieni alla ovat alkaneet myös ihmissuhteet tökkiä. Tiedän ehkä mistä se johtuu: mun puhe on nykyään epäselvempää, epäjohdonmukaisempaa ja en ehkä jaksa enää olla kovin iloinenkaan. Ehkä he ovat myös muuten kyllästyneitä minuun. Huonon muistini takia ehkä kerron aina uudelleen ja uudelleen samat asiat!
Rakas Jumala, jos sinä olet olemassa, näytä se mulle. Osoita se jollain tavalla. Jos olet olemassa, anna minulle lupa jättää maallinen vaellus. Jos sua taas ei ole olemassa, mikään ei estä mua lopettamasta taivallusta tähän!
Vastaukset 1
Vanhimmat
Etsiessäni monia hukkaan joutuneita papereita hikihatussa, löysin Brownin ADD-kyselylomakkeen, joka on täysin täyttämätön. Sainkohan minä tämän sieltä, missä kävin testauttaa itseäni. Onkohan minulla ADD? Vai kenties kroonistunut masennus..
Koen itteni toivottomaksi tapaukseksi: haen apua ja nekin asiat jäävät puolitiehen :(
Kiva huomata vasta vuosien jälkeen, että ai, tällasiakiko lappusia tms. olen saanut..
Ja mikä mukavinta, hukkuneita paperilappusia etsiessäni löysin avaamattomia suklaalevyjä ja karkkeja menneiltä vuosikymmeniltä.... Olen kuin lapsi: poissa silmissä, sitä ei ole olemassakaan! Siis jos ostan herkkua, unohdan sen saman tien, jos se sattuu jäämään vaikka kirjan alle. Toinen juttu, miksi viljelen suklaalevyjä yms. minne sattuu. Eikö olisi paljon parempaa, jos säilyttäisi herkut yhessä ja samassa paikassa?
En voi kertakaikkiaan käsittää minua, luulin pääseeni jo eroon tästä "jemmailusta" :(