tunnustit hänelle rakkautesi, ja/tai hän huomasi sen muuten? Häpeätkö rakkauttasi? Mitä hävettävää siinä on?
Kadutko sitä että
m>n
17383
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Mut herkkyyteni takia olo ihan suojaton.
En kadu. Se pelotti aluksi, mutta nyt se tuntuu vain helpottavalta että hän tietää. En joudu piilottelemaan tai jaksamaan yksin sen tunteen kanssa. Rakkaus on hyvää tarkoittava tunne eikä siinä ole hävettävää.
Kadun että tunnustin ihastumisen. En tiedä mitä ajattelin, olin varmaan jossain mielenhäiriössä kun menin varattua "lähentelemään".
en kadu .
Katuisin jos olisin tarkoittanut mitä sanoin.
Ei siinä olekaan häpeämistä, mutta entä jos ei kelpaa? Miksi? Kadun... Tai en, ainakin tiedän. En vain tiedä miksi. Ota tästä nyt selvää:/ Voi kun olisi joku jota ikävöidä, haaveeks jäi.
Ainoa, etten tiennyt olevan varattu, olisin pitänyt mölyt mahassani, jos olisin tiennyt.
En halua sekaantua varattujen suhteisiin edes sen vertaa.
kadu, häpeä tai peittele. Totuus on se, että rakastuin.
n->m
En todellakaan kadu, sillä rakastan häntä oikeasti ja en olisi tehnyt oikein itseänikään kohtaan, jos olisin jättänyt kertomatta. Olisin katunut asiaa myöhemmin. Nyt olen ainakin tehnyt kaiken minkä voin....
Minulla ihan sama tilanne. Jo tunteistani kertoessa tiesin ottavani ison riskin, mutta ajattelin sen kuitenkin palvelevan loppupeleissä sekä minun että hänen mielenterveyttä. Jos en olisi kertonut, olisin katunut lopun ikääni.
En kadu. Enkä häpeä. Rakkaus on ihana asia, kun sen löytää.
Tunnustin ja tavallaan peruin tai syyttelin erinnäisiä asioita miksi niin vahvasti ilmaisin ja sitten jossain kohtaa taas tunnustin.... Mutta aika alusta asti oli selvää, että olen yksin tunteitteni kanssa. Hänelle kyllä kelpasi seurani ja joskus jokin muukin... hyvin sekalaisia singnaaleja sain takaisinpäin. Jotain särkyi siinä leikissä... ja päädyin poistamaan hänet puhelimestani ym. ym. Ja kyllä hävettää kovastikin.... kaikki ne säälittävät viestit mitä laitoin epätoivoisena. Nyt olen vihainen hänelle, itselleni ja asioille.
En kadu mutta hieman hävettää koska en saanut vastakaikua ja niin sitkeästi yritin.
En ole koskaan katunut rakkauden tunnustamista tai tunteiden näyttämistä. Enemmänkin on aina kaduttanut jos EN ole näyttänyt tunteitani syystä tai toisesta.
Omalla kohdallani kesti kauan tajuta, että olen ihastunut. Sen jälkeen, kun myönsin sen itselleni, myönsin sen myös ihastumisen kohteelle. Pelkäsin, työnsin pois, oli vanhoja taakkoja ja muutenkin elämässä kaikenlaista.. Pelkäsin, että tää ihminen olis samanlainen kuin kaikki muutkin..
Mä en tiedä mitä tapahtui, mutta kun tunnustin, niin mulle tuli todella vapaa olo eikä mua enää haitannut olla ihastunut.. Lähinnä tuntuu, että se kasvaa ja on niinkuin se on. Oon myös yllättynyt, etten häpeä tai välttele sitä enää, en yritä piiloutua.
Musta oikeastaan tuntuu aika hyvältä. Enpä mä vieläkään oikeen tiedä sitten, onko vielä molemminpuolista, mutta en oo tällä hetkellä ainakaan niin kiinnostunut siitä. Oon kovin onnellinen, että saan tuntea tätä tunnetta ja koitan nauttia ;)
Saatoin myös rääkäistä kaikki patoumatkin ulos, helpotti kummasti. Sen jälkeen mun mieli onkin ollut täysin tyyni ja rauhallinen, se ei jojoile yhtään, mikä on todella outoa. Mut mikäs siinä, nautitaan niin kauan kuin se kestää ;)
En kadu, teen sen tietoisesti ja riskit huomioiden. Rakkaus ei ole häpeän asia, vaikka se ei mihinkään johtaisikaan.
Ei siinä katumisen aihetta ole. Eniten otti itsetunnolle etten ollut arvoisensa mikä jälkikäteen olikin parasta koko suhteessa.