on alkanut kokoajan pelottamaan, että entäs jos vauva kuolee kohtuun, tai jotakin muuta kauheaa tapahtuu. Olen itkeskellyt menettämisen pelossa, vaikka minulla ei ole aikaisemmissa raskauksissakaan ollut mitään ongelmia.
Olen viimeisilläni
raskaana ja nyt
598
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Minulla oli aivan sama tilanne. Pelkäsin todela paljon, että jotain pahaa tapahtuu. Toisaalta me olimme lasta yrittäneet jo usean vuoden ajan niin sekin voi olla syy siihen pelkoon.
Kaikki kuitenkin meni hyvin. Keskimäärin n. 500 vauvaa kuolee kohtuun ennen syntymää. Se on siis harvinaista, vaikka ei se harvinaisuus paljon lohduta jos omalle kohdalle osuu. yritä nauttia loppuajasta ja potkuista :) Erittäin todennäköisesti kaikki menee hyvin. Ja valitettava tosiasia on se, että jos ei mene, niin ei se murehtimalla parane, ei ainakaan jos sitä murehtii etukäteen.
Minä itse raskausaikana pyrin vain ajattelemaan positiivisesti. Käänsin ajatukset pois ikävistä asioista. Kyllä se sitten helpotti, kun ei antanut itselle tilaa murehtia turhia.
500 vuodessako ja pelkästään Suomessako? Sehän on ihan pelottavan paljon!
Olen itse 8. kuulla, enkä pysty olemaan vieläkään koko ajan turvallisin mielin, vaikka kaikki on mennyt tähän mennessä hyvin. Raskautta yritettiin pitkään, ja matkalle mahtui keskenmeno. Harmittaa, kun äitini on puhunut asiasta ympäriinsä ja sukulaisilta tulee onnitteluja. Itsestäni tuntuu, että onnittelu on vielä ennenaikaista, kun ei ikinä tiedä, että miten lopulta käy.
Kyllä, n. 500 vuodessa. Onhan se iso luku, mutta kun ottaa huomioon että eläviä syntyy vuosittain n. 60 000 niin ei se siinä sitten enää niin kovin iso luku (onneksi) ole.
Kyllähän se pelko on ihan normaalia, toisaalta sitä saa pelätä ihan kokoajan. Synnytyksen jälkeen kun sai lapsen syliin, niin alkoi toinen pelko: nimittäin kätkytkuoleman pelko. Monta kertaa yössä heräsin katsomaan että hengittääkö lapsi vielä.
Minuakin hieman "puistatti/aristi" se kun ihmiset onnittelivat ennen synnytystä, kuitenkin mitä tahansa saattaa tapahtua. Harvinaisempaa se kuitenkin onneksi on.
Vastoinkäymiset edellisissä raskauksissa ja tietenkin toi pitkään yrittäminen on sellaisia asioita jotka saavat pelkäämään. Meillä tosiaan lasta yritettiin tuloksetta usean vuoden ajan niin kokoajan sitä pelkäsi että voiko tästä nyt tulla totta kun ei ole ennenkään tullut.
Tsemppiä raskauteen :) Koita nyt nauttia vielä loppuajasta ja muista että suurin osa raskauksista päätyy onnellisesti ja perhe pääsee onnellisena kotiin uuden tulokkaan kanssa
Ja siis mua auttoi tosi paljon se kun juttelin vauvalle aina kun pelotti. Sitten kun itsellänikin oli laskettu aika kesällä niin nautin paljon auringosta, siellä ne murheet häviää. Pyri hemmottelemaan itseäsi ja aina jos tuntuu että alkaa ahdistamaan, niin ala tekemään jotain muuta. Meillä oli aina niin siistiä kun aina kun alkoi pelottavat ajatukset hiipimään pintaan niin siivosin/järjestelin tavaroita, lähdin pihalle, hemmotin itseäni jollain tavalla.
Sitten jos sinulta löytyisi joku joka olisi samantyylisen pelon kanssa paininut niin sellaisen kanssa olisi hyvä keskustella. Sen nyt ainakin voin antaa neuvona vielä, että älä missään nimessä lue mitään surullisia kertomuksia huonosti päätyineistä raskauksista, älä googlettele mitään!
Kiitos tuesta ja neuvoista! Kyllä tässä aika usein pystyy jo luottamaan siihen, että kyllä meille vauva tulee, mutta välillä pelko iskee. Varsinkin silloin, kun tulee näitä onnitteluja.