ettei toinen välitä samalla tavalla kuin itse.
silloin on aika irrottaa ja päästää kokonaan irti ja ajtkaa eteenpäin nokka kohti uusia seikkailuja.
turha jäädä liikoja märehtimään, elämä on liian lyhyt sellaiseen.
silloin on aika irrottaa ja päästää kokonaan irti ja ajtkaa eteenpäin nokka kohti uusia seikkailuja.
turha jäädä liikoja märehtimään, elämä on liian lyhyt sellaiseen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Mutta kun kokee sen hetken joka toinen päivä niin sitten kannattaa laittaa jäitä hattuun!
minä tajusin kans,ettei kukaan välitä minusta,mutta en jaksa seikkailla.
Ei kukaan välitä minustakaan, tuon tajusin aikoja sitten. Eikä tarvi ihmetellä minkä takia, kuka näin rumasta ja vikoja täynnä olevasta voi pitää tai välittää, ei kukaan. Mulla ei ollut mitään mahiksia missään vaiheessa. Pitää pärjätä yksinänsä elämän loppuun asti.
Koita näistä jotain tajuta.
http://youtu.be/73tdgwa9v5o
ei voi kuin epäonnistua, lopputulos on kaikilla sama. (mustaa huumoria, anteeksi)
Kun sellainen hetki tulee niin silloin vain katse eteenpäin ja ei jää jumittamaan mihinkään.
Se on parasta niin.
Helpompaa.
Vanhaan kiinni jääminen ei tuo mitään hyvää.
Vaikka ensin kirpaisee kun sen tajuaa niin ei muuta kuin katse eteenpäin vaan.
Katkeruuttakaan ei kannata alkaa kasvattamaan povellaan.
Huomasin sen myös. Ei hän välittänyt, teot osoittivat muuta kuin sanat. Eteenpäin vain.
että silloin on parempi kun sanoo vaikka hiljaa kuiskaamalla
http://www.youtube.com/watch?v=SuDutTj0RvQ
antaa asian olla, ja jää vaikka ikuiseen ikävään,,,,,,,
Joskus elämässä on eron hetkiä, hetkiä kun voi ihan vapautunein sydämin toivottaa hyvää jatkoa toiselle.
http://www.youtube.com/watch?v=GuihWHLSbzc
Mutta, aina ei kannattaisi hätäillä, jos ei tiedä vaan luulee....
Olen täysin samaa mieltä aloittajan kanssa. Jos ei tunteilleen saa vastakaikua "selkokielellä", niin silloin on parempi vaan unohtaa ja katsella eteenpäin...
Oli opettavaista mennä peilin eteen ja miettiä, että miksi niin kävi. Ja oikeasti opinkin jotain itsestäni ja asenteestani miestä kohtaan.
Pahin vaihe on ohitse ja innolla mittailen miehiä matkan päästä. Miehiä on monenmoisia, ulkoisestikkin. Ja uskallan jopa sanoa, että tiedän nyt mitä etsin.
Peilistä itsensä katselu vahvistaa.
No, mitenkäs sulle sitten kävi, loppuko joku pidempi suhde?
parisuhde ei toimi se kannattaa. Joskus toiset on esim. taloudellisista syistä yhdessä. Ketkä on ketkä ei.
Itse olen jäänyt pahemman kerran jumittamaan...olin pitkään ollut ihastunut mieheen jonka kanssa näimme aina silloin tällöin kavereiden kautta ja sitten erään kerran sain huomata että hänkin on kiinnostunut minusta...se on ollut yksi parhaimmista illoista ikinä, samoin ekat treffimme ..menimme kahville ja puhuimme taukoamatta monen monta tuntia..olin onneni kukkuloilla ja uskalsin myös myöntää tämän kavereillemme...tapailimme jonkun aikaa kunnes yhtäkkiä mies ilmoitti olevansa liian kiireinen tapailuun...tämä tuli aivan puun takaa..hän oli se joka halusi tavata ensimmäisten treffien jälkeen uudelleen ja joka teki aloitteen...en ymmärtänyt mikä meni vikaan...jälkeenpäin mietin miksi en kysynyt suoraan että miksi meillä ei hänen mielestään ole tulevaisuutta, mutta silloin en saanut suutani auki... tästä on kulunut jo reilun vuoden verran mutta oloani ei helpota se että näen häntä säännöllisin väliajoin ja hän on todella huomaavainen ja mukava..olen sata kertaa päättänyt mennä eteenpäin mutta kohdalle ei ole sattunut ketään joka olisi vienyt jalat alta niinkuin hän....hänellä ei ainakaan vielä ole ketään toista ja vaikka järki sanoo että hän tuskin koskaan tulee haluamaan välillemme enää mitään niin sitli en saa häntä mielestäni..joku pieni ääni päässäni huutelee jokaisen tapaamisemme jälkeen "entä jos kuitenkin" .....