Olen roikkunut hänessä vuoden, tuntenut hänet vähän pidempään.
Roikkumiseni tapahtuu lähinnä ajatuksissani. Olen tehnyt kyllä hänelle muutaman kerran tikusta asiaa. Ja välimme on ns. asialliset verkostomme vuoksi. En uskalla tulkita hänen tunteitaan järjellä positiiviseksi..
En ruoki mieltäni enään millään fantasioilla tai keksi mitään ''jospa tapaisimme sattumalta''- juttuja. Esimerkiksi olen hakeutunut paikkoihin, joissa voisimme törmätä. Olemme törmänneet kyllä silloin, kun en ole suunnitellut mitään..
Muistoista en pääse eroon, ja niitä ajattelenkin paljon -tahtomattani. Muistoja, jolloin olen ollut tässä kuuluisassa katseiden hurmiossa. Näitä viattomia kosketuksia, jotka tuntuvat fyysisesti kuin polttaisi kätensä hellalla, mutta jättävät polttomerkin tapaisen jäljen mieleeni. Toisaalta mietin kaikkea, mikä on voinut antaa minusta tyhmän kuvan hänelle.
En ole ennen itkenyt ihastusteni vuoksi. Kaksi viimeistä yötä olen. Viime yönä hän olikin taas unessanikin. .
Tämä häiritsee elämääni jo. Pidemmän aikaa jo. Taidan seota. Itseasiassa luokittelen kohta itseni näihin ''epätoivoisesti rakastamisen kaipuuta haikaileviin yksipuolisesti ihastuneisiin sekä riutuviin''- tapauksiin.
Kaksi vuotta sitten en olisi tunnistanut nykyistä itseäni.
Roikkumiseni tapahtuu lähinnä ajatuksissani. Olen tehnyt kyllä hänelle muutaman kerran tikusta asiaa. Ja välimme on ns. asialliset verkostomme vuoksi. En uskalla tulkita hänen tunteitaan järjellä positiiviseksi..
En ruoki mieltäni enään millään fantasioilla tai keksi mitään ''jospa tapaisimme sattumalta''- juttuja. Esimerkiksi olen hakeutunut paikkoihin, joissa voisimme törmätä. Olemme törmänneet kyllä silloin, kun en ole suunnitellut mitään..
Muistoista en pääse eroon, ja niitä ajattelenkin paljon -tahtomattani. Muistoja, jolloin olen ollut tässä kuuluisassa katseiden hurmiossa. Näitä viattomia kosketuksia, jotka tuntuvat fyysisesti kuin polttaisi kätensä hellalla, mutta jättävät polttomerkin tapaisen jäljen mieleeni. Toisaalta mietin kaikkea, mikä on voinut antaa minusta tyhmän kuvan hänelle.
En ole ennen itkenyt ihastusteni vuoksi. Kaksi viimeistä yötä olen. Viime yönä hän olikin taas unessanikin. .
Tämä häiritsee elämääni jo. Pidemmän aikaa jo. Taidan seota. Itseasiassa luokittelen kohta itseni näihin ''epätoivoisesti rakastamisen kaipuuta haikaileviin yksipuolisesti ihastuneisiin sekä riutuviin''- tapauksiin.
Kaksi vuotta sitten en olisi tunnistanut nykyistä itseäni.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ja yhteyttä et ota. Niin sitä pitää. Voi hyvänen aika sinua nainen... Keksi joku keino.
Tiedän tunteesi nainen, olen miehenä kokenut saman ja sain pakit. Jälkeenpäin viisainta olisi ollut myöntää tuo yksipuolisuus jo aiemmin, mutta tarvitsin sen kokemuksen ja menin kaiken uhalla kiveä päin. Lopulta nainen ilmeisesti ahdistui, vaikka pakkien jälkeen jätinkin hänet rauhaan, ja vaihtoi osastoa..
Parempi tajuta myöhään kuin ei silloinkaan. Omilla fantasioilla voi menettää järkensä. Pahempaakin, voi mennä psykoosiin. Aina vaan vakavampaa jos ahdistelee kohdetta jolla ei ole vastatunteita.
Jääräpää ei vaan usko varoituksia!!
En netin ulkopuolella ole ahdistellut häntä -tietääkseni.
Yleensä hän on ollut iloinen nähdessään minut.
Lähinnä se, kuinka paljon ajattelen häntä vapaa-ajallani on pelottavaa.
Ja siitä, että hänellä ei ole hajuakaan asiasta. Samaan aikaan ahdistaa, että itseäni ei ajattele tietääkseni kukaan,
Ja suhde ei olisi mahdollista. En edes tahdo suhdetta. Tahdon tästä tunteesta vain eroon. . . Psykoosia odotellessa.