Tämä on oma kokemukseni siitä, miten diabetesta voidaan hoitaa. Mainittakoon, että olen koko ajan ollut terveydenhuollon tarkkailtavana ja ratkaisut on tehty lääkärin/diabeteshoitajan suostumuksella ja veriarvojani tarkkaan seuraten.
Olen 57-vuotias nainen ja minulla todettiin DM2 viime syksynä. (Verensokerien kanssa ei ole koskaan ollut mitään vaikeuksia, ei edes raskauksien aikana.)Verenpaine/verensokeri ja -rasva-arvot olivat kohonneet. Sokerien osalta lukemat olivat paasto 7,4 ja pitkäsokeri 7,2. Päätettiin aloittaa ruokavaliohoito ja jos se ei tehoaisi aloitettaisiin lääkitys.
Luonnollisesti urakkaan kuului merkittävä painonpudotus. Hiilihydraatit rajoitettiin aluksi noin 120 g/vrk ja se toimi minulla loistavasti. Kokonaisenergiamäärä oli noin 1200 kaloria/vrk. Lautasmalli oli muutoin ohjenuoranani. Alkuun painoa putosi kilon verran viikossa ja paastoarvot palasivat vain vuorokausissa lähes normaaleiksi.
Pitkäsokeri mitattiin ekan kerran kun painoa oli tippunut noin 10 kiloa ja aikaa kulunut viikkoina samanverran, siis n. kahden ja puolen kuukauden jälkeen. Sokerit olivat silloin paasto 5,7 ja pitkäsokeri 6,1. Lääkitystä ei aloitettu.
Jatkoin samaan malliin. Painon putoaminen hidastui, mutta jatkui silti. Uudet verikokeet jälleen 3 kuukauden kuluttua, jolloin paastosokeri oli 5,4 ja pitkäsokeri 5,8. Painoa oli tuolloin pois jo noin 15 kiloa.
Koko laihdutus oli sujunut helposti, enkä kärsinyt oikein mistään, kunnes sitten 8 kuukauden jälkeen alkoi olla jatkuvasti aivan hillitön nälkä. En jaksanut oikein mitään ja lenkitkin tuottivat suuria vaikeuksia. Painoa oli kaikkiaan pudonnut 23 kiloa - olin lähes normaalipainoinen. Vyötärönympärys oli muuttunut 104 cm:stä 79 cm:iin.
Hillittömän nälän takia otin yhteyttä terveydenhoitajaan ja hän määräsi uudet verikokeet mutta veikkasi, että syynä oli verensokerin lasku. Ja niinhän se oli. Äkkiä oli kaikki rasva-arvot normaaleja, kuulemma ihanteellisia ja terveen ihmisen arvoja. Sokerit olivat; paasto 4,7 ja pitkä 5,2. Sain ohjeen hieman lisätä hiilareita ruokavaliooni. Ja minä lisäsin ja jatkan nyt vielä tätä painonpudotusta, tavoitteestani puuttuu vielä ne kaksi kiloa.
Onnistuin ruokavaliolla ja kun painoa putoaa tarpeeksi se palauttaa aineenvaihdunnan taas toimintaan. Minun kohdallani sen palautuminen kesti lähes vuoden, mutta kaikki näyttää kannattaneen.
Luonnollisesti minulla olisi ollut sekin vaihtoehto, että olisin alkanut syömään lääkkeitä näihin ongelmiini, mutta onneksi ei tarvinnut. Verenpainelääkityskin lopetettiin jo talvella.
Olen paljon lukenut hiilareista, sekä puolesta että vastaan ja minun on todettava, että kyllä niillä oma tarkoituksensa tässä tervehtymisessäni on. Lihavana en niitä voinut liiemmälti käyttää, mutta nyt on jo pakko, koska muuten en enää selviä kolmen tunnin ateriavälistäni ja huomattavasti vilkastuneesta elämästäni.
Niin tylsää kuin se onkin, mutta mitään oikotietä onneen ei ole, eikä ratkaisut ole helppoja. Mutta kun ne ovat omalla kohdalla oikeita ja niistä pitää kiinni, ei oikeastaan voi epäonnistua.
Keväisiä tsemppejä jokaiselle tämän lukevalle!
Olen 57-vuotias nainen ja minulla todettiin DM2 viime syksynä. (Verensokerien kanssa ei ole koskaan ollut mitään vaikeuksia, ei edes raskauksien aikana.)Verenpaine/verensokeri ja -rasva-arvot olivat kohonneet. Sokerien osalta lukemat olivat paasto 7,4 ja pitkäsokeri 7,2. Päätettiin aloittaa ruokavaliohoito ja jos se ei tehoaisi aloitettaisiin lääkitys.
Luonnollisesti urakkaan kuului merkittävä painonpudotus. Hiilihydraatit rajoitettiin aluksi noin 120 g/vrk ja se toimi minulla loistavasti. Kokonaisenergiamäärä oli noin 1200 kaloria/vrk. Lautasmalli oli muutoin ohjenuoranani. Alkuun painoa putosi kilon verran viikossa ja paastoarvot palasivat vain vuorokausissa lähes normaaleiksi.
Pitkäsokeri mitattiin ekan kerran kun painoa oli tippunut noin 10 kiloa ja aikaa kulunut viikkoina samanverran, siis n. kahden ja puolen kuukauden jälkeen. Sokerit olivat silloin paasto 5,7 ja pitkäsokeri 6,1. Lääkitystä ei aloitettu.
Jatkoin samaan malliin. Painon putoaminen hidastui, mutta jatkui silti. Uudet verikokeet jälleen 3 kuukauden kuluttua, jolloin paastosokeri oli 5,4 ja pitkäsokeri 5,8. Painoa oli tuolloin pois jo noin 15 kiloa.
Koko laihdutus oli sujunut helposti, enkä kärsinyt oikein mistään, kunnes sitten 8 kuukauden jälkeen alkoi olla jatkuvasti aivan hillitön nälkä. En jaksanut oikein mitään ja lenkitkin tuottivat suuria vaikeuksia. Painoa oli kaikkiaan pudonnut 23 kiloa - olin lähes normaalipainoinen. Vyötärönympärys oli muuttunut 104 cm:stä 79 cm:iin.
Hillittömän nälän takia otin yhteyttä terveydenhoitajaan ja hän määräsi uudet verikokeet mutta veikkasi, että syynä oli verensokerin lasku. Ja niinhän se oli. Äkkiä oli kaikki rasva-arvot normaaleja, kuulemma ihanteellisia ja terveen ihmisen arvoja. Sokerit olivat; paasto 4,7 ja pitkä 5,2. Sain ohjeen hieman lisätä hiilareita ruokavaliooni. Ja minä lisäsin ja jatkan nyt vielä tätä painonpudotusta, tavoitteestani puuttuu vielä ne kaksi kiloa.
Onnistuin ruokavaliolla ja kun painoa putoaa tarpeeksi se palauttaa aineenvaihdunnan taas toimintaan. Minun kohdallani sen palautuminen kesti lähes vuoden, mutta kaikki näyttää kannattaneen.
Luonnollisesti minulla olisi ollut sekin vaihtoehto, että olisin alkanut syömään lääkkeitä näihin ongelmiini, mutta onneksi ei tarvinnut. Verenpainelääkityskin lopetettiin jo talvella.
Olen paljon lukenut hiilareista, sekä puolesta että vastaan ja minun on todettava, että kyllä niillä oma tarkoituksensa tässä tervehtymisessäni on. Lihavana en niitä voinut liiemmälti käyttää, mutta nyt on jo pakko, koska muuten en enää selviä kolmen tunnin ateriavälistäni ja huomattavasti vilkastuneesta elämästäni.
Niin tylsää kuin se onkin, mutta mitään oikotietä onneen ei ole, eikä ratkaisut ole helppoja. Mutta kun ne ovat omalla kohdalla oikeita ja niistä pitää kiinni, ei oikeastaan voi epäonnistua.
Keväisiä tsemppejä jokaiselle tämän lukevalle!
Vastaukset 10
Vanhimmat
Jeps, terve ei ilman hiilihydraatteja oikein pysty liikkumaan. Kakkostyypin diabeetikon elimistö tekee sitten sen verran glukoosia, että liikuntakin onnistuu suhteellisen vähillä hiilihydraateilla joskin pitää olla varovainen että verensokerit eivät laske siinä liikaa.
Dieettisi idea on aika pitkälti sama kuin Atkinsissa eli vähennetään hiilihydraattia laihdutusvaiheessa lisäämättä rasvaa ja kun on laihduttu niin lisätään dieettiin hyviä hiilihydraatteja mutta ei niin paljoa että aletaan lihoa. Jos joutuu elämään jatkuvasti vähillä hiilihydraateilla niin sitten sitä rasvaa on dieetissä todella paljon.
En tunne mitään dieettejä sen kummemmin, mutta tuo on toiminut minulla - on se sitten Atkins tai ei.
Itseasiassa asia on kohdallani juuri kuten sanoit, diabeteshoitajakin oli samaa mieltä. Jos nyt en olisi vähän lisännyt hiilareita lihominen olisi ollut varmaa - sillä ahmiminen alkoi kolkutella jo ovella ja ajan myötä olisin palannut siihen, mistä lähdin DM2:seen.
En olisi koskaan uskonut, että laihduttaminen on näinkin "tieteellistä" puuhaa :) Tärkeää olisi aina kuunnella sitä omaa kroppaa.
Mainitsen vielä, että en ole ollut ollut kauaa ylipainoinen. Ehkä juuri siksi kaikki oli suht helppoa. Varmaan vaikeampaa on hävittää ylimääräisiä kiloja, joita on aina kantanut mukanaan.
Minä kyllä suositan lukemaan esimerkiksi Antti Heikkilän jonkun diabeteskirjan tai Annika Dahlgvistin "Karppauskirjan" sillä olkoon dieetin nimi mikä hyvänsä niin asiantuntijan tieto on aina paikallaan.
Sinulla sattui kohdalle asiaa tunteva lääkäri joka osasi neuvoa tilanteen mukaan joka on aika harvinaista. Toisaalta tilanteesi oli jyvin johdonmukainen ja dieettisi onnistui odotustesi mukaan.
Tuo näläntunne saattoi johtua myös kovasta tahdistasi sillä 23 kg pudotus on kyllä kovaa luokkaa tuossa ajassa, mutta parhaimmat onnittelut saavutuksestasi.
Olet hyvä esimerkki muille diabeetikoille.
Kävin vielä lääkärilläkin eilen ja sain kuulla, että tällä erää on mittailut ohi. :) Verensokerit olivat niin hyvissä arvoissa (kuten aloituksessa kerroin), että voidaan puhua "paranemisesta". Mutta fakta on se, ettei kukaan selviä suuresta hiilihydraattimäärästä vuodesta toiseen ilman, että sokeriarvot alkavat nousta. Minullakaan ei näin käy, jos nyt palaan takaisin siihen, mistä lähdin. Ymmärsin, että kun altistus on riittävän pitkäaikainen, seurauksena on ensin huomattava lihominen ja lopulta DM2.
Taitaa siis olla aikamoista hiustenhalkomista tämä keskustelu, jossa väitellään siitä voiko diabeteksesta parantua. Paranemista ei tuo lääkityskään. Onko sitten terveellisen (itselle sopivan) ruokavalion noudattaminen itsensä hoitamista vai sairaduen hoitoa - eikö niin pitäisi syödä jokaisen - aina?
Jos nyt oikein lääkäriä tulkkasin, niin läheskään kaikissa tapauksissa ei arvot laske joko lainkaan tai puhumattakaan, että normaaleiksi, kuten omalla kohdallani kävi. Onneksi. Lääkäri onnitteli ja sanoi olevansa vilpittömän iloinen siitä, että sain terveyteni takaisin.
seuraavaa;
- vaikka saisi kuinka ruokavaliohoidolla (ja liikunnalla) kilot ja rasvat alas, niin se ei automaattisesti tarkoita että verensokerit laskevat.
Niin se vain on, halusi sitä uskoa tai ei. Toisilla toimii tuo painonpudotus ruokavaliolla ja liikunnalla , jotka sitten laskevat verensokerinkin. Toisilla ruokavalio+liikuntahoito pudottaa kaiken muun paitsi verensokeriarvot.
Olen harrasatanut 10v ruokavalio+liikuntahoitoa.... paino tippu 20-25%, ja on nyt "erinomaisella tasolla". Verensokerit ovat silti edelleen 6-7 välillä, olleet koko ajan. Itselläni ei jää muuta selitystä kuin se että joillakin verensokerit ovat luontojaan korkeammalla kuin toisella.
Näin minäkin sen asian ymmärsin - kaikilla ei vaan toimi.
Rajoitetuilla hiilareillahan minä edelleen elän, mutta ei minun ole tarvis rajoittaa niitä sen enempää kuin että sokeri ja valkoiset jauhot pois - tosin joskus voin syödä mitä haluan - ja se on nyt hyvin toiminut. Pitkä sokeri oli tosiaan 5,2.
Mutta merkille pantavaa on, että olisin aivan hyvin voinut alkaa popsia lääkkeitäkin...ja sairastaa.
Ihmisillä on erilainen taipumus kakkostyypin diabetekseen. Valitettavasti normaalipaino ja liikunta ei auta kaikilla vaikka se auttaakin suurimmalla osalla.
Mikään, jos altistava geeni.
eikö sitten ole viisaampi sanoa että diabeteksesta voi parantua JOS EI OLE altistavaa geeniä? eikö oo aika tyhmää väittää ettei siitä kukaan parane? enkä oikeen tieä onko se hankittuna ees varsinainen SAIRAUS vai jonkin häiriö jonka elämäntavat aiheuttaa. jos taas on sukutaipumus siihen niin eikö se silloin ole suht sama mitä tekee vai onko siinäkin ylipaino ja huonot elämäntavat se portti sairastumiseen?
Diabeteksen esivaiheesta voi yleensä parantua jos on ylipainoa laihduttamalla ja lisäämällä liikuntaa. Jos taas sairastuu diabetekseen niin siitä ei voi parantua mutta lääkkeettömäksi voi päästä samoilla keinoilla. Lääkkeettömyys ei ole avain vaan normaalit verensokerit ja -rasvat.
Eivät kaikki huonoja geenejä kantavat sairastu kakkostyypin diabetekseen. Tällaisen henkilön kannattaa vaan olla erittäin tarkka painonsa suhteen koska huonot geenit huonot elämäntavat ovat suhteellisen varma tapa sairastua.