Näin tämän unen pari kuukautta sitten. Kirjoitan sen tänne, jospa joku osaisi tulkita sitä...
Unessa isoäitini oli juuri kuollut sairaalassa (tosielämässä isoäitini kuolemasta on kulunut jo useita vuosia). Minä, isäni sekä isosiskoni ja pikkuveljeni menimme isoäitini asuntoon pakkaamaan tavaroita.
Astuessamme asuntoon huomasimme, että isoäidiltä oli sairaalaan lähtiessä jäänyt parvekkeenovi auki. Asunto oli kylmä ja tuuli oli viskonut pikkutavaroita ja papereita hujan hajan. Asunnosta oli myös sähköt jo katkaistu, ja siellä oli hämärää. Oli talvinen iltapäivä.
Isämme meni parvekkeelle ja huusi hetken päästä: "Katsokaa!" Hän piteli käsissään kukkaruukun sisältä ottamaansa jäätä, jonka sisään oli jähmettynyt kaksi valkoista kyyhkystä, iso ja pieni. Kyyhkysten siivet olivat auki. Totesimme sen olevan kuin jääveistos, taideteos. Isämme kohotti kukkaruukun muotoisen, kirkkaan jään ylemmäs, kaupungin valoja vasten. Jäätyneet kyyhkyset olivat traagisuudestaan huolimatta kauniita. Hetken sitä ihmeteltyämme isämme laski jään parvekkeen lattialle ja palasi sisälle.
Menin itse parvekkeelle ja katselin jäätyneitä kyyhkyjä lähempää. Äkkiä huomasin, että isompi kyyhkynen räpäytti silmiään! Tartuin jäähän ja varovasti kalautin sen parvekkeen lattiaa vasten niin että se halkesi. Samassa molemmat kyyhkyset, iso ja pieni, alkoivat liikuttaa siipiään ja pian lähtivät lentoon.
Innoissani huusin perheenjäsenilleni, että kyyhkyset ovatkin elossa ja pyysin heitä katsomaan, kuinka ne nyt lensivät vapaina taivaalla, mutta heitä asia ei näyttänyt kiinnostavan.
Olin surullinen ja pettynyt, että perheenjäseneni olivat kiinnostuneita kyyhkysistä vain kuolleina, kun ne näyttivät taideteokselta, mutta eivät elävinä, kun kyyhkyset lähtivät lentoon.
Unessa isoäitini oli juuri kuollut sairaalassa (tosielämässä isoäitini kuolemasta on kulunut jo useita vuosia). Minä, isäni sekä isosiskoni ja pikkuveljeni menimme isoäitini asuntoon pakkaamaan tavaroita.
Astuessamme asuntoon huomasimme, että isoäidiltä oli sairaalaan lähtiessä jäänyt parvekkeenovi auki. Asunto oli kylmä ja tuuli oli viskonut pikkutavaroita ja papereita hujan hajan. Asunnosta oli myös sähköt jo katkaistu, ja siellä oli hämärää. Oli talvinen iltapäivä.
Isämme meni parvekkeelle ja huusi hetken päästä: "Katsokaa!" Hän piteli käsissään kukkaruukun sisältä ottamaansa jäätä, jonka sisään oli jähmettynyt kaksi valkoista kyyhkystä, iso ja pieni. Kyyhkysten siivet olivat auki. Totesimme sen olevan kuin jääveistos, taideteos. Isämme kohotti kukkaruukun muotoisen, kirkkaan jään ylemmäs, kaupungin valoja vasten. Jäätyneet kyyhkyset olivat traagisuudestaan huolimatta kauniita. Hetken sitä ihmeteltyämme isämme laski jään parvekkeen lattialle ja palasi sisälle.
Menin itse parvekkeelle ja katselin jäätyneitä kyyhkyjä lähempää. Äkkiä huomasin, että isompi kyyhkynen räpäytti silmiään! Tartuin jäähän ja varovasti kalautin sen parvekkeen lattiaa vasten niin että se halkesi. Samassa molemmat kyyhkyset, iso ja pieni, alkoivat liikuttaa siipiään ja pian lähtivät lentoon.
Innoissani huusin perheenjäsenilleni, että kyyhkyset ovatkin elossa ja pyysin heitä katsomaan, kuinka ne nyt lensivät vapaina taivaalla, mutta heitä asia ei näyttänyt kiinnostavan.
Olin surullinen ja pettynyt, että perheenjäseneni olivat kiinnostuneita kyyhkysistä vain kuolleina, kun ne näyttivät taideteokselta, mutta eivät elävinä, kun kyyhkyset lähtivät lentoon.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.