Sain diagnoosin 2008. Olen ollut välillä töissä ja välillä opiskellut. Olni myös 11/2 vuotta työkyvyttömyyseläkkeellä jonka jälkeen opiskelin ammattiin. Hyvin meni vähän aikaa. Nyt olen ollut jo kaksi vuotta työkyvyttömyyseläkkeellä ja se loppuu syyskuun lopussa. Entiseen työpaikkaani en pysty palaamaan työn luonteen vuoksi ja Ilmarinen on myöntänyt minulle kuntoutusrahan ammatilliseen kuntoutukseen. Tässä on kevät mennyt ihan hyvin ja olen innokkaasti hakenut opiskelupaikkoja ja työharjoittelupaikkoja. Mitään päätöksiä ei vielä ole.
Nyt on pari päivää ollut ihan hirveä ahdistus, miten voin syksyllä lähteä opiskelemaan/työharjoitteluun.
Minulla on 8 lääkkeiden yliannostusitsemurhayritystä ja pelkään, että kun syksy lähestyy, niin teen sen taas, koska pelkään niin paljon uuden aloittamista.
Kannattaisiko ihan rehellisesti sanoa hoitoneuvottelussa, että en pysty menemään opiskelemaan ja töihin.
Hävettää niin sanoa, koska pelkään että ihmiset luulevat että olen vaan laiska, enkä halua tehdä töitä.
Asia ei kuitenkaan näin ole, sillä en mitään muuta haluaisi, kuin että olisin niin hyvässä kunnossa, että voisin tehdä töitä täyspäiväisesti. Tuntisi kuuluvansa johonkin ja voisi arvostaa itseään.
Hoitajani on myös väläytellyt vaihtoehtoa, että jos jäisin lopullisesti työkyvyttömyyseläkkeelle ja sitten tekisin vaikka keikkatöitä silloin tällöin tai vapaaehtoistyötä ja voisin käydä jotain lyhyitä kursseja.
Mitä ihmettä teen? Ahdistaa välillä niin paljon, etten voi hengittää;(
Nyt on pari päivää ollut ihan hirveä ahdistus, miten voin syksyllä lähteä opiskelemaan/työharjoitteluun.
Minulla on 8 lääkkeiden yliannostusitsemurhayritystä ja pelkään, että kun syksy lähestyy, niin teen sen taas, koska pelkään niin paljon uuden aloittamista.
Kannattaisiko ihan rehellisesti sanoa hoitoneuvottelussa, että en pysty menemään opiskelemaan ja töihin.
Hävettää niin sanoa, koska pelkään että ihmiset luulevat että olen vaan laiska, enkä halua tehdä töitä.
Asia ei kuitenkaan näin ole, sillä en mitään muuta haluaisi, kuin että olisin niin hyvässä kunnossa, että voisin tehdä töitä täyspäiväisesti. Tuntisi kuuluvansa johonkin ja voisi arvostaa itseään.
Hoitajani on myös väläytellyt vaihtoehtoa, että jos jäisin lopullisesti työkyvyttömyyseläkkeelle ja sitten tekisin vaikka keikkatöitä silloin tällöin tai vapaaehtoistyötä ja voisin käydä jotain lyhyitä kursseja.
Mitä ihmettä teen? Ahdistaa välillä niin paljon, etten voi hengittää;(
Vastaukset 1
Vanhimmat
samanlainen tilanne vähän itselläni. Enköhän valitse työkyvyttömyyseläkkeen...