Lääkkeiden lopetus kertarysäyksellä

Ajattelinpa pitää kirjaa tästä vieroittautumisesta, josko siitä olisi jollekulle muulle apua. Ajankohdat ovat noin, kun alkuviikko on vähän hämärän peitossa noista yliannostuksista johtuen.

Eli viimeisestä zyprexa ja sertraliini annoksesta on nyt kulunut noin 48 tuntia. Viimeisestä ketipinor annoksesta (1000mg jonka otin nukkuakseni) kulunut 36 tuntia.

Päivä 1:

Zyprexa ja sertraliini pois. Yöunet hävisivät samantien. Ei auttanut, vaikka söin vielä illalla 150mg ketipinoria. Koko yö kului nähden lyhyitä erittäin värikkäitä unia, joiden jälkeen aina heräsin. Yöunet jäivät pariin kolmeen tuntiin. Olin aivan jäässä. Ei auttanut, vaikka miten oli vaatetta ja peittoa päällä. Aamulla nappasin ketipinoria tuon 1000mg, jotta saisin nukuttua. Ei siitä hirveästi apua ollut, mutta nukuin jonkinlaisessa horroksessa toiset pari kolme tuntia. Jalat ja kädet aivan jäässä.

Päivä 2:

Toinen yö jonkinlaisessa horroksessa torkkumista. Unet edelleen erittäin värikkäitä, joiden jälkeen aina heräsin. Yöllä edelleen järkyttävän kylmä. Aamulla lojuin puoli tuntia kuumassa suihkussa ja hetkeksi aikaa tulikin lämpimämpi olo. Pakotin itseni syömään pakastepitsan, vaikka ei nälkä olekaan. Pitsa meinasi tulla ylös. Nälkä on kadonnut kokonaan. Iltapäivästä rupesi olemaan yhtä aikaa kuuma, kylmä ja hiki virtasi. Ohimoissa kipua. Erilaista kuin migreeni, johon minulla on taipumusta. Vasen kylki kipeä. Ei väsytä ollenkaan ja silmät seisoo päässä. Levoton olo, mutta olen toisaalta pirteämpi kuin lääkkeiden kanssa. Tuo kipu kyljessä hieman hermostuttaa ja mietin pitäisikö soittaa jonnekin pitääkö siitä huolestua. Kädet ja kaula nykivät. Näkökenttä sumenee välillä.

Ei kyllä suositella tuolla tavalla seinään lopettamaan ja vielä kolme ainetta kerralla. Voit aiheuttaa merkittäviä vieroitusoireita, joista osa voi olla vaarallisia, kuten psykoottisuus, itsetuhoisat ajatukset, agressiot, selittämättömän voimakas ahdistus ja masennus.

"En ymmärrä miten voi samanaikaisesti olla kylmä ja kuuma ja hikoilla kuin pieni sika. Ohimoita jyskyttää sietämättömästi ja rinnassa alemman kylkiluun kohdalla tuntuu kipua. Lisäksi yö unet ovat mennneet. Edellisenä yönä nukuin vain katkonaisesti heräten jokaisen erittäin värikkään unen jälkeen. Yöunetkin jäi muutamaan tuntiin."

Kuvaamasi oireet ovat tuttuja vieroitusoireita; palelu, hikoilu, lämpöily, päänsärky, heikotus, väsymys, pahoinvointi, sekavuus, levottomuus, unettomuus, painajaisunet, liikehäiriöt (lihasten nykiminen), näkökentän häiriöt, hallusinaatiot ja niin edelleen. Lista on todella pitkä. Voit katsoa koko mahdollisten vieroitusoireiden listan esim. www.recovery-road.org sivustolta.

Rintakivusta kannattanee puhua lääkärin kanssa. Olen lukenut, että esimerkiksi neuroleptien ja bentsodiatsepiinien äkilliseen lopettamiseen voi liittyä ihan sydänkohtauksenkin riski osalla ihmisistä.

"Jos olisin tiennyt minkälaisia myrkkyjä nämä ovat en olisi ikinä aloittanut näitä vuosi sitten."

Harva muukaan aloittaisi, jos heille rehellisesti kerrottaisiin riskeistä...

"Eikai nämä vieroitusoireet voi enää kauemmin jatkua?"

Vieroitusoireiden kesto on hyvin yksilöllistä ja riippunee lukuisista eri tekijöistä, kuten käytön pituudesta, annoskoista, aineista, lopetusprosessista, käyttökerroista ja siis henkilön yksilöllisestä metaboliasta ja kropasta. Mahdoton sanoa ennalta kauan voivat kestää. Osalla pahin on ohi muutamassa viikossa tai kuukaudessa, mutta osalla taas oireet jatkuvat useita vuosia. Ei ole mitenkään ennen kuulumatonta, että esimerkiksi bentsojen lopettamisen jälkeen vieroitus on kestänyt pari vuotta, SSRI:den kohdalla 3-5 vuotta ja neurolepteilla enemmän. Toisaalta em. arvot ovat vain karkeita arvioita ja osa selviää onneksi vähemmällä. Tulevat viikot (ja kuukaudet) vasta näyttävät mikä tilanne on sinun kohdallasi.

"Pitäisihän noi lääkkeet jo pikkuhiljaa olla poistuneet elimistöstä?"

Lääkeaineiden poistumisella elinmistöstä ei ole mitään tekemistä vieroitusoireiden loppumiseen, päinvastoin. Vieroitusoireet johtuvat juuri siitä, että lääkeaineet ovat poistuneet osittain tai kokonaan kropasta ja koska aivot ovat käytön aikana tottuneet saamaa aineita, aiheuttaa niiden puutos vieroitusoireet.

Lääkärikunnan keskuudessa on jostain kumman syystä valloilla tällainen amatöörimäinen virheajattelu, että vieroitusoireita ei voisi olla enää, kun lääkeaine on poistunut, mutta tällaisessa ajattelumallissa ei tietenkään ole mitään järkeä tai logiikkaa.

Tiedämme hyvin, että tupakoitsijoilla vieroitusoireet alkavat, kun tupakan (nikotiinin) viime saannista on kulunut tietyn verran aikaa ja nikotiini on ehtinyt poistua osittain tai kokonaan kropasta. Polttamalla uuden tupakan, tai ottamalla uuden annoksen nikotiinia jollain tavalla, vieroitusoireet katoavat. Vieroitusoireet ALKAVAT, kun lääkeaine poistuu tai on poistunut elinmistöstä! Kertokaahan niille lääkäreillä tämä perusasia vieroitukseksesta ja toleranssista seuraavan kerran, kun näette.

Psyykenlääkeitä en ole kertarysäyksellä lopettanut, mutta voimakkaat kipulääkitykset kyllä. Jouduin lääketokkurassa onnettomuuteen, mittani tuli täyteen, ja päätin jatkaa elämääni "selvin päin" kivuista huolimatta. Pidin sitä viisaampana kuin itseni asettamista jatkuvaan hengenvaaraan lääkehumalassa.

Ainut varsinainen vieroitusoire oli se, että olin noin kuukauden verran uneton. Nukuin minimaalisen vähän. Jälkeenpäin olin kuitenkin hyvin tyytyväinen päätöksestäni. Kipuni hellittivät vähitellen itsestään, ja otan nykyään vain satunnaisesti jotain tavallista tulehduskipulääkettä.

Kiitoksia kommenteista. Tiedän kyllä, ettei tämänkaltainen kylmä kalkkuna ole järkevää minkään aineen kanssa. Paloi vaan niin totaalisesti pinna tohon psykiatriaan, joka ei oikeastaan koskaan ole minua pystynyt auttamaan. Pompotelleet vaan edestakaisin.

Päivä 3:

Lähes täysin uneton yö. Yöllä soitin tuon rintakivun takia terveysneuvontaan, josta opastivat päivystykseen. Päivystyksessä sitten istuin ylivirittyneessä tilassa odottamassa pitkään lääkäriä, jonka mielestä nuo aineet eivät voi aiheuttaa tälläisessä vieroituksessa mitään fyysisiä vaurioita. Sanoi kyllä, että vieroitusoireet voivat muuten olla hurjat, joka tässä on jo tullut huomattua. Kuulemma pelkästään sertraliinin lopettaminen voi joillakin aiheuttaa sietämättömät vieroitusoireet.

Kotona kamelinselkä sitten katkesi kello 04:00 maatessani edelleen valveilla ilman, että pystyisin nukkumaan. Sulkiessani silmäni silmämunat liikkuivat niin hurjaa vauhtia edestakaisin ettei nukkumisesta tullut mitään ja toisaalta kroppa huusi unta. Lopulta annoin periksi muutaman kirosanan kera ja otin puolikkaat annokset kaikkia mömmöjä. Täytyy sanoa, että oli ihana tunne kun tunsi lääkeaineiden levittäytyvän pitkin kehoa. Sain nukuttua viisi tuntia. Täytyy ilmeisesti lopettaa nuo hitaasti. En yksinkertaisesti kestä valvomista monta vuorokautta putkeen.

Muilta osin jääkylmä oli jatkuu edelleen. Nälkä ei ole edelleenkään ja piti pakottaa itseni syömään edes yhden leivän. Pieni tärinä ja vapina jatkuu myös, mutta selkeästi nuo viiden tunnin unet paransivat fyysistä oloa huomattavasti. Tänään on ollut enemmänkin itsetuhoinen fiilisi, joka toisaalta ei ole minulle mitään uutta. Siihen eivät lääkkeet ole ennenkään purreet. Vähän masentuneempi fiilis myös.

Ensi yöksi otan taas puolikkaat annokset ja katson saisinko normalisoitua vuorokausirytmini, joka nyt tuntuu olevan ihan sekaisin.

Joo, paljon viisaampaa olisi jatkaa puolitetuilla annoksilla. Itse vähentäisin ensin Zyprexan annosta, koska se on aika suuri. Sen suositeltu yläraja on 20 mg/vrk. Yleensä lääkehoidossa pitäisi myös pyrkiä vain yhden psykoosilääkkeen käyttöön. Erityisesti noi Zyprexa ja Ketipinor on aika samaan tapaan vaikuttavat lääkkeet. Toisaalta Ketipinoria voidaan käyttää jopa 800 mg/vrk. Mielestäni sun kannattaisi jatkaa sitä sertraliinia vaikka sillä samallakin annoksella.

Lääkkeistä päätellen sulla on jokin psykoosisairaus. Varo ettet saa jotain psykoosin tapaista ja joudu pakkohoitoon lääkkeiden lopetuksen takia. Mun kokemuksen mukaan sairaalahoito on sata kertaa pahempaa kuin lääkkeiden syöminen.

Ajattelin tässä hieman kertoa omia kokemuksia lääkkeiden käytöstä ja lopetuksesta..

Itse en (onneksi) koskaan käyttänyt lääkkeitä kovin paljoa, tai pitkään. Mutta tulipa hieman nähtyä että lääkkeiden kanssa ei todellakaan ole leikkiminen.

Sitä ajatellen onkin todella kummallista ajatella, että minulle tyrkytettiin lääkkeitä käytännössä puoli väkisin, vaikka mitään kunnollista diagnoosia ei koskaan saatu aikaiseksi. Jälkeenpäin kun yritin selvitellä miksi minulle oli ylipäätään kirjoitettu "masennusdiagnoosi", ei lääkäreistä irronnut käytännössä muuta kuin "en tiedä". Niitä "diagnooseja" tosiaan kirjoitti useampikin, ja pari heistä myönsi suoraan etteivät tiedä terveydentilastani yhtään mitään.

No, sitä ennen ehti kuitenkin tapahtua niin, että tosiaan jonkin aikaa käytin jotain masennuslääkettä, en enää muista mitä tai paljonko, ymmärsin kuitenkin että aika pienestä annoksesta oli kyse siinä vaiheessa. Heti alusta lähtien niistä ei ollut kuin haittaa, suurin osa haitoista väheni pikkuhiljaa mutta seksistä tuli todella työlästä ja ilotonta. Mieliteot eivät muuttuneet miksikään, mutta se ei vaan tuntunut juuri miltään. Lopulta kyllästyin, elämäni oli ihan tarpeeksi kurjaa ilman lääkkeitäkin. En todellakaan tarvinnut uusia ongelmia, ja kun hyötyjäkään ei ollut päätin että nyt loppuu tämä, enkä jatkossa koske enää minkäänlaisiin lääkkeisiin ilman asiallisia diagnooseja.

Sitten sainkin huomata että se lopettaminen ei ollutkaan ihan niin helppoa kuin luulin. Vieroitusoireista selvin oli se etten pystynyt nukkumaan kerrallaan kuin muutaman tunnin ja muutaman päivän jälkeen olin niin väsynyt että todennäköisesti jo väsymyksellä sinänsä pystyi varmaan selittämään siitä sekavasta ja huonosta olosta suurimman osan ainakin. En tosin täysin pysty poissulkemaan muitakaan mahdollisia vieroitusoireita. Lopulta oli pakko antaa periksi, otin puolikkaan pillerin. Sen ansiosta nukuin taas vähän paremmin ja olokin parani muutenkin. Mutta en ottanut sen jälkeen yhtään enempää, en ennenkuin olo alkoi taas huonontua, mutta sillä kertaa en ottanut kuin neljännes pillerin. Siinä vaiheessa alkoi naurattaa kun halkaisin jo muutenkin pienen pillerin sitäkin pienempää puolikasta vielä vanhalla partaveitsen terällä puoliksi, se ei ollut enää kuin pieni murunen. Mutta olin päättänyt että enempää en ota. Se auttoi taas vähän, ja vähitellen vieroitusoireet sitten lakkasivat.

Minun kohdallani vieroitusoireita kesti kaikenkaikkiaan ehkä muutaman viikon verran, mutta se oli todella raskasta aikaa. Kun lopulta ne vieroitusoireet lakkasivat, vannoin itselleni, etten koskaan enää alistuisi samalla tavalla harkitsemattomien, perusteettomien ja epäeettisten lääkekokeilujen uhriksi, vaan jatkossa vaatisin aina ensin asiallista diagnoosia.

Noista diagnooseista. Olen jonkinlainen psykiatrinen ihme. Diagnooseja on varmaan lähemmäs parikymmentä. Parikymppisenä jouduin ensimmäisen kerran hoitoon, sitten oli pitkä aika ilman lääkkeitä tai mitään "hoitoa" ja nyt olen taas ollut tässä oravanpyörässä vuoden verran. Olen nyt 36 vee.

Diagnooseja on kertynyt lajitelma erilaisia masennuksia, joukko persoonallisuushäiriöitä, dissosiatiivisia häiriöitä ja skitsofrenia diagnoosi, jonka sain parikymppisenä, kun edellisen kerran paloi käämi psykiatriaan ja haukuin agressiivisesti koko sairaalan ja hoitohenkilökunnan syvimpään helvettiin.

Noista luultavasti ainoa "oikea" diagnoosi on dissosiatiivinen häiriö. Minun ongelmana kun aina on ollut irrallinen olo itseensä nähden ja tähän oloon olen sitten vahingoittanut itseäni pääsääntöisesti viiltelemällä. Viiltojen katsomisesta sitten taas seuraa ahdistusta ja masennusta. Tuntuu, että vain seurausta hoidetaan eikä itse syytä. Tosin dissosiatiiviseen häiriöön ei vissiin kummoista hoitoa ole tarjolla. On ilmeisesti vain hyväksyttävä, että jos näen eläkeiän niin kroppa tulee olemaan täynnä arpia.

Nyt paloi pinna, kun taas esitettiin kuuria sähköhoitoa. Eli taas olisi pitänyt sulkeutua sairaalaan koko kesäksi saamaan hoitoa joka korjaa vain seurausta, ei itse syytä. Olen yhden kuurin sähköä saanut ja onnea siitä seurasi pariksi viikoksi, kunnes irrallinen olo taas palasi. Eli täysin hyödytyn kokeilu tuo sähkö. Vähän kuin hoidettaisiin keuhkoauhtaumapotilasta, joka ei lopeta tupakointia. Täysin hyödytöntä.

Päivä 4:

Nukuin kunnon yöunet noin kahdeksan tuntia puolikkailla annoksilla. Aamupäivästä olin veneilemässä, mutta huomaa ettei ole oikein mitään syönyt, kun pienikin fyysinen ponnistus vetää ihan piippuun.

Fyysinen olo on normalisoitunut, mutta muilta osin on taas irrallinen olo, ahdistaa ja masentaa aivan tautisesti. Ahdistus on jo aivan fyysisellä tasolla.

Tässä juuri yritän arpoa, että lähenkö apteekkiin hakemaan temestat tai xanorit kotiin, mutta kun ei tämän näin pitänyt mennä, että nappailen lisää lääkkeitä vaan lopetan kaikki.

Tuntuu, että oli paljon parempi olla kokonaan ilman lääkkeitä. Fyysinen olo oli niin kurja, että se peitti kaiken muun alleen. Nyt kun fyysisesti ei enää tunnu niin kurjalta, niin sitten henkinen puoli rupeaa taas tuntumaan äärettömän pahalta. Ellei kaikki sitten vain johdu noista lääkkeistä.

En tiedä. Toivoo ettei sitä olisi koskaan päätynyt psykiatrian kouriin. Tiedä enää mihin uskoa.

En suosittele lääkkeiden lopetusta seinään. Itse lopetin Seroquelin oma-aloitteisesti seinään usean vuoden käytön jälkeen. Seurauksena usean kuukauden unettomuus. Kolme itsemurhayritystä, joista yksi oli ihan hilkulla onnistua. Sairaalassa vietin jonkin aikaa. En muista koko ajasta juuri mitään.

Päivä 5:

Nukuin pitkät yöunet ja aamulla olin jälleen aivan tokkurassa. Tuota tokkuraisuutta on ollut niin pitkään kuin olen noita lääkkeitä napsinut.

Illalla oli pakko antautua ja ottaa yksi xanori pahimpaan oloon. Auttoihan se, mutta ei kyllä mielialaa parantanut yhtään.

Ruokahalukin on palautunut ainakin osittain.

Päätän tähän tämän vieroituksen päivittämisen, kun ei tästä kylmästä kalkkunasta tullut mitään.