Olen aikuinen mies ja minua on ruvennut vaivaamaan eräs asia mikä tapahtui lapsena. Minun serkkuni oli juuri tullut varmaan teini-ikään (itse olin varmaan alle 10v) ja hänen seksuaalisuutensa varmaan alkoi heräilemään. Hän alkoi muutaman kerran minun nähteni runkkailemaan, joka oli minun mielestäni jo silloinkin jotenkin ällöttävää. Kerran hän jopa pyysi minua koskemaan vehkeeseensä, jonka tein vaikka en olisi halunnut. Ei tuo silloin minussa hirveän suuria tunteita herättänyt. En oikein ymmärtänyt mistä oli kyse. Sanoisin että kokemus oli lievästi epämiellyttävä.
Olin itse asiassa unohtanut tämän koko episodin ja tämä tulikin mieleeni aivan äskettäsin. En tiedä miksi. Eli tämä ei ole pyörinyt mielessäni koko ikääni, enkä ole ainakaan tietoisesti kokenut että minua olisi käytetty hyväksi. Mutta nyt kun muistin tuon jutun, niin minua ällöttää aivan sairaasti. En ole sen serkun kanssa enää väleissä (ihan muista syistä johtuen). Nyt minua ärsyttää että menin muistamaan tuon jutun. Melkeinpä lapsi hän itsekin silloin oli mutta silti. Miten tuommoiseen pitäisi suhtautua? Lasten lääkärileikkinä vai hyväksikäyttönä? En todellakaan haluaisi ajatella loppuelämääni että olisin ns "hyväksikäytetty". Vaikka semmoine tunne ehkä vähän onkin nyt kun satuin tuon jutun muistamaan.
Olin itse asiassa unohtanut tämän koko episodin ja tämä tulikin mieleeni aivan äskettäsin. En tiedä miksi. Eli tämä ei ole pyörinyt mielessäni koko ikääni, enkä ole ainakaan tietoisesti kokenut että minua olisi käytetty hyväksi. Mutta nyt kun muistin tuon jutun, niin minua ällöttää aivan sairaasti. En ole sen serkun kanssa enää väleissä (ihan muista syistä johtuen). Nyt minua ärsyttää että menin muistamaan tuon jutun. Melkeinpä lapsi hän itsekin silloin oli mutta silti. Miten tuommoiseen pitäisi suhtautua? Lasten lääkärileikkinä vai hyväksikäyttönä? En todellakaan haluaisi ajatella loppuelämääni että olisin ns "hyväksikäytetty". Vaikka semmoine tunne ehkä vähän onkin nyt kun satuin tuon jutun muistamaan.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Itse olin yhdynnässä 14v naispuolisen serkkuni kanssa ollessani itse 11v eikä tuosta jäänyt kummallekaan traumoja
Kysehän on siitä hiostettiinko AP tilanteeseen ja tapahtuiko se vastoin hänen tahtoaan. Traumat voivat olla myös olemassa tiedostamattomalla tasolla.
Luen tekstistäsi rivien välistä että asia harmitti silloin ja harmittaa todella paljon nytkin mutta et haluaisi oikein kohdata noita tunteita koska pelkäät niiden olevan liian kivuliaita. Suosittelen kuitenkin lämpimästi kohtamaan ne oikeat tunteet, myöntämään ne itselle ja hakemaan lohdutusta tai lohduttamaan itseä. Serkkusi touhu kuulostaa sairaalta jo lapsena ja tuossa voi olla taustalla vaikka mitä koska normaalikäytökseltä se ei ainakaan kuulosta. Toivottavasti serkkusi on hommannut pääkoppansa kuntoon sillä tuossa voisi olla jo melkoinen varoitusmerkki hänen käytöksestään myös aikuisena...??
Alitajunta on siitä ihmeellinen että se pitää tuollaiset kivuliaat kokemukset aisoissa hyvinkin tehokkaasti mutta jos noita asioita ei kohtaa niin teet siinä aika huonon tempun itseäsi kohtaa sillä jos et myönnä että sinua käytettiin hyväksi et myöskään anna itsellesi mitään syytä varoa ja kieltäytyä hyväksikäytöltä jatkossa. Jos taas myönnät mitä tapahtui on sinulla hyvä syy pysyä kaukana ko. henkilöstä ja hänen kaltaisistaan ja tuntea aggressiota heitä kohtaan(suojautua siis).
Omituista tässä on se, etten ole edes muistanut asiaa myöhemmin. Psykologian opettaja sanoi joskus lukiossa, että teininä kun ihmisen seksuaalisuus herää, niin nuoret haluavat monesti esitellä itseään muille esim esiintymällä alasti tai jotain. Tuommoisena käytöksenä minä ehkä sen kuittaisin nytkin. Mutta joo, kun ajattelen asiaa niin mieleen tulee kaikkea muuta kuin positiivisia ajatuksia. Mutta sen saman serkun kanssa tulimme kyllä pitkään toimeen koska olimme aika saman tyyppisiä ihmisiä.
En osaa sanoa jättikö tuo mitään traumoja, ehkä ei. Ellei trauma ole sitten se että nyt on tullut tuo asia mieleen ja se ahdistaa. Voi olla että olen blokannut tuon mielestäni sitten nuorena, enkä edes itse tajua sitä. Tilanne ei ollut semmoinen että minua oltaisi voimakkaasti painostettu. Mutta onhan sekin painostusta jos se tapahtuu hienotunteisti.
Minä olin nuorena aina semmoinen että minua pompoteltiin, enkä ikinä uskaltanut sanoa kenellekään "ei". Enää en kyllä ole semmoinen, uskallan pitää nykyään puoleni. Eli ei tuommoista voisi ikinä enää tapahtua.
Kun serkkusikin on ollut vain nuori melkein lapsi niin kuin itsekkin sanoit, niin ei asiaa kannata ajatella minään hyväksikäyttönä, Sekku on ollut siinä iässä, että seksuaalisuus ja aikuisuus on alkanut orastaa.
Lapsella on luontainen inho takapään leikkeihin. Yritä muuttaa tuo inho aikuosen järkeilyyn, Ei kokemus ole mitään likaa sinuun jättänyt. Anna serkulles anteeksi.
Lunnollista, että muistikuviin putkahtelee lapsuuden muistoja ja voimakkaasti mieleen jääviä asioita.