Miten te toimitte lapsena kun näitte jonkun toisen lapsen ja teki mieli mennä kysymään leikkimään tai muuten viettämään aikaa?
Musta tuntuu siltä että aikuisena sitä toimii vähän samaan tapaan kuin lapsena. Tai miksei toimisikaan, ehkä tää onkin itsestäänselvyys, mutta mietin asiaa vaan yhtenä päivänä työmatkalla.
Musta tuntuu siltä että aikuisena sitä toimii vähän samaan tapaan kuin lapsena. Tai miksei toimisikaan, ehkä tää onkin itsestäänselvyys, mutta mietin asiaa vaan yhtenä päivänä työmatkalla.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Niin , lapsi ja aikuinen ei ehkä olekkaan niin erilaisia kuin kuvitellaan,
Ihmisellä on synnynnäinen oma temperamenttinsa,jonka pohjalta toimii..
Temperamentti kehittyy ihmisellä elämän aikana. Tietynlainen temperamentti ihmisellä synnynnäisesti on, mutta mm. kasvuolot muokkaavat ihmistä ja temperamenttia voi hillitä, aikuinen ihminen osaa tämän paremmin. Huonoa käytöstä ei voi koskaan selittää temperementilla.
Vastaus kysymykseen: lapset ovat uskaliaampia ja avoimempia pääsääntöisesti, heillä ei vielä elämänhistoriaa takana. Tosin osa lapsena arempia (temperamentti).
Tai sitten aikuinen on oppinut ja viisastunut ymmärtämään elämää niin ettei koe enää pelättävää olevan toisten ihmisten lähestymiseen liittyen. Mm. Omat lapset opettaa irtautumaan niistä omista kasvuoloista. Kannattaa elää elämäänsä eikä tyytyä pullamössöön pelkästään. Ei hyötyä ilman kipua.
Olen kai outo olio, mutta en ole juuri koskaan uskaltanut lähestyä muita ihmisiä jotakin heiltä pyytääkseni.
Muuten kyllä juttelen ja lähestyn, mutta siinä on se tietty raja. Tuskin nykyistäkään ihastustani uskallan pyytää minnekkään, niitä näitä vaan juttelen...