Odotan toista lasta. ensimmäinen oli suunniteltu ja tämä toinen tuli vähän yllärinä. Itse olen vonkunut toista lasta jo vuoden päivät mutta mies on vähän toppuutellut. No nyt sitten ollaan maha pystyssä ja toinen tulossa :-) Vaikka toista halusinkin niin tuli se tietty vähän yllärinä kun ehkäsyä ollaan käytetty, mutta on näköjään pettänyt.
Nyt muo jännittää ihan kamalasti jo koko odotusaika kun tämä on ollut ihan erilainen kuin ensimmäisen kanssa. ensimmäisen kanssa oli niin helppoa ettei helpomaa olis voinut olla, ainoa mistä tiesi että oli raskaana niin rinnat oli tietty isommat ja maha oli kasvanut. Itse H-hetki oli kyllä aika painajainen, kamalat kivut, pitkäkestoinen (lapsivesistä leikkausaliin 26h) , jännittävä yms yms. En siis osannut yhtään odottaa mitään ja kun joka paikasta sai kuulla että se tulee olee minulle helppoa, sen kuulemma näki. No eipä tullut ! Kiireellinen sektio tehtiin...
Nyt jännittää ihan sikana jo nyt vaikka olen vasta 4kk:lla. 3 kk oli todella väsynyt ja kärsin jopa pahoinvoinnista (en sentään oksentanut) maha turpos kun pullataikina ja mammahousuihin siirryin jo varhaisessa vaiheessa. Pelottaa kuinka tämä saatetaan maailmaa, leikkaus vai alatien kautta, selviääkö vauva siitä, selviänkö minä ym. Tuntuu että mieheltä ei paljon tukea saa ja hän on sanonut parille kaverilleen että tämä on vahinkolapsi. Hänen asenne ei auta yhtään tätä fiilistä mikä välillä minulla on. Aborttia hän ei vaatinut kertaakaan tekemään eikä edes ehdottanut ja on kuitenkin meidän esikoiselle puhunut tulevasta vauvasta joten täysin kielteinen hän ei tälle asialle ole.
Olen siskoni kanssa puhunut tuntemuksistani. Mietin että voiko tämä tästä pahentua että alan stressaa enemmä'n mitä pidemmälle raskaus menee ? Minulle tehdään synnytystapa -arviointi mutta se on vasta joskus viikolla 36-38, on tehty esikoisenkin kanssa mutta itse en sellaista kyllä muista ?
Esikoinen on innoissaan tulevasta pikkusiskosta tai -veljestä. Toivon todella että kaikki menee hyvin mutta oikeesti on jokin ihme huono fiilis koko asiasta, pelottaa miten menee ja miten käy,
Nyt muo jännittää ihan kamalasti jo koko odotusaika kun tämä on ollut ihan erilainen kuin ensimmäisen kanssa. ensimmäisen kanssa oli niin helppoa ettei helpomaa olis voinut olla, ainoa mistä tiesi että oli raskaana niin rinnat oli tietty isommat ja maha oli kasvanut. Itse H-hetki oli kyllä aika painajainen, kamalat kivut, pitkäkestoinen (lapsivesistä leikkausaliin 26h) , jännittävä yms yms. En siis osannut yhtään odottaa mitään ja kun joka paikasta sai kuulla että se tulee olee minulle helppoa, sen kuulemma näki. No eipä tullut ! Kiireellinen sektio tehtiin...
Nyt jännittää ihan sikana jo nyt vaikka olen vasta 4kk:lla. 3 kk oli todella väsynyt ja kärsin jopa pahoinvoinnista (en sentään oksentanut) maha turpos kun pullataikina ja mammahousuihin siirryin jo varhaisessa vaiheessa. Pelottaa kuinka tämä saatetaan maailmaa, leikkaus vai alatien kautta, selviääkö vauva siitä, selviänkö minä ym. Tuntuu että mieheltä ei paljon tukea saa ja hän on sanonut parille kaverilleen että tämä on vahinkolapsi. Hänen asenne ei auta yhtään tätä fiilistä mikä välillä minulla on. Aborttia hän ei vaatinut kertaakaan tekemään eikä edes ehdottanut ja on kuitenkin meidän esikoiselle puhunut tulevasta vauvasta joten täysin kielteinen hän ei tälle asialle ole.
Olen siskoni kanssa puhunut tuntemuksistani. Mietin että voiko tämä tästä pahentua että alan stressaa enemmä'n mitä pidemmälle raskaus menee ? Minulle tehdään synnytystapa -arviointi mutta se on vasta joskus viikolla 36-38, on tehty esikoisenkin kanssa mutta itse en sellaista kyllä muista ?
Esikoinen on innoissaan tulevasta pikkusiskosta tai -veljestä. Toivon todella että kaikki menee hyvin mutta oikeesti on jokin ihme huono fiilis koko asiasta, pelottaa miten menee ja miten käy,
Vastaukset 1
Vanhimmat
Käyhän juttelemassa neuvolassa tai muualla psykologin kanssa peloistasi. Ja pariterapiaakin kannattaisi harkita...