Kukaa ei varmaan lue mutta kuitenki.
Oon 14v tyttö.
Mun poikaystävä jätti mut noin 4,5 kuukautta sitte. Oon sanonu sille varmaa jo lähemmäs 40 kertaa että tapan itteni, ja oon vakavissani yrittänykki tuulilasinpesuaineella. Vaan en onnistunu, ja sitten tää mun eksä halus mut kanssaan koulukuraattorille ja kerto sille kaiken ja ollaan muutenki käyty siellä vähän pitkin kevättä. Niin sit kuraattori lähetti sen pojan tunnille ja alko puhua mun lähettämisestä psykiatrin arvioitavaks ja kysy että pitääkö mut laittaa osastolle 24/7 valvontaan että pysyn hengissä. Ja sinne en halua mennä.
Sitte se kuraattori soitti mun terapeutille ja anto luurin mulle ja sit mun piti luvata sille terapeutille että en tapa itteeni ennenku oon käyny ees psykiatrilla. Ja kyseli vielä kaikkee kuten oonko viillelly tai itkeny tai riidelly jonkun kans edellisen käynnin jälkeen vastailin vaan joo joo joo joo...
Ja nyt sit on ens viikon alkupuolella seuraava käynti terapeutilla ja sit se arviointi, jonne tulee kans äiti. Mutta se täs on vaan vikana että äiti ei ymmärrä tai siis ei osaa ymmärtää. Se sano näin: jos sut laitetaan osastolle niin sitte aletaan puhua sinusta potilaana ja ethän sinä potilas oo.
Se siis niinku kieltää mitä oon. Koska kahen eri seulan mukaan mulla on keskivaikea masennus, yhen seulan mukaan kaksisuuntanen mielialahäiriö ja viimesen seulan mukaan vaikea ahdistuneisuus.
Tietenki ne on vaan suuntaa antavia ja lopulliset arviot ammattilaisilta tulee myöhemmi. Mutta jos neki diagnosoi mulle keskivaikean masennuksen niin sillonhan mä oon nimenomaan masennuspotilas ja sitä ei äiti voi enää kieltää. Se vaan on silleen "ei sulla mikään oo, et sinä mikää potilas oo" se vaan kieltää kaiken. Sen takia en haluais että se on mukana missään arvioinnissa tai haastatteluissa koska se ei päästä mua hakemaan apua kun se ei suostu myöntämään että sille on tarvetta!
Oon 14v tyttö.
Mun poikaystävä jätti mut noin 4,5 kuukautta sitte. Oon sanonu sille varmaa jo lähemmäs 40 kertaa että tapan itteni, ja oon vakavissani yrittänykki tuulilasinpesuaineella. Vaan en onnistunu, ja sitten tää mun eksä halus mut kanssaan koulukuraattorille ja kerto sille kaiken ja ollaan muutenki käyty siellä vähän pitkin kevättä. Niin sit kuraattori lähetti sen pojan tunnille ja alko puhua mun lähettämisestä psykiatrin arvioitavaks ja kysy että pitääkö mut laittaa osastolle 24/7 valvontaan että pysyn hengissä. Ja sinne en halua mennä.
Sitte se kuraattori soitti mun terapeutille ja anto luurin mulle ja sit mun piti luvata sille terapeutille että en tapa itteeni ennenku oon käyny ees psykiatrilla. Ja kyseli vielä kaikkee kuten oonko viillelly tai itkeny tai riidelly jonkun kans edellisen käynnin jälkeen vastailin vaan joo joo joo joo...
Ja nyt sit on ens viikon alkupuolella seuraava käynti terapeutilla ja sit se arviointi, jonne tulee kans äiti. Mutta se täs on vaan vikana että äiti ei ymmärrä tai siis ei osaa ymmärtää. Se sano näin: jos sut laitetaan osastolle niin sitte aletaan puhua sinusta potilaana ja ethän sinä potilas oo.
Se siis niinku kieltää mitä oon. Koska kahen eri seulan mukaan mulla on keskivaikea masennus, yhen seulan mukaan kaksisuuntanen mielialahäiriö ja viimesen seulan mukaan vaikea ahdistuneisuus.
Tietenki ne on vaan suuntaa antavia ja lopulliset arviot ammattilaisilta tulee myöhemmi. Mutta jos neki diagnosoi mulle keskivaikean masennuksen niin sillonhan mä oon nimenomaan masennuspotilas ja sitä ei äiti voi enää kieltää. Se vaan on silleen "ei sulla mikään oo, et sinä mikää potilas oo" se vaan kieltää kaiken. Sen takia en haluais että se on mukana missään arvioinnissa tai haastatteluissa koska se ei päästä mua hakemaan apua kun se ei suostu myöntämään että sille on tarvetta!
Vastaukset 6
Vanhimmat
Tuskin tuli ajateltua että olet nyt laittanut itsesi mielenhäisiössä olevien kirjoihin
josta et koskaan itseäsi pois saa....
Ellei nyt mene päähäsi niin myöhemmin kyllä!!!
Älä kuuntele äitiäs. Tarvitset nyt ihan oikeasti apua, olet hengenvaarassa. Hoida itseksi kuntoon ,kun olet päässyt noin pitkälle. Kyllä asiantuntijat osaavat toimia parhaaksesi. Jos on joskus potilas niin sitä ei välttämättä enää kuukauden päästä ole.
Näytät ymmärtävän asioita paremmin kuin äitisi.
Aloittajalle: Jos valitset psykiatriset "asiantuntijat", diagnoosisi leima kulkee mukanasi loppuelämän ajan. Menetät myös ihmisoikeudet, jotka luetellaan Perustuslain toisessa luvussa.
http://www.antipsychiatry.org/stigma.htm
Kuulkaas ihmiset, tällä tytöllä ei taida olla vaihtoehtoja, koska on alaikäinen. Aikuiset pyörittää sitä missä haluaa ja jos hän vastustaa, menee hänen koko elämä pilalle.
Joten tyttö, näin asia on, että kun menet sinne psykiatrille, vaikka äitisikin tulee, ei hän voi siinä vaiheessa vaikuttaa mihinkään. Psykiatri tulee todennäköisimmin diagnosoimaan sulle masennuksen ja saat siihen apua. Muista sanoa niille kuinka huono olo sulla on ja jos ne ei usko, huuda se niille! Niin saa tehdä, jos sattuu!!
Osasto on myös yksi vaihtoehto. Ota sinne vaikka läppäri, tai sen tapaista mukaan. Ja suosittelen opiskelemista siellä myös. Siellä se onnistuu rauhassa.
Ikävä kuulla, että voit noin huonosti. Älä nyt kuitenkaan heti mene itseäsi tappamaan, kun sen voi tehdä myöhemminkin, jos niikseen tulee. Kuinkas moni koulukuraattori, terapeutti, lääkäri tai psykologi on käynyt kanssasi läpi pahaa mieltäsi, joka seurasi erostanne poikaystäväsi kanssa? Kuinka monen henkilön kanssa olet päässyt puhumaan erostanne ja siitä mitä se sinulle merkitsee?
Ymmäthän, että psykiatriassa tehtävät testit ovat lähinnä silmän lumetta, ei kenenkään vointia minkään paperin mukaan pidä tarkastella, kun puhutaan henkisestä voinnista. Äitisi tuntuisi olevan ihan hyvällä ajatuksella liikkeellä, suosittelen kuuntelemaan häntä enemmän. Varsinkin, kun menette psykiatria tapaamaan.
Sinä ja äitisi halunnette lukea oheisen kirjoituksen ajatuksella ennen kuin lähdette leijonan luolaan seikkailemaan. Luulenpa ettet ymmärrä miten vähäarvoisia tekemäsi paperitestit ja muut "seulat" ovat. Joka toinen tulee niillä "diagnosoiduksi".
http://www.lokakuunliike.com/perheeni-tarina/tampereen-malli-ketipinoria-nuorille-kuin-nallekarkkeja-tipotien-nuorisopsykiatrisella-asiantuntijuus-tipotiessn
En suosittele Tampereen mallia.
Mitä hänen sitten pitäisi tehdä??