Kun olet ajatteleva ja pitkäjänteinen nainen, niin kysyisin sinulta, että mitä luulet, rakastatko minua koko loppuelämäsi ajan, ja jos rakastat, niin miten luulet että pystyt elämään sen tunteen kanssa?
Kysyn nyt sinulta...
pohtia mies
20350
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Minä en ainakaan pysty.Mies pitäköön vaimonsa.Too complicated.
Rakastan sua loppuelämäni. Se tunne taitaa vaan vahvistua.
Hänestä emme voi mennä takuuseen. Tuskin se sinun hän itsekään.
Sanoisin sulle hyvä pohtia, että älä aseta ehtoja. Rakkaus voi kestää loppuelämän, mutta kukaan ei voi etukäteen taata, että elämä menee niinkuin on halunnut tai suunnitellut. Jos avoimin mielin suhtaudut elämän tuomiin mahdollisuuksiin, olet kuitenkin ollut osana sitä. Enemmän kadut, jos jätät elämättä, paljon on kiinni myös meistä itsestä.
Minä olen elännyt ja heittäytynyt, olen varsinkin suhteessa huomannut ja todennut, että pitää paikkansa, toteamus, että peili irvistää takaisin jos sinne irvistät. Aina ei kannata odottaa, että toinen on ensin hyvä, olkoon hyvä se joka jaksaa olla hyvä, toisen hyvyys näkyy, silloin kun itse ei jaksa.
Olen itse varattu ja aikoinani rakastunut, siitä huolimatta että kaikki ei mennyt aina putkeen. Surujen summa ja pettymys on tuntunut joskus ylivoimaiselta, toisaalta elämän rikkaus, ilo ja kiitollisuus, että jaksoi ne huonot vuodet ja ilo siitä, ettei katkeroitunut, on niin suurta. Kuinka paljon rakkautta mahtuukaan pieneen ihmiseen.
Kuitenkin, nyt kun kaikki on paremmin kuin ennen, niin olen sydänjuuriani myöten sotkeutunut tunnetasolla johonkin, joka ei voi olla mua varten. Tuskin voin puhua rakkaudesta, koska se punnitaan vaikeuksissa, mistä sitten on kyse, pitääkö mun alkaa pohtimaan? yritän olla pohtimatta :). Monta vuotta mennyt ja aina ajattelen sitä toista miestä, varsinkin kun tarvitsen miestä, hän muista ominaisuuksista minulla ei ole tietoa, joten niihin en ole voinut rakastua.
Ei tässä pohtimiset auta, yritän ottaa elämän sellaisena kun se minulle tarjotaan. Halua säilyttää kiitollisuuden ja rakastamisen kyvyn ja tunteen ja intohimon itsessäni, vaikka joudun jatkuviin konfliktiin niiden kanssa. Ajattelen että olen ihminen ja kaikki ajatukseni ovat omiani, saan luvan rakastaa etäältä, ilman että vahingoitan ketään, en halua miettiä miksi joudun tähän jamaan.
Sulle hyvä pohtia mies, tuntuu että tunnet paljon, ole siitä kiitollinen. Liika pohtiminen voi olla perseestä, kyllä elämä kantaa :).
Tulipahan pitkästä aikaa pohdittua..olen minäkin mieleni syvyyksissä ihan mahdoton pohtia, enkä ole todennut sen olevan hyväksi. Nykyään yritän nauttia elon päivistäni, päivän kerrallaan.
Ei ap:lle. En tiedä, en ole tehnyt minkäänlaista sota suunnitelmaa, tiedän vain ettemme me olisi koskaan nähneet, jos en minä kokisi sinua kohtaan jotain mitä en ole koskaan kokenut ketään kohtaan. En tiedä rakastanko loppuelämäni, ei sellaista voi tietää. Jos, niin vaikeaa se tulee olemaan. Minua ei ole koskaan loukattu rakkaudessa ja sinua on ja meidän tapa tulkita toisen tarkoituksia on kaukana toisistaan.
en yleensä. osaa näyttä sitä, naurusta vain katoaa lämpö, kurkkua kuristaa - sinä loukkaannut kun "en" loukkaannu ja lisäät vettä myllyyn - minä en ymmärrä, että olet loukkaantunut, en ikinä kuvittelisi että haluat loukata ja sen takia uskon että kaiken mitä sanot ja ...
Ei ap:lle
kuten hänelle vastaisin....rakastan minä. Niin kokonaisvaltaista ja aitoa, syvältä sisimmästä kumpuavaa tämä tunne sinua kohtaan on. Ei tämä lopu koskaan. Varmasti opin elämään tämän tunteen kanssa. Se taitaa minun kohdallani tarkoittaa yksinäistä loppuelämää. Se ei koskaan ole ollut tavoitteeni, mutta elämä on tällaista. Parempi kuitenkin olla yksin kuin väärässä suhteessa väärään ihmiseen. Minulle tunteet ovat sen verran harvinaista herkkua, että en vain pysty edes ajattelemaan suhdetta toisen kanssa, jos minulla sydämessä toinen ihminen. Voi olla, että en pystyisi olemaan sinunkaan/hänenkään kanssa. Niin vahvaksi olen muurin tunteideni ympärille rakentanut.
Kuulostaa tutulta. Noinhan se menee, jos oikeasti rakastaa. Ainakin näissä piireissä.
pelotat mua.
Kuka tietää, on elettävä päivä kerrallansa tunteineen kaikkineen. Joka päivä ei tule rakkauden tunteita, mutta jos on halu rakastaa se riittänee. Yksipuoliset tunteet ei kauan kanna, rakkauskin väsyy yksipuolisuuteen.
vaikka sanotaanki että kyllä rakkaus kantaa, niin kuinka pitkälle se kantaa.
Voiko vaatia tai kysellä edes elämänmittaisesta rakkaudesta kun ei tunne ihmistä, mutta voihan mielikuvilla pelata, antaa ajtuksen virran viedä ja olettaa, tai lopettaa sen asian pohtimisen, sillä se on
http://www.youtube.com/watch?v=wwuJ9ZpClTs
siihen asti kunnes toisin todennetaan.
Jos toivoo että kaikki menee niinkuin on tarkoitettu, niin meneekö se myös niin ?
Ei siihen kukaan tiedä vastausta ennakolta, sen aika näyttää.
Mitä tarkoitat tuolla Miten luulet että pystyt elämään sen tunteen kanssa? Jos toista rakastaa ja saa vastarakkautta mikä voisi olla sen parempaa? Rakkaus ja parisuhde on loppujen lopuksi tahdon asia, sitoutumista hyviin ja huonoihinkin hetkiin. Parisuhteeseen tarvitaan kaksi ihmistä jotka todella haluavat olla yhdessä ja sitoutua toisiinsa ja yhteiseen perheeseen. Itse olen ainakin jo sen verran tätä palloa tallannut, että tiedän mitä tahdon, enää ei tarvitse rimpuilla ja miettiä olisiko se ruoho vihreämpää siellä aidan toisella puolella. Tiedän että ei ole.
Elämän käsikirjoitusta ei tietenkään voi etukäteen tietää, mutta paljon on kiinni omista valinnoista. Olisitko sinä valmis sitoutumaan huonoinakin aikoina? Pohtiana olet varmasti sitä pohtinut ja ehkä elämässäsi jo niitä huonoja hetkiä läpikäynytkin.
En tiedä meneekö ap:lle mutta jos nyt niin leikitään niin.... rakastan. Kai se on pakko jo tässä vaiheessa myöntää. Hänen tunteistaan en edelleenkään tiedä. Toisaalta kun miettii hänen suhdehistoriaansa niin ymmärrän kyllä että on varovainen. Mutta toivoisin että tulisi edes puoliväliin vastaan tässä asiassa :)
päästän irti. muuten kaikki tuhoutuu.
Oo, mitä kymysyksiä heti lauantaiaamuun!!
Taidan syödä ensin ja miettiä vastausta :-)
Meidän tapauksessa loppuelämät on ainaki hyvin eripituiset. Tunnetaan toisemme vähän huonosti.
Soitakaa jos on asiaa. Viikonloppuja ♥
Jep.
Voisin kysyä sinulta pohtia mies saman: miten luulet että pystyt elämään sen tunteen kanssa? = miten luulet että pystyt elämään sen kaiken rakkauden kanssa jonka päällesi "kaataisin"?
Mulla on iso käyttämätön varasto rakkautta, joka voi läikkyä yli, muttei pahalla tavalla. Saisiko sinua rakastaa? Saatan kyllä osata säännöstellä tarvittaessa, heh.
Nämä sillä jos kysymyksesi oli tilanteeseen jossa päätyisimme jollakin tavalla yhteen. Oliko kysymyksesi vain siitä että miten tulee toimeen jos rakastaa ihmistä kenen kanssa ei ole mahdollisuutta mihinkään?
Eikös sulla pitäny olla joku, tai mikä ihmeen tilanne sul on?
Itestäni on pakko sanoo, ettei kukaan jaksa oikeasti olla koko ajan hauska niin kuin Facessa. En taitais olla just ny kovinkaan hyvä saalis.
Loppuelämästä ei kukaan tiedä, täytyy ottaa viikko, kuukausi ja vuosi kerrallaan. Tietty pitää yrittää sitoutua pidemmäks aikaa.
Pohtia mies teki taas perinteiset, naiset täällä kuorossa rakkauttaan vakuuttelee mutta pohtia vaan naureskelee jossain olemattomaan partaansa.
Voit tehdä täällä näitä aloituksiasi vaikka maailman tappiin asti, mutta oikeessa elämässä et varmasti ikinä uskalla selvittää asioita sen naisesi kanssa. Olet jo täällä palstalla tuonut selväksi sen että olet sitä naista loukannut pahasti ja silti pyydät häntä vakuuttelemaan rakkautta sinuun ja sitten häviät etkä vastaa näihin mitään. Olet säälittävä tapaus. Jätä hei jatkossa tuo "mies" tuosta nimimerkistä pois, ei sinussa miestä ole yhtään.