Oikeasti olette ihastuneet..

Olen elännyt monta vuotta mielikuvieni lumoissa.

Tahdotko mut tosiaan suhteeseen vakavaan
Pitkin polkuu poloista rinnallasi tarpomaan
Elinkautistani seurassasi päivästä päivään lusimaan
Aamuteesi kanssas jakamaan?

Hei, sellasii me ollaan tiätsä.

On se hyvä ettet koskaan tule kävellen vastaan, koska saattaisin sen kummempia miettimättä syyllistyä himoissani päällekarkaukseen. Autolla kun vaan ohi ajelee pääsee näppärästi karkuun liian halukkaita naisihmisiä. Voi ihme sentään, alkaa jo tämä oma käytös pikkuisen pelottamaan, sen verran ylikuumentuneessa tilassa olen villejä unia katseltuani yökaudet.

Ei ihme jos täällä menee sekaisin. Joskus tulee seurattua ketjua, kun kaksi tuntematonta rakastaa toisiaan tällä palstalla, ihan villisti ja henkilöt vaihtuu, mutta tahtia ei haittaa sekään. Sitten tulee uusi viesti ja kaikki romahtaa, kuka leikkii kenenkin tunteilla, kuka ei nyt vastaa kenenkin viestiin. Seuraa pettymys ja inhon tunteet, joku ryhtyy jopa vihaamaan.

Jokainen peilaa omia tunteitaan johonkin henkilöön, jonka kohdannut irl, mutta täällä se suhde syntyy.

Sitä mukaan kun aloitus vaihtuu, voi olla ikävä ja anteeksi annetaan, sitten viha ja inho ja uuden viestin myötä toivo..ja juna kulkee.....

Mua ei pelota! Mä haluun tietää onko mun intiutio ollut taas oikeassa, siksi koen et on kurjaa jos ei pääse koskaan keskustelemaan. Eihän tapaaminen tarkoita suhteen aloittamista. Miehet taitaa useammin toimia ensiajatuksen mukaan, en usko heidänkään olevan pelkureita.
Siks kai tääl on niin paljon juttuja, luullaan et täällä voi vakuutella hyvyttäänja päästä eteenpäin.
Mut ei onnistu ei.
Pitäiskö tänne lisätä palsta Ikävöin Tunnisteilla se ja se?

Kyllä mä luulen että kyseinen mies on juuri luonut halutunlaisen kuvan minusta. Ja aika paljon poikkean siitä. En ole oikeasti niin "hyvä ihminen". Ehkä joku tarve rakentaa itselleen ihastus, jotta jaksaisi. Siksi olisi riski rikkoa tätä mielikuvaa. En usko että tästä mitään muuta seuraa...

Mahdollisesti totta ja oikean kohtaaminen tosiaan pelottaisi vaikka tavallaan odotan tilaisuutta kohdata (jossain muualla kuin töissä). Mutta jos nyt ajatellaan realiteetteja, esim. olen paljon ihastustani vanhempi, niin ei se johtaisi mihinkään. Toisaalta ihastukseni voisi loppua oikeasti kohtaamiseen ja se olisi oikeastaan hyvä juttu..koska mies on ajatuksissani (ja unissani) jatkuvasti vaikka en olisi nähnytkään. Taidan olla aika lapsellinen tämän ihastumisena kanssa mutta tällä mennään ja kai se joskus loppuu...Onhan se loppunut jo kerran aiemmin kunnes taas syttyi.

Olen myös kerran erästä lähestynyt, mikä vahvisti epäilykseni - ei meillä ollut tarpeeksi kiinnostusta tai uskallusta kuitenkaan, lopulta molemmat luovuttivat, vaikka molemmilla oli selvästi tunteita. Hyvä oli lopulta nähdä asiat niin kuin ne ovat..