oon siis 15v aika ujo nii mite niitä kavereita vois hankkia oon iha kamalan yksinäine ja masentunu et oon siin tilantees et vois lähtee vittuun täältä.
Luovuttaminen nyt ei ainakaan ole se ratkaisu. Itse olin vielä vuonna 2011 niin yksinäinen ettei ollut yhtään kaveria mutta sitten päätin että asiat muuttuu ja niin se ujous väistyi ja nykyään on jo pari kaveriakin ja parisuhde takana. Pitää vaan itsestään löytää se voima muutokseen.
0Äänestä
ujo tyttö
Onko niitä kavereita vaikee hankkia sen takia, koska oot ujo?
Onko niitä kavereita vaikee hankkia sen takia, koska oot ujo?
Oli niitä silloin kun olin ujo ja onhan niitä näin aikuisena muutenkin vaikeampi hankkia mutta tuleehan noita kun siitä ujoudesta pääsee
0Äänestä
mävaaoontämmönen
Mulkaa ei oo kavereita kauheesti:(Ittekki oon melko ujo mut oisko jonkun uuden harrastuksen alottaminen?Sielt vois saada kavereita?:)
0Äänestä
yksin jäät
kannattaa hankkia niitä kavereita. Toinen vaihtoehto on olla yksin. Ja aikuisena ei enää saa mitään bestistä koska sosiaaliset suhteet, parisuhteet yms. rakenteet on jo rakennettu.
0Äänestä
entinen yksinäinen
höpö höpö.kavereita saa aikuisena .nuorena kaverit saattaa vaihtua,mutta ikuisena saadut kaverit ei hajaannu koulun tai seurustelun takia.itse sain uusia kavereita työn ja perhekerhojen kautta.entisistä koulukavereita on vain pari ystävina ja nekin asuu eri kaupungeissa.
0Äänestä
7+20
jos ei saa nuorena kavereita niin tuskimpa aikuisenakaan saa...
Kyllä niitä aikuisenakin saa mutta pitää tehdä vähän enemmän töitä sen eteen
0Äänestä
liian ujo
mulla ei ole yhtään kaveria.haluaisin käydä tapahtumissa ym,mut yksin masentava mennä.ujouteni takia en saa kavereita koulusta tai muualtakaan.nyt haluaisin muuttua ,mutta en vaan saa puhuttua muille.jos haluat niin voitas kirjotella.oon 16
Nyt se voi tuntua viellä mahdottomalta puhua muille. Tiedän koska olin 16 vuotiaana viellä ujo erakko, mutta nykyisin olen jo varmempi puhumisen suhteen ja pari kaveriakin on tullut. Kaikki lähtee itsestä ja luovuttaa ei saa vaikka miten tekisi mieli. Kukaan ei ole sen huonompi kuin ne kenellä on hyvät sosiaaliset lahjat ja satoja kavereita. Itse me oman tiemme teemme
Olet laittanut itsellesi hurjan nimimerkin. Kaltaisiasi ujoja on paljon, heitä ei vaan niin helposti huomata kuin sosiaaliset ja reippaat, aktiiviset ihmiset huomataan. Me kaikki olemme erilaisia ja erilaiset elämäntilanteet vaikuttavat ja me muutumme ajan myötä. Erilaisuus on rikkaus. Kaverittomuus ja yksinäisyys on kurjaa. Kysyt miten kavereita voi hankkia. No, koulu on tietysti yksi hyvä paikka tai erilaiset harrastukset tai seurakunnan nuorten toiminta... Juha 260 kertoi omasta tilanteestaan rohkaisevasti. Muutos on mahdollinen.
Tsemppiä sinulle, Pirkko-pappi
0Äänestä
Itä-suomessa
Hei,
minun on pakko kysyä.Tiedän kyllä ,että kaverittomuus ja yksinäisyys on kurja. En siis ole kovin ujo mutta saatan yleensä hieman hiljainen. En tiedä mitä olisit mieltä eli on minulla kavereita mutta emme koskaan viettäneet yhdessä/jonkun kanssa rupatella? He eivät myös antaneet puhelinnumeroita varsinkin muutamaa kyllä annettu. Huomasin ,että tunnen heidät jo muutamaan ihmiseen ja yritin ainakin FB kaverikseen mutta ei tapahdu mitään. Siis kaverini myös tunne heidät muutamaan ja saanut FB kaverikseen. En itse tajua mikseipä käy. Annanko koko asian olla ja unohdan heidät? Yrittäminen ei minusta auta mitenkään. Olen yleensä varovainen ja vaikea luotta näin nopeasti ihmisiin vaikkapa uusiin. Onko normaalia jos vietän melko paljon yksin ja muualla yksin kuin seuraa liian vähän? Tunnun jotenkin käsityksen mukaan ,että he ihmiset eivät välitä toisesta tai kiinnostaa toisesta. Tottakai he ihmiset eivät voi huomata jos toinen ei ole ulospäin suuntautunut. Olen jo tajunnut liian myöhään ,että minähän ollut lähes koko ikäni yksinäisyydessä. Kuulostaa aika pahalta ja ehkä vaikea muutun nykyään paremmaksi. En siis ole parisuhteessa kuin vapaa sielua. En tiedä mitä voisin tai tekisin. Juu koulu on yksi hyvä paikka joka voisi kavereita ,mutta ei se minulle mitään apua vaikka opiskelin aikuiskoulutuksessa ja myös nuorena sama juttu. Siis olen jo 32 vuotiaana nainen
0Äänestä
19+10
Kaikki ei vaan saa kavereita. Sille nyt ei voi mitää. Täytyy yrittää opetella nauttia elämästä yksin. Ei elämästä nauttimiseen muita ihmisiä tarvita
0Äänestä
stalkkeri pirut
Täältä sitten edelleenkin semmoisia terveisiä tälle nettipsykopaatti akalle, sun kannattaa vastedes pysytellä musta erossa feikkihahmoinesi. Mullä on jo monen vuosikymmenen ajalta ikäviä kokemuksia sun kaltaisistas metsäperälähtöisistä insestitausta piru ämmeistä, ihan sama missä elämäntilanteessa ne on, tai toimessa tai toimettomana.
Todella pahoja, läpeensä kieroutuneita paskkapiruja kaikki. Sen oman elämäntarinani koulimana pyrin kiertämään nykyisin kaukaa vastaavat ämmit. Kun olen sen jo kauan sitten oppinut, ne ei tuo minun elämääni mitään hyvää, mun elämä menee aina huonompaan suuntaan tällaisten minun elämääni sekaantumisten seurauksena.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Luovuttaminen nyt ei ainakaan ole se ratkaisu.
Itse olin vielä vuonna 2011 niin yksinäinen ettei ollut yhtään kaveria mutta sitten päätin että asiat muuttuu ja niin se ujous väistyi ja nykyään on jo pari kaveriakin ja parisuhde takana. Pitää vaan itsestään löytää se voima muutokseen.
Onko niitä kavereita vaikee hankkia sen takia, koska oot ujo?
Oli niitä silloin kun olin ujo ja onhan niitä näin aikuisena muutenkin vaikeampi hankkia mutta tuleehan noita kun siitä ujoudesta pääsee
Mulkaa ei oo kavereita kauheesti:(Ittekki oon melko ujo mut oisko jonkun uuden harrastuksen alottaminen?Sielt vois saada kavereita?:)
kannattaa hankkia niitä kavereita. Toinen vaihtoehto on olla yksin. Ja aikuisena ei enää saa mitään bestistä koska sosiaaliset suhteet, parisuhteet yms. rakenteet on jo rakennettu.
höpö höpö.kavereita saa aikuisena .nuorena kaverit saattaa vaihtua,mutta ikuisena saadut kaverit ei hajaannu koulun tai seurustelun takia.itse sain uusia kavereita työn ja perhekerhojen kautta.entisistä koulukavereita on vain pari ystävina ja nekin asuu eri kaupungeissa.
jos ei saa nuorena kavereita niin tuskimpa aikuisenakaan saa...
Kyllä niitä aikuisenakin saa mutta pitää tehdä vähän enemmän töitä sen eteen
mulla ei ole yhtään kaveria.haluaisin käydä tapahtumissa ym,mut yksin masentava mennä.ujouteni takia en saa kavereita koulusta tai muualtakaan.nyt haluaisin muuttua ,mutta en vaan saa puhuttua muille.jos haluat niin voitas kirjotella.oon 16
Nyt se voi tuntua viellä mahdottomalta puhua muille. Tiedän koska olin 16 vuotiaana viellä ujo erakko, mutta nykyisin olen jo varmempi puhumisen suhteen ja pari kaveriakin on tullut. Kaikki lähtee itsestä ja luovuttaa ei saa vaikka miten tekisi mieli. Kukaan ei ole sen huonompi kuin ne kenellä on hyvät sosiaaliset lahjat ja satoja kavereita. Itse me oman tiemme teemme
Hei nimimerkki, kuolemako ratkaisu.
Olet laittanut itsellesi hurjan nimimerkin. Kaltaisiasi ujoja on paljon, heitä ei vaan niin helposti huomata kuin sosiaaliset ja reippaat, aktiiviset ihmiset huomataan. Me kaikki olemme erilaisia ja erilaiset elämäntilanteet vaikuttavat ja me muutumme ajan myötä. Erilaisuus on rikkaus. Kaverittomuus ja yksinäisyys on kurjaa. Kysyt miten kavereita voi hankkia. No, koulu on tietysti yksi hyvä paikka tai erilaiset harrastukset tai seurakunnan nuorten toiminta... Juha 260 kertoi omasta tilanteestaan rohkaisevasti. Muutos on mahdollinen.
Tsemppiä sinulle,
Pirkko-pappi
Hei,
minun on pakko kysyä.Tiedän kyllä ,että kaverittomuus ja yksinäisyys on kurja. En siis ole kovin ujo mutta saatan yleensä hieman hiljainen. En tiedä mitä olisit mieltä eli on minulla kavereita mutta emme koskaan viettäneet yhdessä/jonkun kanssa rupatella? He eivät myös antaneet puhelinnumeroita varsinkin muutamaa kyllä annettu. Huomasin ,että tunnen heidät jo muutamaan ihmiseen ja yritin ainakin FB kaverikseen mutta ei tapahdu mitään. Siis kaverini myös tunne heidät muutamaan ja saanut FB kaverikseen. En itse tajua mikseipä käy. Annanko koko asian olla ja unohdan heidät? Yrittäminen ei minusta auta mitenkään. Olen yleensä varovainen ja vaikea luotta näin nopeasti ihmisiin vaikkapa uusiin. Onko normaalia jos vietän melko paljon yksin ja muualla yksin kuin seuraa liian vähän? Tunnun jotenkin käsityksen mukaan ,että he ihmiset eivät välitä toisesta tai kiinnostaa toisesta. Tottakai he ihmiset eivät voi huomata jos toinen ei ole ulospäin suuntautunut. Olen jo tajunnut liian myöhään ,että minähän ollut lähes koko ikäni yksinäisyydessä. Kuulostaa aika pahalta ja ehkä vaikea muutun nykyään paremmaksi. En siis ole parisuhteessa kuin vapaa sielua.
En tiedä mitä voisin tai tekisin. Juu koulu on yksi hyvä paikka joka voisi kavereita ,mutta ei se minulle mitään apua vaikka opiskelin aikuiskoulutuksessa ja myös nuorena sama juttu.
Siis olen jo 32 vuotiaana nainen
Kaikki ei vaan saa kavereita. Sille nyt ei voi mitää. Täytyy yrittää opetella nauttia elämästä yksin. Ei elämästä nauttimiseen muita ihmisiä tarvita
Täältä sitten edelleenkin semmoisia terveisiä tälle nettipsykopaatti akalle,
sun kannattaa vastedes pysytellä musta erossa feikkihahmoinesi.
Mullä on jo monen vuosikymmenen ajalta ikäviä kokemuksia sun
kaltaisistas metsäperälähtöisistä insestitausta piru ämmeistä, ihan sama
missä elämäntilanteessa ne on, tai toimessa tai toimettomana.
Todella pahoja, läpeensä kieroutuneita paskkapiruja kaikki. Sen oman
elämäntarinani koulimana pyrin kiertämään nykyisin kaukaa vastaavat
ämmit. Kun olen sen jo kauan sitten oppinut, ne ei tuo minun elämääni
mitään hyvää, mun elämä menee aina huonompaan suuntaan tällaisten
minun elämääni sekaantumisten seurauksena.