Olen jo palannut siihen vanhaan olotilaan, missä ei pysty/osaa edes kuvitella olevansa toisen ihmisen lähellä. Kuin varkain Hän pääsi murtautumaan tähän "omaan tilaani". Se tila on taas sulkeutunut. Ei arvannut Hän kuinka merkittävästä asiasta oli kohdallani kysymys.
Kyllä tämä tästä
Vuosien harjoittelu
601227
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 60
Vanhimmat
Voi meitä yksinäisiä.
Ei osaa, eikä uskalla, mutta kaipaa.
Vahingossa löytää ja kadottaa.
Eikä uskalla enää sitäkään vähää.
Voi meitä.
kerrankin tuntui siltä että joku sai raottamaan sisintäni, mutta kun sydän pelosta väpättäen ainakin yritin ilmaista miten merkittävä eräs mulle oli, niin käteeni taisikin jäädä vain elinikäinen yksinäisten sydänten klubikortti
sellaisia asioita arvaillaan jollei niitä osoiteta mitenkään.
Nämä asiat ovat vain niin helkkarin vaikeita osoittaa muutenkin, mutta eritoten tilanteissa, joissa se pitäisi pystyä näyttämään yleisön edessä. Vielä vaikeammaksi sen tekee tilanne, jossa olet tottunut elämään syvimmät tunteesi piilottaen koko ikäsi. Tietäen, että ei niillä ole kenellekään mitään merkitystä koskaan ollut. Miksi siis tälläkään kertaa jne.
Tänne vain välittyi toisenlainen kuva, ei niin välittävä eikä merkityksellinen.
Kuva jossa oli itse viimeisenä kaikista.
Kuva jossa muut meni aina edelle.
Kaunista kesää.
väissä asioissa, mut toivotaan et oot osannut antaa oikeanlaiset koordinaatit.
että oli merkittävä sulle hän?
On asiat.
niin kysäisen että eikö vastaavasti ollut mekittävää se miten hän koki kaiken sinun kauttasi itseensä nähden? millaista se oli?
täyd. kommunikaation puute.
Miksi sulkea merkittävä ihminen pois?
en minä ainakaan koskaan sulkisi merkittävää ihmistä elämästäni.
Tämä ja ikäväpalstan illalliset ja yölliset viestit??
Olla niin että meistä aniharva pystyy päättelemään mitään jos meille ei anneta
minkäänlaista merkkiä tai viitettä asiasta, oli se sitten merkittävä tai vähemmän merkittävä.
Hän on ilmeisesti ollut merkittävä ihminen koska on päässyt murtautumaan sinne
omaan tilaasi.
Ja nyt suljit sen tilasi sitten häneltä.
Mietin vain sitä miten tämä ihminen koki kaiken sinun taholta, annoitko osviitta tästä
merkittävyydestä vai miten .
jo voiton puolella. Toivottavasti viesti tavoittaa myös asianomaisen.
Olet tietysti saattanut tuon saman hänen tietoonsa.
Että siis..... Oven aukaisit mun sydämestäin, sinne katsoa hetken sain. Oven aukaisit ja edessäin näin tunteet jotka puuttui mun maailmastain...12
Minulle kävi niin, että kun hän antoi puheillaan ja toimillaan merkkejä siitä, että olisin merkityksellinen ja hänellä on tunteita, rakastuin häneen ja uskaltauduin hieman tunteistani kertomaan. Hän vetäytyi, kylmeni ja puhuikin toisesta, tärkeästä. Pian olikin kolmannen tärkeän kanssa. Minä jäin yksin tunnesotkuani selvittämään, särkyneen sydämen kanssa.
Hyvää kesää vain teille, jotka saatte rakastaa ja olette rakastettuja.
Kai edes yritit kertoa kuinka merkittävästä asiasta oli kohdallasi kysymys. Typerää vaatia arvaajan lahjoja siltä toiselta. Vai suljitko itse hänet pois?
Ehkä se toinenkin sydän jäi auki, ikuisiksi ajoiksi, odottamaan sinun sydämeni vastakaikua. Nyt ne epätahtiin lyö.. ennen kuin saavat toisensa
Ainutlaatuista hänellekin. Hän vain luulee Sinun jo löytäneen uutta, koska suljit häneltä ovesi.
täydellisesti kaiken ulkopuolelle, ei ole kovin merkittävästä asiasta kyse.
En tiedä suurempaa itsekkyyttä kuin muurien rakentaminen, itseensä keskittyminen, omaan yksinäisyyteensä sulkeutuminen. Se on lähimmäisille ruma temppu. Aina.
Luulen ap:n mokanneen pahasti. Tunnen samanlaisen ihmisen.
Joskus se on itsensä suojelemista. Älä tuomitse, jos et tiedä. Joku sen voi saada auki.
Aito ystävällisyys, mahdollinen anteeksipyyntö (aitona) ja sen hyväksyminen, että ei ehkä tiedäkään toisesta kaikkea vaikka mielellään niin luuleekin. Onhan noita konsteja, joita yllättävän monet osaavat luontaisesti käyttää. Myötätunto ja aito välittäminen yhtenä.
Ylimielisyys. Säälittely. Alentuminen. Haukkuminen. Vähättely. Oman osuuden kieltäminen muurien rakentumisessa - Noh, onhan noita konsteja tuohonkin, että miten se ei aukene.
Teitkö niin? Yrititkö itse selvittää?
Anna olla, älä vihastele aina, mitä merkitystä on vieraan ihmisen selvittelyillä tai ei selvittelyillä. Vain omilla tekemisillä on merkitystä.
Hyvin sanottu ed. Täällä on turha heittää tuollaisia viestejä tuntemattomille.
Kunpa sen muistaisi meistä jokainen ja pohtisi vain juurikin niitä omia tekemisiä tai tekemättä jättämisä, oltaisiin jo paljon selvemmillä vesillä.
Kuulostaa niin kovin tutulta.
Mene eteenpäin. Hän ei selvästi merkinnyt riittävästi. Anna mahdollisuus uusille ihmisille. Maailma on niitä täynnä.
Itse en halua törmätä kaltaiseesi suojautujaan (lue: pelkuriin) koskaan. Opin onneksi tunnistamaan tyypin. Kantapään kautta.
Tarkennus: ne muurit voi rakentaa jotakin tiettyä kohden, suojautuminen syyt. Ei ole pelkuruutta.
ei saisi arvauksilla olla pienintäkään sijaa.
Ap:lle: ehkäpä olitte niin merkityksellisiä toisillenne, että Hän murtaa ne muurit joskus uudestaan.
Onnea matkaan. Joskus pitää kiertää pahojakin mutkia päästäkseen perille.
Ap, kuulosti kovin tutulta. Ensin on muuri jota on oppinut ylläpitämään ja jonka suojissa elää. Sitten tulee joku joka murtaa oven, astelee määrätietoisesti sisään ja hetkeksi luovut suojauksesta. Olet täysin paljas vaikka pelottaakin. Sitten se ihminen osoittautuukin olevan troijan hevonen joka tuhoaa kaiken ympärillään. Mitäpä siinä voi kuin mennä ja rakentaa uusi muuri, entistä vahvempi ja olla entistä varovaisempi. Ja päätät; ei koskaan enää.
Troijan hevonen, joka tuhoaa kaiken ympäriltään? Täytyy olla kauhea tapaus, hirviö suorastaan. Miten moisen ansaan edes lankesit?
Ihminen, jolla on persoonallisuushäiriö, ei edes ala miettiä, että hänessä itsessään olisi jotain vikaa. Korostan: se ei ole hänelle mikään vaihtoehto.
Tuo muurien rakentaminen ja niillä ylpeily - pelottavaa. Tuttua. Vasta jälkikäteen & liian myöhään ymmärsin, että ne muurit olivat alunperinkin tarkoitukselliset. Paitsi osoittivat marttyyriutta aiemman elämän vuoksi, olivat myös rakennetut oman erinomaisuuden ylläpitoon; sisälle en kelpaa kuin minä, ja jos joku pääsee, hänen täytyy lunastaa yli-inhimillisyytensä.
Tässä keskustelussa ja joissakin sen kommenteissa on niin tuttuja kaikuja. Ei helpota yhtään, että muilla on samantapaisia kokemuksia.
En jaksa enää miettiä, mikä hän oli. Selvää on vain, että olin hänen mielestään troijalainen. Tein kaiken väärin. Siihen ei auttanut enää mikään, sillä hän teki päätöksensä jo varhain. Ei antanut anteeksi, ei pyytänyt anteeksi. Sulki muurit ja portit. En vain nähnyt ajoissa, yritin liian pitkään.
Hän ei rakastanut riittävästi, eikä sille mitään voi. Kauan kesti taistelua, nyt on surun aika. Väsymyksen.
Olkaa hyviä toisillenne ja ottakaa opiksi.
Minulla se muuri vain rakentuu ihan itsestään. En pysty siihen vaikuttamaan. Ei minun tarvitse päättää "ei koskaan enää". ..päin vastoin, minä haluaisin pystyä tuntemaan tämän saman tai edes jotakin vielä joskus jonkun toisenkin kanssa, mutta en taida pystyä siihen.
On ilmeisesti ihmisiä, jotka pystyvät suuntaamaan tunteensa kehen haluavat ja pystyvät samalla sulkemaan haluamansa ihmiset ulkopuolelle. Minä en kuulu tähän ryhmään. Minulle tunteet ovat ainutlaatuista herkkua...ei mitenkään jokapäiväistä ja tavanomaista. Minulle ei ole niitä tuhlattavaksi asti annettu.
Kun se mies on sinulle noin tärkeä, miksi et selvittäisi asioita hänen kanssaan? Juuri siksi meitä yksinäisiä ja pettyneitä on niin paljon, kun asiat jäävät kesken. Ainakaan hän ei siis tiedä olleensa merkityksellinen.
Ei meillä kellään liene tunteita tuhlattavaksi asti. Hän tuntee tuhlanneensa, joka suljetaan ulos (joskus jopa pilkan ja ivan kera).
Hänelle nämä minun tunteeni ovat merkityksettömiä. Minulle ainutlaatuinen on hänelle arkipäiväistä.
Romantikko sanoo, että haaskuuseen menee. Jos hän ei kerran tiedä, kuten aloituksessasi sanot, niin mistä voit tietää, että tunteesi eivät merkitse hänelle?
Miten hän teki ainutlaatuisesta arkipäiväistä? Itse oisin toivonut, että se olisi mennyt omassa suhteess just niin, että arkipäiväiseni olisi ollut hälle ainutlaatuista ja joissakin asioissa ehkä päinvastoin ja toisinpäin. Tärkein eli tunne ois ollut kummallekin uniikki. Ei ollut. Sain kuulla moneen kertaan, että tunteeni ovat valhetta. Eipä tiennyt hän.
älä sinä tee samaa virhettä.
Jos ap olisit hän, joka jätti minut muuriensa ulkopuolelle, sanoisin sinulle näin:
On hyvä, ettet tiedä, miten minulla oikeasti menee. Satutit pahemmin kuin ikinä saat tietää. Ei kukaan tiedä, enää. Matkamme varrella opin esittämään reipasta ja peittämään suruni niin hyvin, että hämmästytän välillä itseänikin. Mutta toivoa on, koska tiedän, että yksipuolinen rakkaus kuihtuu aikanaan himmeäksi muistoksi, ja sen mukana haihtuu myös kipu.
Mutta jos olisin sinä, hoitaisin asian loppuun. Toisaalta meidän muurinmurtajien on kovin vaikea ymmärtää teitä muurinrakentajia. Ehkäpä sinun pitäisi ensin selvittää omat tunteesi, ehkä ne eivät kuitenkaan ole riittävän syvät? Ei se tainnut olla oikeaa rakkautta, jos haluat muurin väliinne ja toivot löytäväsi uuden muurinmurtajan?
Niin uskon minäkin.Pelkäsi oman elämänsä menevän sekaisin. Ei olis mennyt.
Mutta kuka on muurinmurtaja ja kuka on rakentaja? Voivatko asiat kääntyä päälaelleen. Ei tästä ota selvää kuin keskustelemalla. Jokainen voisi hetkisen miettiä, voisinko minä kuitenkin olla se joka tekee seuraavan siirron. Haluanko minä tätä.
Itsekin esitän urheaa, vaikka sisällä kylmää. Iloitsen sitten muista asioista, tietäen että muutos tulee ja rakkauskin vielä. Mistä ja miten en vielä tiedä, mutta vilpittömästi uskon siihen.
että sinulla on vielä keskustelun vaihtoehto. Minulla ei ole, koska Hän ei jousta, ei sovi vaan halusi jäädä vihaan. Hän ei tee koskaan seuraavaa siirtoa, siitä olen saanut varmuuden. Sitä kutsun muurinrakentamiseksi: sovittelemattomuutta, toisen sovinnollisuuden hylkäämistä. Sille ei toinen osapuoli voi mitään, muurinrakentaja voittaa aina.
Tilanne on paha, koska Hän oli minulle se ainutlaatuinen, ainoakertainen rakkaus. Vaatii vielä paljon aikaa, että uusi, onneksi ei koskaan enää näin repivä, rakkaus voi tulla.
Miksi sinä ole onnellinen et voi tehdä sitä siirtoa? Tietty ymmärrän, jos toiseen olet ollut yhteydessä ja hän ei ole sinuun ottanut yhteyttä ja hän on halunnut jatkaa matkaa. Silloin toisen pitäisi laskea muurinsa, mutta suurista tunteista näyttää olevan kysymys.
Muutenkin sitä näyttää, että monelle ihmiselle nykyään on aika sama kuka siinä vierellä on. Kunhan on joku jonka kanssa vaan jotenkin synkkaa noin alun alkaenkin. Miettii vaan, että tuskin sitä itsekään olis mitenkään erityinen kenellekään, jotenkin vaan ehkä sopiva. Olis kiva, kun itsekin pystyis aina vaan funtsiin,et katotaan jos vain olis joku sopiva.
Ole onnellinen, olet varmasti tehnyt jotain mitä hän ei voi antaa anteeksi. Oletko edes pyytänyt? Minusta on luonnollista että ihminen rakentaa muurin jos häntä satutetaan ja varsinkin sitä ihmistä kohtaan joka on huonosti kohdellut. Tyhmähän hän olisi jos antaisi sinulle mahdollisuuden kohdella jälleen honosti.
Oli miten oli, jos hän on sinulle ainutlaatuinen, sinä olet se joka otat yhteyttä koska haluat selvittää asiat. Tai muutoin hän ei ole mikään ainutlaatuinen sinulle ollutkaan.
Voidaan kyllä sopia kunhan minä tiiän mitä aiot. Kenenkään narriksii en aio jäädä vasten tahtoani, en enää.
Yritit kyllä sovitella mutta vitustako minä tiesin missä mielessä. Olin helvetin vihainen. Olen edelleen vähän. Et ole edes pyytänyt anteeksi sitä mitä sanoit. Ymmärrän kyllä miksi, mutta voisit jotenkin näyttää jos välität. Miksi et uskalla, miksi pelkäät, miksi minun pitäisi tehdä kaikki aina ja ottaa kaikki paska niskaan?
En tee koskaan "seuraavaa siirtoa". Hän on tehnyt selväksi että ei halua sitä. On myös syytä olettaa, että hän löysi jo lohduttajan. Joten minä keskityn nyt kuolettamaan tunteeni.
Ap:lle ja kaikille muillekin: kertokaa tunteittenne kohteille, ei sen kummempaa tarvita! Vain: rakastan sinua. Nuo kaksi sanaa riittävät varmasti aukaisemaan solmut, ne ovat taianomaiset. Ainakaan asiat eivät noista sanoista huonone. Miten pienestä kaikki on kiinni.
Jep. Paitsi kun toinen latelee sanat helpottaakseen oloaan ja tekee saman tien selväksi, että ei tarkoita niillä mitään. Kaksi kertaa jaksaa ilahtua, kolmatta ei edes odotella. En tiedä, mitä tekisin, jos kolmannen kerran tunnustaisi rakkautensa. Pakkaisin tavarani ja muuttaisin ulkomaille moisten jonninjoutavuuksien ulottumattomiin.
Hmm. Sanoitko itse hänelle samat sanat? Toisen reaktio noihin sanoihin on aika olennainen.
Kun itse sanoin, ja olen iloinen että sanoin, sain vastaukseksi vain sanojeni epäilyä. Hän ei suostunut uskomaan (mikä on aika h-vetin turhauttavaa kenelle tahansa näin tärkeässä asiassa). Ja sitten kun hän lopulta sai minut suuttumaan sanoillaan ja tylyydellään, sain kuulla - tietenkin: "ei tuo ole rakkautta"!
Sellainen kehä oli meillä. En tiedä, miten minun olisi pitänyt käyttäytyä, jotta viestini olisi mennyt perille. Aidosti en tiedä. Sitä en saa ikinä selville.
Miksi toisen pitäisi suoraan sanoa, että rakastan sinua. Vaikka nainen olenkin, ymmärrän että mies voi välittämisensä ilmaista monella tapaa. Voihan kertoa vaikka kaipaavansa ja ikävöivänsä. Eri asia, jos pitää ihan järjettömästi arvailla.
Miten toinen on helpottanut vain oloaan?
Mitä hyötyä ns. lämpimikseen ois rakkaudesta puhua?Ihan höpöä
Jos ei rakasta, ei tietenkään tarvitse, mutta ei saa toisen tunteita silti vähätellä. Hänen tunteensa olivat tietenkin aivan päinvastaiset, mitään kaipuuta tai ikävääkään ei ollut. Se ei vain erinäisistä syistä mennyt minulla ajoissa perille.
Ei selvinnyt, miksi hän sanoi minun huijaavan sanoillani ja mitä hän kuvitteli minun havittelevan. Ehkäpä se tosiaan helpotti oloani", kun sain kerrotuksi itselleni olennaisimman asian katastrofissa. Vaikka hän ei halunnutkaan sitä vastaanottaa.
Tällaistakin se voi kuulkaas olla eli ihan pähkähullua. Mutta silti rakkaudestaan kannattaa kertoa toiselle suoraan
Sua ei ole vissiin helppo rakastaa. Vahvat tunteet kuitenkin kun ihan ulkomaille asti pitäisi moista paeta...
Kolmas kertaa sanoo toden. Ehkä et saa ees sitä mahdollisuutta kun on noin mahoton asenne
Ollaan kaikki vihaisia ja loukkaantuneita p..kele, eikä varmana oteta yhteyttä. Kun ei kerta päästä toisen pään sisään.
Ei varppina anneta mitään anteeks eikä muureja murreta.
Minä olen suorastaan yliherkkä rakkauteen liittyvissä tunneasioissa. Väistyn luontevasti takavasemmalle, jos ihastus käyttäytyy huonosti minua kohtaan. Luotan vahvasti siihen, että jos tulee ero, niin emme sopineet yhteen. Siinä voi joutua ikävöimäänkin jälkikäteen, mutta parempi niinkin.
Nyt viime päivinä on asenteeni muuttunut entistä todella rakasta miestä kohtaan. Nyt jo kummastuttaa käyttää hänestä rakas -sanaa. Viimeinen tunnesolmu avautui, kun tarkkailin ajatuksissani erästä hänen käyttäytymisensä muotoa.
Mikko Alatalon laulussa Kissanpentu lauletaan, että katso mihin tassuillasi astut, sillä itse joudut tassusi nuolemaan. Minulle psyyken muurit ovat suoja.
Kyllä se ero tulee muista asioista.