intti. en vaan jaksa enää

Olisit hommannut C-paperit.

Olen suomalainen mies, 163sm. Alokaspaino 53kg. Suoraan tukkimetsästä. Ne intin juitsut tuntuivat talvilomalta, helmikuussa varusmiespaveluksen aloittaneena.
Veljessarjan keskellä sain tarpeeksi köniin niin fyysisesti kuin henkisestikin, niin ettei samanikäisten piikit enää missään tuntuneet.
Nämä täyspakkausmarssit, pysyin jotoksissa. Ylipainoiset tai psyykkisesti ylirasittuneet eivät jaksaneet. Heillekään en vittuillut.

Lopputarkastuksessa paino 57 kg. Nyt 30v myöhemmin 60kg. Välillä oli kaljamahakin, mutta se oli sydämen toiminnalle pahaa aikaa.

Hei,

Ota heti yhteyttä terveydenhuollon henkilökuntaan.
Kerrot voimakkaasta ahdistushäiriöstä mitä näytät kokevan tässä.
Ei siellä väkisin ketään pidetä ja ahdistuneita vielä vähemmän kun pyssyjen kanssa touhutaan.
Kaikki eivät sovellu armeijan tiukkaan kuriin ja sinunkin paikkasi voi selkeästi löytyä muualta.

Moi kävin intin 2/08 en puhunut mitään ku en uskaltanu. Intin jlk olo on ollu 6 vuotta levoton ja ahditunu. Mua ei osata auttaa sanotaan et on masennusta , skitsofreniaa, dissosiatiivista identiteettihäiriötä. että vika on päässä ja että mun ahdistus ei oo todellinen, kukaan ei usko! Mutta mitkään lääkkeet mitä olen 6v aikana kokeillu ei ole poistanu mun levottomuutta ja ahdistusta. Tää olo on ku ois helvetissä enkä oo löytänyt vastaavaa muilla. Ennen inttiä olin terve ja työkykyinen, sen jlk en oo voinu muutaku makoilla. Apua!

Yleensä intin ylivoimaisesti vaikeinta aikaa henkisesti on alokasaika, sen kun kestää ihan vain päivä kerrallaan, niiin sen jälkeen kyllä helpottaa. Itse koin alokasajan vaikeana, mutta sen jälkeen jotenkin jo totuin meininkiin ja homma muutenkin muuttui ja kävin jopa AUK:n.

Intissä ei kannata edes miettiä että kuinka paljon vielä jäljellä. Ottaa vain sen yhden päivän kerrallaan ja suorittaa sen vaikka ihan robottimaisesti.

Mutta riippuu niin paljon omasta taustasta ja persoonasta, itse ainoana ja vähän introverttinakin lapsena heitetään yhtäkkiä isoon tupaan muiden kanssa 24/7 ja päälle vielä hirveä komento koko ajan, olihan se shokki. Jollekin toiselle koko homma ei tunnu missään. Melkein kuin lomalla olisi.

Armeijan olisi hyvä jotenkin valmistaa psykologisesti etukäteen siihen mitä edessä on. Esim. viikon tutustuminen armeijan toimintaan ennnen varsinaisen palveluksen alkamista tai jotain vastaavaa.

Paskannat housuun ruokalassa ja samalla kutsu äitiä apuun. Näin eräs meidän saapumiserästä pääsi kotiin.

Itselläni inttiin meno ei ollut edes vaihtoehto. C:n paperit tuli muutaman lykkäyksen jälkeen. Unettomuutta ollut koko ikä ihan ylä asteesta alkaen, voimakasta ahdistusta joka pahenee stressaavissa tilanteissa niin pahasti että menen kalkin väriseksi ja alan hikoilla koko kropasta, myös jatkuvat vatsa oireet sun muut fyysiset oireet tekivät intin mahdottomaksi.

Yksi asia mistä en maininnut kuin omalle psykologille oli mahdolliset raivo kohtaukset jos joku alkaisi ärstyttää väärässä kohdassa. Esim. jos joku häiritsee yöuntani sillä perus "kuumennetaan sytkärillä kantapäitä" tai pyyhkii perseen tyynyliinaani (tätä tapahtui kaverin intti kaudella) niin siinä on mahdollinen sairaala reissu sen tekijälle mahdollinen vaikka joutuisin linnaan. Jos tekijä on itseäni vahvempi niin yllättäisin sen ja pieksisin teholle, jos olisin todella ahdistuneessa tilassa.

Ei sillä että tätä voisi tapahtua siviilissä, mutta intissä jos olisin valvonut öitä, olisin todella ahdistunut niin en pitäisi mahdottomana tuollaista toimintaa itseltäni.

Miksi edes kävin armeijan? no siksi koska pelkäsin väkivaltaista isääni. Miten minulle olisi käynyt jos olosin keskeyttänyt intin ja siirtynyt sivariin.

Mieluummin olisin käynyt sivarin enkä 9kk inttiä.

Traumani ovat hyvin syvät. Olen keskustelluta asiasta läkäreiden ,psykiatrien ja terapeuttien kanssa. Armeija Ei siis ollut Se mun juttu..

Jos olisi ollut enemmän pokkaa olisi irtisanoutut asepalveluksesta, Suíirtynyt Ruotsiian ja haea Jehon todistajilta apua.