Vuosien terapia, lukuisat lääkkeet, läheisten tuki... kaikki hyödyttömiä. Unettomuus, levottomuus, voimattomuus, masennus, ahdistus vaivaavat. Taustalla koulukiusaamista. Olen vasta vähän yli parikymppinen ja uskon, että työkykyistä ei minusta enää saada. Valveillaolo yhtä tuskaa eikä edes uni tule suomaan hetken lepoa. Läheiset eivät enää jaksa kuunnella, tuntuu, että he häpeävät minua.
Viimeisillä voimillani yritän pysyä normaalissa elämässä kiinni. Käydä suihkussa, kaupassa, työtoiminnoissa tms. Tuntuu, että paha olo näkyy minusta ja ihmiset pitävät friikkinä.
Tunne-elämäni on vaurioitunut. Ehkä lääkkeet tai ahdistus syynä. Kiinnostus seurusteluun/seksiin on ollut jo pidemmän aikaa poissa. Ystävien kanssa oleminen ottaa voimille, luultavasti nekin suhteet hiipuvat hiljalleen pois.
Osastolla olen ollut useamman kerran eikä siellä ihmeitä kyetä tekemään. Pelkään, että siellä tulen viettämään loppuelämäni kuitenkin. Tai sitten joudun jonnekin hoitokotiin.
Nytkin olo on valvotun yön jäljiltä kamala. Sydän hakkaa, vapisen ja aivot tuntuvat käyvän ylikierroksilla vaikka päässä ei varsinaisesti liiku ajatuksia.
Viimeisillä voimillani yritän pysyä normaalissa elämässä kiinni. Käydä suihkussa, kaupassa, työtoiminnoissa tms. Tuntuu, että paha olo näkyy minusta ja ihmiset pitävät friikkinä.
Tunne-elämäni on vaurioitunut. Ehkä lääkkeet tai ahdistus syynä. Kiinnostus seurusteluun/seksiin on ollut jo pidemmän aikaa poissa. Ystävien kanssa oleminen ottaa voimille, luultavasti nekin suhteet hiipuvat hiljalleen pois.
Osastolla olen ollut useamman kerran eikä siellä ihmeitä kyetä tekemään. Pelkään, että siellä tulen viettämään loppuelämäni kuitenkin. Tai sitten joudun jonnekin hoitokotiin.
Nytkin olo on valvotun yön jäljiltä kamala. Sydän hakkaa, vapisen ja aivot tuntuvat käyvän ylikierroksilla vaikka päässä ei varsinaisesti liiku ajatuksia.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kiinnostaisi tietää mitä 'lääkkeitä', millä annoksella, kuinka kauan ja kuinka kauan olet ollut ilman?
Elämäsi asioissa en osaa paljoa auttaa muuten kuin neuvoisin menemän jollekin terapeutille, joka ei tyrkytä pillereitä vaan ottaa ongelmasi tosissaan ja tahtoo auttaa. Hyvän perusohjeistuksen kunnollisen terapeutin etsintään löydät vaikkapa tästä:
How to Choose a Counselor
http://www.wildestcolts.com/psych_opp/a-coercion/10-choose_counselor.html
Lääkityksellä voi hyvin olla iso vaikutus siihen miten voit nykyään, mutta vaikea kommentoida ennen kuin tietää mitä sinulle on syötetty ja kuinka paljon. Olet varmaan lukenut jo, että psykeenlääkkeet voivat jättää jälkeensä pysyviä aivomuutoksia (aivovaurioita), joista yleisimpiä seuraamuksia on tunnekokemusten latistuminen tai häviäminen, myös seksuaali- ja rakkauselämään liittyen.
Vaikken sinua tunne enkä tilannettasi voin sanoa suoralta kädeltä, että koulukiusaamiseen ei missään nimessä pitäisi antaa mitään nappeja, aivan lahopäinen ratkaisu hoitohenkilöstöltä. Psyykenlääkkeet voivat tuoda helpotusta akuutissa käytössä, mutta pidempiaikainen käyttö johtaa valtaosalla lähtötilannetta huonompaan tilaan. Tämä on ihan tutkimustiedon ja tilastojen osoittama totuus, josta harva kuitenkaan, lääkärikunta mukaan lukien, tietää (tai tunnustaa).
Cipralex, Risperidon, Cymbalta ja Sertralin kokeiltu viime vuosina. Annoksia en muista. Seroquel Prolongia söin kolme vuotta 600mg annoksella, mikä ei auttanut ja sen lopettamisen jälkeen oireet pahenivat. Tällä hetkellä käytössä Lyrica 150 mg ja Abilify 15 mg. Lisäksi olen käyttänyt Temestaa, Opamoxia, Tenoxia ja Ketiapiinia illalla. Eivät tunnu missään.
Minullla aivan sama tilanne vuosien masennus kaikki keinot on kokeiltu sähköhoitoja myöten,lääkkeitä on ollut lukuisia en ole
huomannut merkittävää apua.
Masennushoitajalla käyn viikottain en vaan jaksa enää puhua mitään,perjantaina hän ehdotti osastolle menoa.
Kysyin mitä se auttaisi?? Ei hän osannut sanoa mitään minäkin melkein olen sänkyssä laskut kaikki ovat kasaantunery kohta katkeaa kai sähkötkin.
No kesällä ei valoa tartte ja ruokaa en jaksa laittaa,äitini on minusta niin huolissaan käy melkein päivittäin töitten jälkeen katsomassa.
Ehdotto että muuttaisin kotiin mutta en tiedä.
Itsaria olen yrittänyt kauan aikaa sitten,en tiedä en.
Kirjoittele
Pahassta olosta kannattaa puhua ja kirjoittaa. Kun kotiväki väsyy, tämäkin pasta on hyvä purkautumiskeino. Kyllä tekin voitte saada vielä elmänilonne takaisin.
Miten saada elämänilo takaisin, kun kroppa ja mieli ovat vahingoittuneet fyysisesti?
Aika ankea loppuelämä tiedossa.
Sydän hakkaa enkä pysty rentoutumaan hetkeksikään. Tulen hulluksi kohta. Olen todella huonossa jamassa ja lääkärinaikaan on vielä aikaa.
Mitähän tapahtuu kun ei kestä enää oikeasti? Pimahtaakohan sitä jotenkin?
Ei vaikka kuinka toivoisi. Kärsitään loppuun asti
Itse menen horrokseen kun tulee totaali burnout. Parikin viikkoa saattaa mennä niin sumussa ettei muista yhtikäs mitään - jotenkin sitä vaan on herännyt, syönyt, käynyt vessassa ja nukkunut. Horros on kai mun elimistön tapa latautua ja se on oikeastaan siunaus - päiviä jolloin vain ameebana menee eteenpäin eikä tunne, ei tiedä mistään mitään...
Haluaisin tuollaiseen horrokseen itsekin.