Ihastunut työkaveriin naiseen joka varattu, silti aina kohdatessa on hymyilevää tuijottelua puolin toisin, joka on kiduttavaa, kuin olisi lapsi karkkikaupassa tietäen ettei silti mitään makeisia kumminkaaan saa. Yksi asia on kumma minusta, koska hän on varattu ja yritän olla hänelle siksi vain työkaveri, mutta ihan kuin tämä nainen suuttuisi minulle kun ollaan työkavereiden kanssa viihteellä, ihan kuin se suuttuisi siksi kun en tutustu häneen paremmin ja juttelen vain muille? Toki ymmärrän häntä siinä mielessä että jos hänen nykyinen suhteensa ei ole tyydyttävä, ei hän toki miestä voi vaihtaa kuin sukkia. Mutta minua taas häiritsee se että hän on varattu ja en uskalla alkaa liian tuttavalliseksi, on tämä ihme umpisolmu ja kierre josta ei pääse pois.
Viime perjantaina kohtasin tämän naisen iltamissa, syvään katsoi silmiini ja moikattiin kun nainen tuli huoneeseen. Hän ei uksaltanut istua samaan pöytään vaan istui seinärivin penkille. Nojailin siinä ja siemailin olutta, kun käänsin vähän päätäni katsoakseni tätä naista, siellä se istui, tuijotti minua ja hymyili. Erään kerran olin töissä hakemassa kahvia, automaatti on hidas pirulainen ja hermostutti kun tämä nainen oli siinä lähellä, kun odottelin kahvia ja katsoin naista, hän tuijotti minua pää vähän kallellaan, kädet rukousasennossa ja ihmeellisen lempeä hymy kasvolllaan, ihan kuin se olisi ollut transsissa? Säpsähdin siinä vähän ja nyökkäsin naiselle tervehtien. En ole koskaan kokenut mitään tämmöistä, näin vahvaa ihastumista, tämä on ihan kuin huumetta?
Mutta jotenkin salaa nautin tilanteessa kun tämä nainen ei tämmöisen viihdeillan jälkeen moikkaa, katsoo happamasti tai jopa vihaisesti minua jne. koska se tavallaan paljastaa että niitä tunteita on :) Olen mielikuvituksissani jopa miettinyt vielä pidemmälle, että tämä nainen räjähtäisi totaalisesti minulle, repisi hiuksistani, aaah, salaa nauttisin kyllä tilanteesta täysin ;D
Mutta ei tämä nainen ole tuommoinen. Olen vasta viime aikoina tajunnut että hän on oikeestaan aika ujo, vaikka jutteleekin ihmisille töissä niin kovin vähän juttelin kenenkään kanssa siellä viihteellä ja lähti poiskin aikaisemmin. Kysyinkin kun hän oli lähtöä tekemässä että oletko pois lähdössä? Hän vastasi jotenkin niin vaisusti surullisen kuuloisesti että "joo..." :( Voih... tuli vähä surullien mieli siitä sitten, tekisi niin mieli halata syvään ja silittää hänen hiuksiaan, mutta kun ei ole mun nainen, niin ei voi.
Välillä vähän jopa pelottaa että ei kait se tee itselle mitään vahinkoa, kun tää nainen vaikuttaa välillä niin surumieliseltä ja aina napittaa minua surullinenkin katse silmissään, riippuu tilanteista. Vaikka on hän on varattu ja jos jotain on mielen pällä niin voisihan sitä silti kertoa tunteistaan eikä hautoa niitä, tunnen vain erittäin vahvasti että jotain sillä on mielenpäällä, vaivaa koko ajan, ihan mitä tahansa olisi niin voisi sitä kirjoitella. Ei me miehet siltikään mitään ajatuksenlukijoita olla, niitä signaaleja voi tulkita vain tiettyyn pisteeseen asti.
Viime perjantaina kohtasin tämän naisen iltamissa, syvään katsoi silmiini ja moikattiin kun nainen tuli huoneeseen. Hän ei uksaltanut istua samaan pöytään vaan istui seinärivin penkille. Nojailin siinä ja siemailin olutta, kun käänsin vähän päätäni katsoakseni tätä naista, siellä se istui, tuijotti minua ja hymyili. Erään kerran olin töissä hakemassa kahvia, automaatti on hidas pirulainen ja hermostutti kun tämä nainen oli siinä lähellä, kun odottelin kahvia ja katsoin naista, hän tuijotti minua pää vähän kallellaan, kädet rukousasennossa ja ihmeellisen lempeä hymy kasvolllaan, ihan kuin se olisi ollut transsissa? Säpsähdin siinä vähän ja nyökkäsin naiselle tervehtien. En ole koskaan kokenut mitään tämmöistä, näin vahvaa ihastumista, tämä on ihan kuin huumetta?
Mutta jotenkin salaa nautin tilanteessa kun tämä nainen ei tämmöisen viihdeillan jälkeen moikkaa, katsoo happamasti tai jopa vihaisesti minua jne. koska se tavallaan paljastaa että niitä tunteita on :) Olen mielikuvituksissani jopa miettinyt vielä pidemmälle, että tämä nainen räjähtäisi totaalisesti minulle, repisi hiuksistani, aaah, salaa nauttisin kyllä tilanteesta täysin ;D
Mutta ei tämä nainen ole tuommoinen. Olen vasta viime aikoina tajunnut että hän on oikeestaan aika ujo, vaikka jutteleekin ihmisille töissä niin kovin vähän juttelin kenenkään kanssa siellä viihteellä ja lähti poiskin aikaisemmin. Kysyinkin kun hän oli lähtöä tekemässä että oletko pois lähdössä? Hän vastasi jotenkin niin vaisusti surullisen kuuloisesti että "joo..." :( Voih... tuli vähä surullien mieli siitä sitten, tekisi niin mieli halata syvään ja silittää hänen hiuksiaan, mutta kun ei ole mun nainen, niin ei voi.
Välillä vähän jopa pelottaa että ei kait se tee itselle mitään vahinkoa, kun tää nainen vaikuttaa välillä niin surumieliseltä ja aina napittaa minua surullinenkin katse silmissään, riippuu tilanteista. Vaikka on hän on varattu ja jos jotain on mielen pällä niin voisihan sitä silti kertoa tunteistaan eikä hautoa niitä, tunnen vain erittäin vahvasti että jotain sillä on mielenpäällä, vaivaa koko ajan, ihan mitä tahansa olisi niin voisi sitä kirjoitella. Ei me miehet siltikään mitään ajatuksenlukijoita olla, niitä signaaleja voi tulkita vain tiettyyn pisteeseen asti.
Vastaukset 2
Vanhimmat
oletpa onneton, kun et uskalla kohdata omaa onneasi, ei täällä kukaan toista omista aivan 100 rosenttisesti, etteikö voisi onneaan kokeilla. onko tuo minun oikea. syntiä asua väärän onnensa kanssa kuin oikean. napita helvetissä takaisin ja pyydä treffeille, senkin kurjimus. onnea matkaan ja tervetuloa yhdessä takaisin kuhertelemaan.
Ai tämä minun teksti tulikin tänne, kun jumitti tämä s24? Vaikeeta on, jos nainen sanoo että on varattu, se on mulle kyllä sen verran "pyhä" asia etten kehtaisi lähentyä, erityisen vaikeeta vielä kun on tunteita sitä kohtaan. Olen yrittänyt pyytää tätä naista kahville, vastasi "ettei voi vieläkään vastata tunteisiin kuin kaveripohjalta, koska on varattu". Olisin silti toivonut että oltaisiin käyty kahvit juomassa ihan kaverina töiden jälkeen, koska olisin halunnut tutustua ilman että muut työkaverit on näkemässä. Ja eihän tuo kahvittelu nyt mitään lopullista olisi tarkoittanut, olisi edes nähnyt käykö jutut yksiin, että kannattaako edes yrittää tutustua paremmin, ehkäpä ihastuskin olisi voinut haihtua pois jos ei mätsää? Nyt tätä on kestänyt jo 2,5 vuotta, minun tunnetta nyt ainakin.
Keljuttaa, tämä nainen ei ole koskaan suoraan sanomalla torjunut minua vaan tuntuu kuin kortit on edelleen näkemättä, aina kohdatessa on vielä sitä silmiin tuijotusta, aina, oli kuin iso lössi porukkaa, minut se poimii sieltä aina katseellaan.