Haluisin kuulla onko kellään muulla samanlaisia kokomuksia.
Ainakin viimeisen vuoden aikana joka ainoa uneni on ollut painajainen tai ahdistava uni. Olen koko ikäni nähnyt paljon unia mutta viime aikoina olen huomannut, että näen niitä joka yö sekä myös päiväunet ja pikku torkut minä nään unia. Inhottavinta on se, että nykyään kaikki uneni, siis täysin poikkeuksetta, on painajaisia tai ahdistavia unia.
Unet eivät oikeastaan ole kovin pelottavia. Johtuu varmaan siitä, että olen jo niin tottunut näihin uniin. Painajaisena pidän oikein pelottavaa/ kamalaa unta, josta herää melkein itku silmässä tai vähintäänkin pahalla mielellä, siksi en pidä kaikkia ahdistavia uniani painajaisina. Eivät ne kaikki ole yhtä kamalia. Mutta minua vain ärsyttää huomata, etten nää unta enää mistään mukavasta tai hyvästä.
Olen valveilla aika alakuloinen, väsynyt, ärtynyt ja elämäniloni kadottanut. Minulla ei ole kauheasti kavereita. Olen usein surullinen ja itkuherkkä. Ja huomaan itsetuntoni olevan nykyään aivan surkea. Pidän itseäni ihan typeryksenä, ja mietin kaiken aikaa, mitä muut ajattelevat minusta. Ja tajusin vähän aikaa sitten, kuinka minä pidän melkein itsestäänselvyytenä, että olen kaikkien mielestä tyhmä, ruma, ärsyttävä ja säälittävä. Se on automaattinen odotus. Olen tosi varautunut ihmisten seurassa ja pelkään, mitä he ajattelevat. Tuntuu että tämä kaikki heijastuu uniini.
Unissani toistuvat samat teemat. Usean unessani joku läheiseni on onnettomuudessa ja tarvitsee apua, minä yritän soittaa ambulanssin, mutta en ikinä onnistu näppäilemään numeroa kännykän näyttöön. Kosketusnöyttö ei toimi, en näe numeroita kunnolla tai sitten jostain syystä kirjoitan ne numerot aina väärässä järjestyksessä.
Toinen uni jota nään toistuvasti, sisältää jotain raiskauksen uhkaan liittyvää. (Minua ei ole koskaa raiskattu tai muuten seksuaalisesti hyväksikäytty, joten ihmettelen tätä). Joku uhkaa raiskata minut ja minun täytyy päästä hänen kynsistään tai päästä pakoon.
Sitten näen loputtomasti pakenemis -ja piiloutumisunia. Niissä juostaan verkkaisesti tai lennetään pakoon. Sitten yritän piiloutua yksin tai ystävieni kanssa taloon, laitamme ovet ja verhot kiinni, mutta ovet eivät mene millään lukkoon. Ja kuvailematon vaara lähestyy ja tulee sisälle ja etsii minua/ meitä.
Ydessä unessa minä olen epätoivoisesti menossa äitini luo lapsuuden kotiin (tämä liittyy kyllä siihen, että jouduin kotoa pois sijaisperheeseen lapsena, kun kotona oli ongelmia). Seilaan talon kellereita ja rappukäytäviä, kierrän väärissä asunnoissa joissa asuu vanhuksia, juoppoja, vihaisia ja vaarallisia ihmisiä. Sitten tulen oikealle ovelle ja olen helpottunut, mutta kotona odottaakin jotain muuta kuin mitä toivoin; vanhemmat eivät ole kotona, he ovat kännissä tai itkevät. Sitten lähden täysiä juosten pois, ulkona on aina yö ja sataa, lennan bussipysäkille ja lähden jonnekin kaupungille.
Voisin kuvailla ainakin kymmenittäin unia, jotka toistuvat jatkuvasti. Näiden lisäksi kuitenkin kaikki uneni ovat ahditavia, niissä kaverini jättävät minut, puhuvat minusta pahaa ja nauravat minulle. Minua petetään ja ihmissuhteeni ovat aivan sekaisin. Kaikkea pahaa tapahtuu perheessäni. Näen unta leffojen pahiksista ja sokkeloisista kellareista ja raiskareista ja kidnappaajista. En muista milloin viimeksi oisin vähnyt mukavia tai hauskoja unia.
Nukun kyllä äärimmäisen hyvin, olen aina väsynyt ja nukkuisin mielelläni kellon ympäri. Sama kuin äidilläni, kun hän on eniten masentunut, hän vain nukkuu. Ps. Olen vähän yli parinymppinen tyttö.
Onko kellään muilla samanlaisia juttuja?
Ainakin viimeisen vuoden aikana joka ainoa uneni on ollut painajainen tai ahdistava uni. Olen koko ikäni nähnyt paljon unia mutta viime aikoina olen huomannut, että näen niitä joka yö sekä myös päiväunet ja pikku torkut minä nään unia. Inhottavinta on se, että nykyään kaikki uneni, siis täysin poikkeuksetta, on painajaisia tai ahdistavia unia.
Unet eivät oikeastaan ole kovin pelottavia. Johtuu varmaan siitä, että olen jo niin tottunut näihin uniin. Painajaisena pidän oikein pelottavaa/ kamalaa unta, josta herää melkein itku silmässä tai vähintäänkin pahalla mielellä, siksi en pidä kaikkia ahdistavia uniani painajaisina. Eivät ne kaikki ole yhtä kamalia. Mutta minua vain ärsyttää huomata, etten nää unta enää mistään mukavasta tai hyvästä.
Olen valveilla aika alakuloinen, väsynyt, ärtynyt ja elämäniloni kadottanut. Minulla ei ole kauheasti kavereita. Olen usein surullinen ja itkuherkkä. Ja huomaan itsetuntoni olevan nykyään aivan surkea. Pidän itseäni ihan typeryksenä, ja mietin kaiken aikaa, mitä muut ajattelevat minusta. Ja tajusin vähän aikaa sitten, kuinka minä pidän melkein itsestäänselvyytenä, että olen kaikkien mielestä tyhmä, ruma, ärsyttävä ja säälittävä. Se on automaattinen odotus. Olen tosi varautunut ihmisten seurassa ja pelkään, mitä he ajattelevat. Tuntuu että tämä kaikki heijastuu uniini.
Unissani toistuvat samat teemat. Usean unessani joku läheiseni on onnettomuudessa ja tarvitsee apua, minä yritän soittaa ambulanssin, mutta en ikinä onnistu näppäilemään numeroa kännykän näyttöön. Kosketusnöyttö ei toimi, en näe numeroita kunnolla tai sitten jostain syystä kirjoitan ne numerot aina väärässä järjestyksessä.
Toinen uni jota nään toistuvasti, sisältää jotain raiskauksen uhkaan liittyvää. (Minua ei ole koskaa raiskattu tai muuten seksuaalisesti hyväksikäytty, joten ihmettelen tätä). Joku uhkaa raiskata minut ja minun täytyy päästä hänen kynsistään tai päästä pakoon.
Sitten näen loputtomasti pakenemis -ja piiloutumisunia. Niissä juostaan verkkaisesti tai lennetään pakoon. Sitten yritän piiloutua yksin tai ystävieni kanssa taloon, laitamme ovet ja verhot kiinni, mutta ovet eivät mene millään lukkoon. Ja kuvailematon vaara lähestyy ja tulee sisälle ja etsii minua/ meitä.
Ydessä unessa minä olen epätoivoisesti menossa äitini luo lapsuuden kotiin (tämä liittyy kyllä siihen, että jouduin kotoa pois sijaisperheeseen lapsena, kun kotona oli ongelmia). Seilaan talon kellereita ja rappukäytäviä, kierrän väärissä asunnoissa joissa asuu vanhuksia, juoppoja, vihaisia ja vaarallisia ihmisiä. Sitten tulen oikealle ovelle ja olen helpottunut, mutta kotona odottaakin jotain muuta kuin mitä toivoin; vanhemmat eivät ole kotona, he ovat kännissä tai itkevät. Sitten lähden täysiä juosten pois, ulkona on aina yö ja sataa, lennan bussipysäkille ja lähden jonnekin kaupungille.
Voisin kuvailla ainakin kymmenittäin unia, jotka toistuvat jatkuvasti. Näiden lisäksi kuitenkin kaikki uneni ovat ahditavia, niissä kaverini jättävät minut, puhuvat minusta pahaa ja nauravat minulle. Minua petetään ja ihmissuhteeni ovat aivan sekaisin. Kaikkea pahaa tapahtuu perheessäni. Näen unta leffojen pahiksista ja sokkeloisista kellareista ja raiskareista ja kidnappaajista. En muista milloin viimeksi oisin vähnyt mukavia tai hauskoja unia.
Nukun kyllä äärimmäisen hyvin, olen aina väsynyt ja nukkuisin mielelläni kellon ympäri. Sama kuin äidilläni, kun hän on eniten masentunut, hän vain nukkuu. Ps. Olen vähän yli parinymppinen tyttö.
Onko kellään muilla samanlaisia juttuja?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Vähän sinne suuntaan. Poika, 20 , perheestä vietiin pois, kaverit hylkäs, vieläkin näkee painajaisia. Nyt on tullu joku sätkimisjuttu mulla, että sätkin kun koitan saada unta.
Ressaantuneena ja yliväsyneenä tulee noita lihassätkähdyksiä.