Joku kirjoitti näin.
-Eipä ole historian kirjoissa paljoa mainintoja SDP alkuaikojen puheenjohtajista ym piällysmiehistä.
Kysymys kuuluu, mitä asiaa koskevia kirjoja olet lukenut?
Oletko lukenut yhtä vähän kuin eräs historoitsija (se on hänen omasta tekstistään tuossa muodossa) siitä aiheesta?
Vanhat tietosanakirjatkin kertovat tuollaiset asiat.
-Eipä ole historian kirjoissa paljoa mainintoja SDP alkuaikojen puheenjohtajista ym piällysmiehistä.
Kysymys kuuluu, mitä asiaa koskevia kirjoja olet lukenut?
Oletko lukenut yhtä vähän kuin eräs historoitsija (se on hänen omasta tekstistään tuossa muodossa) siitä aiheesta?
Vanhat tietosanakirjatkin kertovat tuollaiset asiat.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Kerro se vanha tietosanakirja.
Jossa lukee esim.
"Kullervo Achilles Manner oli suomalainen toimittaja ja poliitikko. Hän oli eduskunnan puhemies 1917, Suomen sosialidemokraattisen puolueen puheenjohtaja 1917–1918, punaisen Suomen kansanvaltuuskunnan puheenjohtaja 1918 sekä Suomen kommunistisen puolueen perustajajäsen 1918 ja puheenjohtaja 1920–1935.
Suomen sisällissodan alettua Manner nimitettiin 28. tammikuuta 1918 kansanvaltuuskunnan eli punaisen hallituksen puheenjohtajaksi. Saman vuoden huhtikuun 10. päivänä punaiset uudistivat koko hallintonsa ja Manner nimettiin punaisen Suomen johtajaksi ja punakaartin ylipäällikköksi diktaattorin valtuuksin.
Tappion häämöttäessä Manner pakeni muiden kansanvaltuutettujen kanssa Neuvosto-Venäjälle 25. huhtikuuta. "
Ja monia muita SDP johtohenkilöitä Otto Wille Kuusinen mukaanlukien.
Siis siitä vanhemmat.
Uusimmista kyllä on juttua kirjoissa esim. Tanner. Ja siitä uudenpaan päin.
KERRO tarkemmin.
Olen lukenut erään kuuluisan historianharrastajan tutkielmia, niissä on paljon tietoa mm. Tannerista ja Kekkosesta. Tuon historianharrastajan tutkielmakokoelmassa on varmasti myös esitys niin Mannerista kuin Kuusisesta, on tuo kirjailija niin korkeasti koulutettu (omasta mielestään) ja täydelliset tiedot kaikesta omaava.
Kannattaa siis etsiä Paloheinän suunnalta tietoa, siellä sitä on yllin kyllin.
Tuo ainakin oli Wikipediasta.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kullervo_Manner
Paloheinän mies ei edes tuntenut, (vänkäsi ihan väärin) Otto Wille Kuusinen
tarinaa.
Niin miten sitten muuta vastaavaa.
Kyllähän meillä kaikilla on tietoja nuoremmista..Tanner / Kekkonen jne.
Niitähän helppo kopioida ja olla tietävinään Paloheinän tavoin.
Sinänsä nielenkiintoita tutkia oikein historiiaa.
Ei pintapuolisesti.
Esim jonkun kommunistin tarinaa Kuusisesta vanhemmista SDP puheenjohtajista ym johtohenkilöistä.
Siinähän jo lähtöasetelma väärä.
Ei sieltä sitä oikeaa tietoa heru.
Korhosnen nyt tuskin on kovinkaan hyvä tietolähde yhtään mihinkään. Mutta saittepa taas hänet tähän vedettyä, eli sitäkin kiinnostavampi näkyy olevan. Haluatteko häpäistä arvostetut tutkijat alkamalla puhua Korhosesta samassa ketjussa, jossa puhutaan vakavaa asiaa?
Heikki Ylikangas esimerkiksi voisi hyväntahtoisen naurahduksen kohteliaasti päästää Korhosen tutkielmaille. Etenkin jos näkisi samalla Korhosen itsekehun joka mahollisessa välissä.
Mutta eipä taida Ylikangas lukea Korhosen monisteita enempää kuin hänen palstakirjoitteluaankaan. Ei myöskään Evesrti Pekka Visuri, josta Korhonen on sanonut, ettei Visuri ymmärrä natoasiasta mitään.
Aika surkimus tämä Korhonen verrattuna siihen, kuinka hän itseään kehuu.
Niin, Paloheinän historiantutkijalla on omat metodinsa. Totuus ei niihn kuulu.
Itse olen hakenut syvyyttä historian tiedoilleni matkustelemalla paikoissa joissa historiaa on tehty. Esim Mannerheimin ensimmäisen maailmansodan taistelupaikoilla oli ihan mielenkiintoista käydä vaikka siellä ei enää merkkejä sodasta ole. Paikannimet kuitenkin ovat samoja ja niillä peltoaukeilla saattoi miettiä, minkälaista oli johtaa joukkoja tsaarin armeijassa 1914-1917. Puolahan on muutoinkin mukava maa.
Otto Willen historiaan olen perehtynyt niin Laukaassa käydessäni kuin myös Jyväskylässä. Itse asiassa OWK ja hänen perheensä oli tuon ajan porvaristoa, varsin hyvin menestyneen vaatturi-isän ansiosta. Vaikka perhe sittemmin köyhtyikin, niin ei Otto Wille köyhyydessä kasvanut, ainakaan suhteutettuna sen ajan yleiseen vaurauteen. Saihan hän käydä kouluakin aina yliopistoa myöten. Nuori mies kuitenkin hurahti sen ajan muotiaatteelle, sosialismille, ja kehitti siinä itselleen varsin radikaalin asenteen.
Paloheinän paksupoika ei historiasta mitään ymmärrä, se paksuus kun on päässäkin.
Tolle voisi esittää toisenkin kysymyksen.
Mistähän monet kirjailijat ovat ammentaneet tietonsa, kun he ovat kirjoittaneet kirjojaan, jotka perustuvat tapahtuneisiin asioihin?
Kirjoista riippuen niissä on fiktiota mukana, mutta perusasiat, joita ei kukaan kumoa, seuraavat fiktion mukana. Onko kirjailijoilla joku salattu arkisto, johon sinä et ole päässyt, kun näin kirjoitat?
--Eipä ole historian kirjoissa paljoa mainintoja SDP alkuaikojen puheenjohtajista ym piällysmiehistä.
Tuollaisen vänkääjän pitäisi lukea jotain ennen kuin sanoo, ettei ole nähnyt kirjoissa mainintoja jostain asiasta. Tyypillinen typeryyden kävelevä ilmentymä tuollainen vänkääjä.
SDP
Puheenjohtajat Toimivuodet
N. R. af Ursin 1899–1900
J. A. Salminen 1900
K. F. Hellsten 1900–1903
Taavi Tainio 1903–1905
Emil Perttilä 1905–1906
Edvard Valpas-Hänninen 1906–1909
Matti Paasivuori 1909–1911, 1913–1917 ja 1926–1930
Otto Ville Kuusinen 1911–1913
Kullervo Manner 1917–1918
SDP Puoluesihteerit
Puoluesihteeri Toimivuodet
J. K. Kari 1899–1905
Yrjö Sirola 1905–1906
Matti Turkia 1906–1918
Otan kiitollisena vastaan kirjatiedon.
Sanoit tietosanakirjoista löytyvän heidän edes ottamuksiaan.
Jos nyt sanot, että puhuit summissa.
Niin sekin selveltää suhdettasi ao tietoihin.
Niin, en sinulta sitten enään kysele.
Tartuit tietokirjoihin. Noista jokaisesta mainitsemastasi henkilöstä löytyy tietokirjoista tietoa. Tosin moniko enää niitä lukee, kun tietokone on keksitty.
Mutta yleisemmin ottaen löydät noista henkilöistä lukemalla poliittista historiaa. Jos etenkin SDP-historia kiinnostaa, kannattaa rajata kirjallisuus sille sektorille. Kannattaa lukea samasta asiasta myös monia eri teoksia, koska mainitsemiesi henkilöidenkin osalta eri kirjoittajilla on heidän teoistaan, heidän motiiveistaan yms eri tulkintoja. Voit sitten vetää oman tulkintasi sen perusteella, että sinulla on jonkintasoiset resurssit siihen.
Mutta tietyt perusasiat on ja pysyy, niissä ei ole tulkinnanvaraa.
Lukeminen kannattaa aina, sanoi Jörn Donnerkin.
Lue sinäkin.
Sano tietokirja !
Nyt kyllä kysyisin sinun lähdettäsi, että tietosakirjoista löytyy-.
Mistä olet tietosi saanut ?
Ja kun tiedät, niin nyt se helpompi osuus: mistä !
Sano se tietosanakirja.
Niiin...se ...Lehtisen "väitöskirja:D"....vai???
"Lasse Lehtisen väitöskirja on nolla"
-sanovat
Ei sieltä löydy sitä oikeaa.
Lasse Lehtisen (sd) väitöskirja Urho Kekkosesta.
Vaikka kuin laittaisi :D
Ei löydy.
Olet juksannut olemattomilla tiedoillasi.
Lienet vasemmistopuolueitten " syöttöporsas "
Jolle syötetään mitä vain totuutena.
Sitten kalkatat niistä tietävänä.
Jos Känä tai Rys-sä Ernesto tietolähteesi..niin...heh..hehe...
Tästä SDP:n historiasarjan ensimmäisestä osasta on ehkä hyvä aloittaa:
Soikkanen Hannu: Kohti kansanvaltaa 1: Suomen Sosialidemokraattinen Puolue 75 vuotta, osa 1 1899-1937.
Olen lukenut osin ( hyppimällä)
Mutta etsinkin sitä oikeaa tietoa juuri mainitsemastani>
Otto Wille Kuusisesta taaksepäin.
-SDP puheenjohtajat.
Ja sitä tietoa jota jo tiedän.
Ylikankaalla on kirjoja myös.
Mutta kuten sanottu, kiinnostaa nyt juuri nuo.
Ei siihen (tautiin) auta Mannerista eteenpäin.
Tai jos Kekkosta vielä siihen.
NOO..ETSIVÄ LÖYTÄÄ..NIIN...JOS LÖYTÄÄ.
Tuo yksi tyrkytti tietosanakirjaa, ei niissä ole näin mainittu.
En minä halua lukea vasemmiston kirjoittamia, kun ne jo alusta asti väärin tulkittu.
ns sanotusti " omaan pussiin ". Sama mikä vasemmisto frofessori on, ei se niin kerro kuin asiat on.
Ylikankaalta parasta, mitä tiedän.
Jaa, nytkö Kuusisen kieltäjälle ei kelpaa, jos puoluehistoria onkin professori Hannu Soikkasen kirjoittama?
Lue toki Heikki Ylikankaan teoksia, mutta muita aiheita tutkineet tai poliittisen historian yleisteoksia kirjoittaneet tutkijat eivät tietenkään tietenkään laadi luetteloita puolueiden puheenjohtajista. Historiantutkimuksen idea ei yleensäkään ole luettelot tai muukaan "luurankotieto".
Ylikankaan kirjat sitäpaitsi sisältää sellaisen määrän viittauksia lähdetietoihin, että kun tuokin paukapää lukee ne, niin pysyypä melko kauan pois täältä puhumasta typeryyksiä.
Oiva Härkösen mukaan ainakin 1970-luvun Fokus kertoo Kuusisen puheenjohtajuudesta. Mainittakoon se nyt, kun tuo tollakko tarttui sanaan tietosanakirja. Ja tietenkin asia mainitaan kaikissa tietokirjoissa. Mutta ei tietosanakirja tietenkään voi jokaisen sanan kohdalla olla kaiken kattava tietolähde. Mutta tuolle se varmaan riittänee, jos hän ei ole kiinnostunut kuin jostain puheenjohtajasta. Menköön kirjastoon pläräämään vanhoja tietokirjoja, jos niitä sielläkään enää on? Seuraavaksi tuo neropatti varmaan vaatii selitystä siitä, mihin kirjastoon, missä se on jne...?
Olisi mielenkiintoista vetäistä vähän räväkästi näistä SDPpuheenjohtajista 1918 asti.
Silti totuudessa pysyen.
Monen niskakarvat nousisi pystyyn siellä suunnalla.
Sepä tästä.."loput kirjeessä"
Kyllä maa ja maat ollet murrosvaiheessa tiukilla.
Nyt, kuten Ukrainakin.
Ollut maassa niin epäkelpo johto 1999 jälkeen.
Sekin vaikuttanut asiaan.
Esim. USA:lainen ministeriö sanoi lettipään miehen ja liikekumppaninsa
( liikekumppani oli pääministerinäkin ).
Lettipään miehen kanssa oli näillä yhtiö, joka laittoi mm 140 miljoonaa euroa Sveitsiläisiin pankkeihin rahaa v1989. Ja mitä sitten sen jälkeen.
Samaa rosvousta maan energiasta, kuin Neuvostoliiton hajottua Venäjälläkin.
Jos nyt tutkittaisiin ja avattaisiin Ukrainan johtajien tilejä ulkomailla.
Väitän että "rumaa" löytyisi.
NL hajoaminen>
"Vuonna 1989 valittiin kansanedustajien kongressi osin vapaissa vaaleissa. Nämä vaalit voitti Moskovan vaalipiirissä Boris Jeltsin, vaikka suurin osa valituista oli kommunisteja. Jeltsinin demokraattinen liike halusi kapitalismia. Alussa sen kilpailijana olivat maltillisten sosialistien löyhä ja poliittisesti heikko Kansanrintama, joka ajan kuluessa haki kompromissia liberaalien kanssa ja jäivät politiikassa sivuun.
Saman vuoden lopuilla monien Itä-Euroopan maiden kommunistihallitukset luhistuivat ilman että Neuvostoliitto puuttui asiaan. Samana vuonna Neuvostoliitossa päätettiin siirtyä markkinatalouteen joko nopeammin tai pidemmän aikavälin kuluessa[6]. Gorbatšov ja varsinkin vanhoillisten kommunistien poliittinen vastustaja Boris Jeltsin nousi Moskovan edustajaksi vanhoillisten vastustuksesta huolimatta vuoden 1989 alussa. Talvella 1990–1991 oli pulaa elintarvikkeista, kun jakelu ei toiminut. Maan talous oli luhistumassa perinteisen suunnitteluun perustuvan neuvostotalouden pettäessä["