olen kuullut että sitä ihmistä alkaa haluta jonka usein näkee, tapaa, tutustuu...
eli kyse ei olekaan niin ihmeellisestä jutusta, vaan tuttavuuden siemenistä - ei mistään ekasta katseesta yms...
eli uskotteko tähän varsinkin työpaikkaihastujat?
voisitteko vuodattaa yhtä paljon fantsujanne ihmisen takia jonka tapaatte sattumalta jossain vain kerran.
eli kyse ei olekaan niin ihmeellisestä jutusta, vaan tuttavuuden siemenistä - ei mistään ekasta katseesta yms...
eli uskotteko tähän varsinkin työpaikkaihastujat?
voisitteko vuodattaa yhtä paljon fantsujanne ihmisen takia jonka tapaatte sattumalta jossain vain kerran.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Omat kokemukseni eivät tue tätä teoriaa.
Nykyisen aviomieheni tapasin viisitoista vuotta sitten sattumalta eräässä virallisessa tilaisuudessa, jossa molemmat olimme vieraina. Hän kätteli esitellen itsensä. TIESIN heti, että siinä se on. En tiennyt hänestä tuolloin mitään muuta kuin nimen. Sanoin asian mukanani olleelle ystävälle heti (joka tietysti otti sen huumorilla :)). Illalla olin itse melkein järkyttynyt ja kirjoitin taskukalenteriini: "Tänään tapasin tulevien lasteni isän". Tuo vihkonen on vieläkin tallessa.
Myös hän koki nopean ensitapaamisemme siten, että tuon tilaisuuden jälkeen hän esim. selvitti asuinpaikkani ja silloisen opiskelupaikkani ja järjesti itsensä muutaman kohtalokkaan kerran reitilleni. Kävelimme unissakävelijän varmuudella toistemme syliin.
(Olemme ulkonäöltämme suhteellisen tavanomaisia molemmat.)
Myöhemmin menimme naimisiin ja elimme suhdettamme kaikkien tavallisten parisuhdekriisien läpi. Myös arki tuli vastaan meille siinä kuin muillekin, mutta sekin on kestetty.
Nyt on useita lapsia ja kaiken keskellä vahva rakkaus, ehkä vähän intohimoisempikin kuin keskimäärin näin pitkään yhdessä olleilla, mene tiedä.
Työpaikalla työkavereihin ei kyllä ihastu, vaikka kuinka on päivittäin tekemisissä. Tai sitten tuntee kiinnostusta yhtä tyyppiä kohtaan ja sitä jatkuu vuodesta toiseen. Mutta kohde ei muutu tutustumisen asteen mukaan.
En mä ainakaan omiin vastakkaista sukupuolta oleviin työpaikkani miehiin ole ihastunut enkä ole niitä alkanut himoita tai haluta vaan sen takia, että olisin niiden kanssa usein tekemisissä. Eikös se kuitenkin mene niin, että toisessa ihmisessä on jotain sellaista, joka kiinnittää huomiosi ja alkaa kiinnostaa sinua siinä mielessä, että haluatkin ehken jotain enemmän´;)
Juuri näin. Täytyy löytyä "sitä jotakin."
Ei ole siis tapaamiskerroista kiinni. Toisaalta kiinnostus voi herätä tapailujen ja tutustumisen myötä.
Ja mulla ainakin on aivan päinvastoin.
Mä en vois alkaa himoita jotain vanhaa tuttua. Ajatus olis aivan outo..
Kyllä mä näen heti ekasta kerrasta tulenko jotain miestä himoitsemaan vai en.
Tietty sitä voi aikansa yrittää olla ajattelematta ja työntää asiaa sivuun, mutta se on siellä pinnan alla, jonka sit joku pikku-juttu voi tuoda pintaan.
Ja se alku on se ratkasevin, siis tulevaisuuden kannalta. Kun en kerran ole näiden kaverista-rakkaaks juttujen kannalla.
Yllättävän usein olenkin kuullut että sellasista suhteista todella puuttuu se himo, se on vaan sellasta mukavuutta, mihin mä en kyllä lähtis.
Niin ja siis, en tarkota että se jokin kuitenkaan ulkonäöstä löytyy, vaan koko olemuksesta, puheista, eleistä jne.
Että sellasta..
Ajattelen ihan samoin, eli kyllähän sen näkee aika nopeasti onko attraktiota vai ei. Mutta voihan tietty pelkän kaverisuhteenkin perustalta lähteä etsimään sitä kipinää. Mutta uskon että siitä kehkeytyis juuri sellainen "mukavuussuhde". Himo on ehkä väärä käsite, kun puhutaan attraktiosta. Attraktio on seksuaalisväritteistä, mutta ei liity välttämättä mitenkään seksiin. Vaikka jokin upea ilmestys sytyttäisikin hetkellisesti, ovat ajatukset silloin kaukana seksistä. Attraktio on ihastusta, joka saa kropankin sekaisin. Mutta ei aina, onneksi. Mitä vähemmän attraktiota, sitä helpompi on toiseen tutustua.
himo ja attraktio ei tietenkään ole sama asia.
Piti ihan pohtia esimerkkejä elämästä..
Mutta tää keskustelu alko himosta ja kyl mä vielä asiaa pohdittuanikin perustan sen varaan.
Mä voin siis ns. attraktoitua johonkin tyyppiin, vaikka en tulisi sitä koskaan himoitsemaan.
Ja jos joku ilmestys sytyttäs mut, niin en kyllä tiedä miten ajatukset vois kaukana olla seksistä?
Siis, en sano että mielessä pyöris vaan, että koska, koska, koska.. mutta vaikka aivot ei ajattele niin keho ajattelee. Ja siitä on sitten vain pieni matka siihen että aivotkin ajattelee..
Ja se on varma että noi kaikki kun jäis pois, olis tutustuminen helpompaa, mutta olishan se aika tylsääkin ;)
alkaa
näin käy. totta kuin vesirotta vai oliko se potta.
Riippuu henkilökemiasta. Joidenkin kanssa tulee paremmin kuin joidenkin toisten ja sitten ovat vielä ne, joiden kanssa tulee toimeen liian hyvin.
Sitä paitsi jos on tarpeeksi puutteessa, voi himota melkein ketä tahansa ;-)
Ei ne kemiat vaan jokaisen kohdalla osu yksiin. Kyllä ne sellaiset ihmiset yleensä erottuu harmaasta massasta melko äkkiä joiden kanssa synkkaa. Olen sen itse huomannut töitä tehdessäni. :)
voisiko olla sukupuolieroa..kun nainen ei oikeesti ihastu pelkkään ulkonäköön- mieshän voi mennä siitä jo sekaisin kun on pinnallinen- niin nainen voi tarkkaillen tutustuen ihastua
Kyllä, kyllä ja kyllä. Tosin minun tapauksessani odotan tapaamisiamme henkisen kanssakäymisen tasolla. On ihan erikoisen makea tunne keskustella tarkkailevan ihmisen kanssa jonka ajatuksista ja puheista osaa pikkuisen ennakoida. Työtoverini on oikea päivänsäde ja harvinaisen hyvä keskustelija.
Selvennyksenä sen verran, että Hän on parisuhteessa elävä äiti ja meidän välillämme ei ole sellaista mitä joku voisi kuvitella.
Kuitenkin odotan innolla seuraavaa keskusteluamme jota tosin taas todennäköisesti työkiireet häiritsevät. Saan valtavasti energiaa Hänen kanssaan käydyistä palavereista. Se onkin tarpeen kun sitä omaa kultaa ei ole.
Vastaus varsinaisen kysymykseen on vaikea; joku himoitsee sukupuolista kanssakäymistä mutta minä himoitsen tämän päivänsäteen iloisen olemuksen näkemistä ja kuulemista.
satunnaiset tapaamiset tulevat ja menevät...niitä ei enää seuraavana päivänä muista eikä niitä fantsujakaan siten synny. Ainakaan täällä.
Minäkin odotan innolla erään miespuolisen työtoverini tapaamista. Ajattelen päivin öin vaikken saisi.
...tämän alan työpaikkoja on nii...iin vähän tässä maassa. Mutta voin kertoa, että talossamme tehdään paljon aloitteellista paperityötä. Ja wau, joku ajattelee jotakuta Päivin Öin. Olisinpa tuo kohde...
voi kun en ole blondi=(..vaan.., mutta täällä myös ajattelen päivin öin..
Kyllä blondikin osaa ajatella...mitä muuten ajattelet päivin öin? Työasioita vai uusia kenkiä?
en ole blondi=(..ajattelen aloitteellista paperi..ja häntä=)
Yritän olla perjantai-iltana hauska...luuletko siis, ettei blondi osaisi ajatella vai ajatteletko sitä blondia? Vai sitä Häntä? Ei saa sitten suuttua tästä, en nyt vaan ymmärrä...? Vai lähdemmekö molemmat takaisin arkeen = kauppaan?
Melkeinpä kaikissa työpaikoissa tehdään paperitöitä enemmän tai vähemmän. Kertoisitko edes mistä päin Suomea olet etelästä, pohjanmaalta, pohjoisesta ?
Olisi kiva tietää kuljemmeko ehkä samoja "polkuja" ;)
Ja sinä kai pohjanmaalta jutustasi päätellen? emme siis kulje samoja polkuja. ja kaikki pienellä, vaatimattomasti.