syön yksinäisyyteen..

Oletko mies- vai naispuolinen?

Olen itse nainen ja minullakin on sama ongelma. Yksin ollessa tylsyyskin usein iskee, joten syön kun ei ole muutakaan tekemistä.
Usein pistän jonkin lempi ohjelman pyörimään ja odotan pitsatilaustani. Usein tilaan kaksikin annosta, sillä silloin kuljetus on ilmainen.
Olen 20 kg ylipainoinen ja minuakaan ei huvittaisi laihduttaa, sillä tuo määrä laihduttaa on niin vastenmielisen suuri.
Tiedän kyllä miten syödä terveellisesti, mutta minua ei vain huvita. Olen jättänyt viimeaikoina kasviksetkin kokonaan pois lautaselta. Kaikki hiilihydraattipitoinen maistuu niin taivaalliselta.

olen nainen
Minua myös ahdistaa ajatus siitä,että nyky naisen tulisi olla hoikka ja kaunis saadakseen miehen.

Kuulostaa aika pahalta. Ainakin miehille naisten timmi kroppa on ihan yksi tärkeimmistä asioista jos mietitään seurustelua joten yksin pysyttekin ellette korjaa elintapojanne.

Itse olen myös yksinäinen mutta ei se estä minua treenaamasta ja katsomasta mitä syön. Ei se aina kivaa ole mutta tulokset palkitsee.

Mitähän tuohon osaisi miehenä vastata?
Ensin suosittelisin menemään terapiaan jotta saisitte mielen kuntoon, koska siitä se lähtee se laihduttaminen, koska jos tuo lihominen jatkuu ja epäterveellinen ruokavalio ja mässääminen ja niin edelleen niin siihen voi kuolla, koska voi sairastua johonkin vakavaan sairauteen. Pitäisi edetä pienin askelin ja asettaa pieniä tavoitteitta kerrallaan. Naisen ei tarvitse olla hoikka tai kaunis, mutta ei tarvitse olla ylisuuren painoinen, koska siihen voi kuolla. Ikäänne en tiedä, mutta itsekkin löysin ensimmäisen kumppanin vasta yli 20 vuotiaana ja seuraavan kumppanin yli 30 vuotiaana ja nyt olen taas yksin, koska suhteet eivät ole kestäneet. Tällä hetkellä en kaipaa seurustelua. Haluan olla yksin. Mutta itsekkin aluksi ajattelin etten kelpaa kellekkään, mutta olen ollut kahdessa vakavassa suhteessa niin kyllä tekin kelpaatte sillä itselleen voi tehdä niin paljon asioita. Mutta kaikki lähtee omasta itsestään ja siitä, että haluaako sitä muutosta vai ei. Sanon vielä, että ei ne kasvikset ole avain onneen, mutta yletön mässääminen ei ole terveellistä, eikö ole kauhee morkkis kuten krapulassa? Keksikää vaikka mitä muuta tahansa tekemistä. Jo 2.5 tuntia viikossa liikuntaa auttaa laihtumaan.

Eipä miehet kelpaa naisille. Kävin tänään salilla ja olin 2 tuntia ja sitten vielä vedin pyörälenkin n 25 kilsaa siksi etten lihoisi. Salillakin poljin kuntopyörää 30 minsa aja kävelin matolla 30 minsaa
En kyllä syö pizzaa kuin harvoin ja kebabbiakin olen syönyt kauan sitten viimeksi. Olen itse asiassa syönyt tänään kaks banaania ja kurkkua. Eipä tälläiset salilla käyvät kuntoilijatkaan kelpaa naisille. Kaiken järjen mukaan mun pitäis painaa 150 kg ainakin kun olen ollut vuosia yksin.

Älä välitä siitä, että jotkin sinua mahdollisesti kauhistelee. Alat vain "käppäilemään "ulkona :) ja sitten 1 vinkkI! jos herkkuja syöt, niin syö eniten aamu-aikaan, ja lopeta iltasyäminen. Elä itsellesi, älä kauneusihanteille, nehän vasta pirun keksintöjä onkin.

"sitten 1 vinkkI! jos herkkuja syöt, niin syö eniten aamu-aikaan, ja lopeta iltasyäminen"

Kropalle ei ole mitään merkitystä mihin aikaan syöt, tuo on myytti. päivän kokonaiskalorimäärä ratkaisee.

Ei tässä voi oikein muuta kuin kuntoilla kun töitäkään ei ole niin olen sitten salilla käynyt. Laihtua vois mutta ei työttömällä ole varaa syödä terveellisesti joka päivä. Tai olisi mutta säästän rahaa muuhunkin kun ruokaan.

Minä taas olen toinen ääripää. Kun tunnen itseni yksinäiseksi ja masentuneeksi, lopetan syömisen lähes kokonaan. Lisäksi käyn koko ajan ylikierroksilla, jota yritän tukahduttaa toiminnalla (eli yksinäisyydestä kärsivänä liikkumalla).

Nyt helteiden aikaan on alkanut taas pelottaa, että delaan kämppääni. Olen ollut viimeiset pari kuukautta erittäin huonosyömäinen ja mielialaa parantaakseni liikun aika paljon. Kärsin todennäköisesti useista eri puutostiloista, josta seurauksena on mm. rytmihäiriöitä, tahatonta oksentelua, pyörryttämistä sekä hirveitä päänsärkykohtauksia.

Olen ollut syömishäiriöinen jo vähintään viimeiset 15 vuotta, diagnoosi löytyy. Jos syömishäiriöni johtuisi jostain ulkonäköseikasta, olisin varmasti jo pystynyt lopettamaan tämän tyhmyyden. Kamalaa tässä on se, että yksinäisyys saa minut aina jossain vaiheessa niin alamaihin, että tämä rääkki alkaa. Ja kun tämä sairaus ottaa kunnon otteen, se ruokkii yksinäisyyttäni (en tahdo nähdä ihmisiä tässä tilassa). Tätä on turha selittää järjellä, kun sitä ei ole. Tiedän kusevani omille kintuilleni, silti jatkan.

Yksinäisyys on pahimmanlaatuinen sairaus. Toivoa on silti olemassa, myös sinulla ap. Olet arvokas ihminen

Älä luovuta!
Olin samassa tilanteessa nuorempana.aina koulun jälkeen kotiin ja vietin illan kotosalla vanhempien kanssa,en liikkunut paljon missään. ja söin vaikka mitä ja herkuttelin paljon koska ei ollut muutakaan tekemistä.

Sitten menin aikuisopiston kurssille ja tapasin ihmisiä.aloin huomata kuinka painava olin ja halusin muutosta terveyteni takia. muut ihmiset antoivat piristeen.

painoin 122kg ja olin 169cm,mies siis. pudotin juurikaan liikkumatta puolet painostani pois, ja painoin 60kg nyt on 65kg ja olen tyytyväinen

Olen nykyään saanut kaksi hyvää kaveria joita näen viikottain.
laihtumisen myötä elämä alkoi iha uudellatavalla ,koska tulee enemmän oltua ihmisten ilmoilla toisin kuin ennnen 15-24 vuotiaana olin yksin kokoajan ja katoin telkaa illat ja pelasin..

Tällä tarinalla haluan sanoa että kaikki on mahdollista ! kun vain ihmiset tukevat ja yksinäisyyteen saaa vaihtelua on mahdollista tehdä elämäntapa remontti.

toki voit terveellisellä ruokavaliolla syödä myös pizzaa joskus,ei sun pidä luopua kaikesta :)

jos maholista niin vanhemmat ja kouluporukat voi olla tukena ja kannustamassa,kuten mulle sanottiin et ootpas sie laihtunut,näyttää hyvältä :)

ja ne ihmis kontaktit on tärkeitä tässäkin asiassa :)
toivottavasti saat terveellisen elämän,ja tosiaan toi ei tarkoita et pitäis painaa 50kg vaan että on ihmisiä ympärillä ja voit naattia elämstä =D

Tohon painojuttuun omakohtaista kokemusta viime vuosilta.
Noin 1 ½ - 2 vuotta sitten aloitin säännöllisen kuntoilun, jonkinmoista
teholiikuntaa 15-25 min. päivässä, vaihtelevasti 3 - 5 kertaa viikossa.
Puoli vuotta, painoa lähti muutama kilo, sitten se jämähti paikoilleen
tiettyyn lukuun. Söin edelleen aika epäterveellisesti.

Sitten muutin vielä ruokailutottumuksiani terveellisempään suuntaan, mitä syön päivän aikana ja mihinkin aikaan, liikunta pysyi samalla tasolla edelleenkin.
Kuinka ollakaan, painoa lähti lyhyessä ajassa likemmäs kymmenen kiloa.
Pysyvästi, ei jojoile ylös alas niin kuin aiemmin, esim. pitkäkestoisen
säännöllisen raskaan ruumiillisen työn aikana, silloinkin painoa aina putosi,
mutta tuli aina työn loputtua uudestaan takaisin.

Eli mulle ruokailutottumusten muuttaminen on ollut isoin juttu painon
hallinnassa, että pysyykin pois ylimääräiset kilot eikä aina vähän ajan
kuluttua tuu heti kohta takas.
Syön toki edelleenkin jonkin verran mm. illoillakin, mutta ne kaikista
rasvaisimmat on vaihtuneet kevyempiin.

No en oo itekkään mikään luikku mutta 115kg no panic rakas ystävä ensikisi sun on mietittävä mikä sun sisällä on sellainen asia jota yrität tukahduttaa?

Sit kun olet myöntänyt itsellesi mikä se asia on joka sua ahdistaa sitten voit alkaa pikku hiljaa tekemään asialle jotain. Oot varmaan kuulut mind over body joskus ja se on ihan totta.

Sit kun oot saannu sen asian kondikseen mikä sinua ahdistaa niin sitten voidaan keskittyä pikkuhiljaa siihen liikuntaan. Onko sulla lemmikkejä? Onko sun tuttava piirissä sellasia joilla on koira esim voisit pyytää vaikka kamun lenkille koiran kanssa tai ilman koiraakin :)

Laitat ittelles tavoitteen ( Realistisen tavoitteen ei mitään 50 kiloa 2 viikossa tyyliin)
sit vaan pikku hiljaa vaikka 1km ensiksi ja sitten vaikka 2km jne... :)

Jk! Jatkuva nälkä kuulostaa siltä että sä olet jatkuvasti hermostunut kun olet yksin. Takaan ja alleviivaan kun aloitat pikkuhiljaa lenkkeilyn vaikka popit korvilla alkaa se mielikin virkenemään :)

Jjk! Älä rakas ystävä lannistu kyllä se elämä sulle hymyilee koska päivä se paistaa jopa risukasaakin :)