sain elämän takas!

eroonshstapäässyt kirjoitti:

2-vuotta sitten aloitin laihduttamaan. Skippasin aterioita ja söin niin vähän että keho oli säästöliekeillä. Joskus sain valtavan ahmimiskohtauksen ja sitte yritin työntää sormet kurkkuun ja oksentaa. Syksyllä tila paheni ja painoa oli tippunut jouluun mennessä 10 kg. Saattoi olla viikkojakin että söin suht. Hyvin mutta heti kun tuli joku pettymys elämässä aloitin taas syömättömyyden. Menkat loppuivat heti kun parikin kiloa painoa tippui. Rupesin käymään koulukuraattorilla juttelemassa. Se auttoi jonkin verran. Rupesin syömään normaalisti mutta liikuin todella paljon. En koskaan syönyt herkkuja ja kävin joka päivä tunnin juoksulenkillä. Paino ei noussut. Tätä jatkoin viime syksyyn asti. Syksyllä tajusin kuinka sairasta tämä on. Jätin lenkkeilyn pariin kertaa viikossa ja rupesin syömään pienen herkun joka päivä. Tähän mun parantumiseen vaikutti eniten se kun menin viime syksynä sisäoppilaitokseen opiskelemaan.vaakaa ei siellä ollut. Pikku hiljaa paino nousi. Totta kai se järkytti mutta jatkoin taistelua. Sain painoa nostettua 10 kg mutta menkat eivät vieläkään tulleet. Lääkäri määräsi hormonilääkkeet ja niiden avulla menkat palasivat. Mutta heti kun kuuri loppui loppuivat myös menkat. Olin järkyttynyt. Nostin edelleen painoa ja tadaa menkat tulivatkin. Tällä hetkellä mittani ovat 166cm ja 67kg. Olen peilikuvaani tällä hetkellä tyytyväisempi kuin silloin kun olin 15kg hoikempi. Olen saanut elämäni takaisin. Harrastan liikuntaa ja se on mulle huumetta. Toissa viikon lauantaina juoksin puoli maratoonin. Käyn myös salilla. Ja osaan myös herkutella! Olen niin tyytyväinen mun kroppaan ja elämäänkin osittain.en koskaan mikään alipainoinen ollutkaan mutta ei anoreksiaa mitata kiloissa. Se on päänsisäinen juttu. Toivon sydämestä että tämä teksti rohkaisee teitä anorektikoita voittamaan pelkonne. Anoreksia ei oo tavoittelemisen arvoista!!

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä