zyban(miljoonas kerta)

Eka viikko kun sai vielä polttaa: ei maistunut millekään mutta tupakoinnin määrä ei vähentynyt lainkaan. En uskonut että pystyn olemaan polttamatta jatkossa.
Sitkeilin sitten kuitenkin, kun olin päivämäärän päättänyt milloin loppuu, en polttanut enää ainoatakaan tupakkaa. Toka päivä pahin, ja sitten alkoi helpottaa. Ajatuksissa oli koko ajan että voinhan mä yhden silloin tällöin kokeilla tään kuurin aikana... mutta sitten ei olis voinut sanoa että oon ollut niin ja niin monta päivää polttamatta. En siis polttanut.
Ekat ehkä 3 viikkoa kului mahtavassa euforiassa: näin helppoako tää on, oikeesti hei ja jalat oli noin puoli metriä maanpinnan yläpuolella. Ihan alkupäivinä jnk verran hikoilua ja kuumia aaltoja.
Sitten pari viikkoa äksyilyä päivät ja itkua illat kun oon niin huono ihminen. En tiedä johtuiko masennus siitä että ei saanut enää tupakoida vai zybanista. Päätin että zybanista ja pahimmilla hetkillä laskin päiviä siihen kun kuuri loppuu. En kuitenkaan vähentänyt määrää enkä lopettanut kuuria kesken vaan jatkoin. Ja kas, ohi meni pahimmat hetket.
Tupakkaa ei varsinaisesti tehnyt mieli, tosin se tuoksui toisten poltellessa niin hyvälle että kävin välillä istumassa tupakkahuoneessa...
Muuten hajuaisti alkoi palailla ja ikävä kyllä, piintynyt polttaja tuoksuu myös.. piintyneelle...
Kesällä kovasti bileitä ja baarittelua, ei kertaakaan tullut mieleen aloittaa uudelleen. Tässä vaiheessa kuurikin loppunut jo. Painoa tuli mökkiviikon kaljoittelun tuloksena 5 kg lisää, josta 2 jäi voimaan. En ole hirveän tarmokkaasti vielä yrittänytkään pudottaa. Itse kuurin aikana paino ei noussut.
Jonkin verran oli kuurin aikana hieman painajaismaisia yöheräämisiä, piti pitää tarkkaan huoli että kaapin ovet oli kiinni koska yöllä niissä tuntui olevan elämää ja katselijoita ... meni ohi n. kuukaudessa. Muuten ei uniongelmia ollut.
Nyt on parin viikon aikana ollut ehkä kolme kertaa, pitkästä aikaa, että on ihan oikeasti tehnyt mieli ottaa tupakka ja polttaa. Tiedän kuitenkin että jos yhden poltan, se alkaa siitä uudelleen. Sitkeiltävä siis on. Ja nyt on sentään jo puoli vuotta täynnä! - Ei passaa vielä leuhkia, mieliteko on välillä aikas kova!
Mutta yllättävän helppoa kuitenkin tähän asti, poltin 20 vuotta askin päivässä ja olen oikein ylpeä itsestäni että näinkin hyvin on pärjännyt.