Löytyykö Suomesta vanhoillis körttejä?

jatkoa ed. :

Em. asia edellyttäisi tietenkin että he pitäytyisivät LUTERILAISESSA uskontulkinnassa jossa kaste olisi omalla paikallaan (=uudestisyntyminen kasteessa tunnustettaisiin), kirkkoa kunnioitettaisiin oikeana seurakuntana, liikkeen perintöä arvostettaisiin, uskonratkaisut, ihmeparantamiset, "ylistyskokoukset" yms. amerikkalainen markkinakristillisyys jätettäisiin pois. Ja ennenkaikkea: arvostettaisiin rukouksen muotona ja rakastettaisiin vanhojen virsien veisaamista, mikä on körttiläisyyden syvintä olemusta. Körttiläiseen kristillisyyteen ei kuulu kepeät "ylistyslaulut", kädet koholla hilluminen kielilläpuhumiset yms. mitä nämä kriittiset paljolti yrittävät tuputtaa liikkeen uudistamiseksi yksityisissä saarnoissaan.

Siellä on paljon vakavaa kristillisyyttä eläneitä ja nähneitä vanhuksia jotka kaipaavat vanhojen aikojen yksinkertaista, luterilaista uskonelämää virsineen, jumalanpalveluksineen, ei mitään kevyttä amerikkalaista humuhengellisyyttä.

Näiden löyhästi liikkeeseen sitoutuneiden, monesti humuhengellisyyden edustajien pitäisi vielä ymmärtää se, mitä tarkoittaa nöyryys Jumalan edessä oman uskonsa kanssa, oppia että olemme kaikki monella tavalla vajavaisia.

Sen tähden pitäisi pystyä ymmärtämään miksi kenenkään ei ole hyvä ajatella olevansa niin "täynnä Jumalan Henkeä" että on varaa tivata toislta uskon määrää ja uskoontuloajankohtia. Monesti näiltä puuttuu kokonaan nöyryys ja Pyhän kunnioittaminen. He kyllä puhuvat Jumalsta "kaverinaan" jolle ovat puhuvinaan kuin jokapäiväiselle kaverille ja jolta ovat saavinaan kaikenlaisia alituisia merkkejä, vastauksia yms. ylihengellisyyttä. Ei kuitenkaan niin tulkiten, etteikö Jumalaan, Taivaan Isään saisi suhtautua turvallisena Isänään, mutta ylikepeä, ja teennäisen iloitteleva ja asioita arkipäiväistävä hurmahenkisyys unohtaa paitsi Rakastaa Jumalaa, mutta myös peljätä ja kunnioittaa Häntä seköä muistaa miten pieni ja vajavainen ihminen on.

Tässäpä avaimia olisi Körttiläisyyden uudistamiseksi. Kustapa löytyisi kärsivällisiä ihmisiä liikkeen sisälle sitä rakastamaan ja sen puolesta rukoilemaan, ilman että pitää saada nähdä jo kohta helluntailaistyyppinen, uskonratkaisuun ja kielilläpuhumiseen perustuva "herätys"?

Se vaatisi todellista aitoa rakkautta, uhrautumista ja liikkeen sisimmän uskonkäsityksen jakamista vilpittömästi. Uskoa ilman näkemättä ja uutteruutta sekä sitkeyttä Herran elovainiolla, eliniäksi.

Nyt kun liikkeestä ei valitettavasti tällaisia löydy, on hallinto pahasti haavoittunut ja kulkee liike ontuen kohti kaiken sallivaa ja vakavasta kristillisyydestä luopuvaa yhä surullisempaa lopputulemaa jossa kiitoksena isien työstä ja rukouksista liikkeen opin ja uskon sisältö ei mitenkään erotu maailmallisesta, poliittisesta tai muusta yhteiskunnallisesta menosta.

Valitettavasti ne, jotka jotain kristisoivat, tekevät sen ilman rakkautta ja vieraita uskonnäkemyksiä seuraten, vaatien ulkoapäin kovilla äänenpainoilla näkyvämpää hurskautta malliin a´la amerikka.

Tämän kirkoittaja ei ole itse körttiläinen, ei ole koskaan liikkeeseen kuulunut, ei aio koskaan siihen liittyäkään eikä ole tuntenut siihen mitään erityistä vetoakaan, mutta tuntenut eläissään paljon körttiläisiä, asunut körttiläisellä seudulla, ollut mukana monissa seuroissa, Herättäjäjuhlillakin pari kertaa käynyt sekä tutustunut Suomen herötysliikkeidne historiaan laajasti.

Körttikapina kirjoitti:

jatkoa ed. :

Em. asia edellyttäisi tietenkin että he pitäytyisivät LUTERILAISESSA uskontulkinnassa jossa kaste olisi omalla paikallaan (=uudestisyntyminen kasteessa tunnustettaisiin), kirkkoa kunnioitettaisiin oikeana seurakuntana, liikkeen perintöä arvostettaisiin, uskonratkaisut, ihmeparantamiset, "ylistyskokoukset" yms. amerikkalainen markkinakristillisyys jätettäisiin pois. Ja ennenkaikkea: arvostettaisiin rukouksen muotona ja rakastettaisiin vanhojen virsien veisaamista, mikä on körttiläisyyden syvintä olemusta. Körttiläiseen kristillisyyteen ei kuulu kepeät "ylistyslaulut", kädet koholla hilluminen kielilläpuhumiset yms. mitä nämä kriittiset paljolti yrittävät tuputtaa liikkeen uudistamiseksi yksityisissä saarnoissaan.

Siellä on paljon vakavaa kristillisyyttä eläneitä ja nähneitä vanhuksia jotka kaipaavat vanhojen aikojen yksinkertaista, luterilaista uskonelämää virsineen, jumalanpalveluksineen, ei mitään kevyttä amerikkalaista humuhengellisyyttä.

Näiden löyhästi liikkeeseen sitoutuneiden, monesti humuhengellisyyden edustajien pitäisi vielä ymmärtää se, mitä tarkoittaa nöyryys Jumalan edessä oman uskonsa kanssa, oppia että olemme kaikki monella tavalla vajavaisia.

Sen tähden pitäisi pystyä ymmärtämään miksi kenenkään ei ole hyvä ajatella olevansa niin "täynnä Jumalan Henkeä" että on varaa tivata toislta uskon määrää ja uskoontuloajankohtia. Monesti näiltä puuttuu kokonaan nöyryys ja Pyhän kunnioittaminen. He kyllä puhuvat Jumalsta "kaverinaan" jolle ovat puhuvinaan kuin jokapäiväiselle kaverille ja jolta ovat saavinaan kaikenlaisia alituisia merkkejä, vastauksia yms. ylihengellisyyttä. Ei kuitenkaan niin tulkiten, etteikö Jumalaan, Taivaan Isään saisi suhtautua turvallisena Isänään, mutta ylikepeä, ja teennäisen iloitteleva ja asioita arkipäiväistävä hurmahenkisyys unohtaa paitsi Rakastaa Jumalaa, mutta myös peljätä ja kunnioittaa Häntä seköä muistaa miten pieni ja vajavainen ihminen on.

Tässäpä avaimia olisi Körttiläisyyden uudistamiseksi. Kustapa löytyisi kärsivällisiä ihmisiä liikkeen sisälle sitä rakastamaan ja sen puolesta rukoilemaan, ilman että pitää saada nähdä jo kohta helluntailaistyyppinen, uskonratkaisuun ja kielilläpuhumiseen perustuva "herätys"?

Se vaatisi todellista aitoa rakkautta, uhrautumista ja liikkeen sisimmän uskonkäsityksen jakamista vilpittömästi. Uskoa ilman näkemättä ja uutteruutta sekä sitkeyttä Herran elovainiolla, eliniäksi.

Nyt kun liikkeestä ei valitettavasti tällaisia löydy, on hallinto pahasti haavoittunut ja kulkee liike ontuen kohti kaiken sallivaa ja vakavasta kristillisyydestä luopuvaa yhä surullisempaa lopputulemaa jossa kiitoksena isien työstä ja rukouksista liikkeen opin ja uskon sisältö ei mitenkään erotu maailmallisesta, poliittisesta tai muusta yhteiskunnallisesta menosta.

Valitettavasti ne, jotka jotain kristisoivat, tekevät sen ilman rakkautta ja vieraita uskonnäkemyksiä seuraten, vaatien ulkoapäin kovilla äänenpainoilla näkyvämpää hurskautta malliin a´la amerikka.

Tämän kirkoittaja ei ole itse körttiläinen, ei ole koskaan liikkeeseen kuulunut, ei aio koskaan siihen liittyäkään eikä ole tuntenut siihen mitään erityistä vetoakaan, mutta tuntenut eläissään paljon körttiläisiä, asunut körttiläisellä seudulla, ollut mukana monissa seuroissa, Herättäjäjuhlillakin pari kertaa käynyt sekä tutustunut Suomen herötysliikkeidne historiaan laajasti.

Lue lisää

Paljon ihan oikeaa analyysia herännäisyyden nykytiasta täällä oli arvioitu ja ihan kristillisessä hengessä. Edellinen kirjoittaja kertoi että ei ole edes liikkeen sisällä mutta hyvin tiesi asioita. Huoli siitä että perinteinen körttiläisyys ei ole enää edusta etenkään useimpien liikkeen liberaalien teologien toimesta vanhaa körttiläisyyttä joka Jumalaa ja Raamattua pitää ehdottomana totuutena ja uskon pohjana. Hiljainen ja nöyrä sekä vähäeleinenkin näkyvä usko ei murenna tuota totuutta.

Liikkeen uskovien ja monien seuraliikkeessä mukana olevien puolesta nämä samat puutteet tai jopa luopuminen Jumalan sanasta on huomattu jo kauan sitten. Suurikin joukko liikkeen piirissä on hakenut ratkaisua asioihin ja vaatinut korjaavia liikkeitä. Herännäisyyden pitkälti pappisjohto on vain tainnut mutkikkainkin sanan kääntein ja muilla operatiivisilla toimilla estää tai ainakin hankaloittaa uskon vaatimusten äänenpainojen esiinnousua. No estää ehkä voi aikansa mutta liberaaliteologia, kaiken salliva nuorisotyö (kuten kertomuksia on laajasti kantautunut), myönteinen suhtautuminen raamatun vastaisesti esim. sukupuolineutraaliin aviolakiuudistukseen ja siten myös homouden harjoittamisen kannanottojen esittämättä jättäminen Raamatun sanalla, Raamatun käyttöä on myös seurapuheissa, nuorisotyön tilaisuuksissa ja muissakin yhteyksissä vähennetty jopa pidetään seurapuheita edes viittaamatta Jumalan sanaan raamattuun jne. Maallistuminen körttipiireissä huolestuttaa laajasti. Paljon siellä myös rukoillaan kuitenkin tähän maailmalliseen menoon oikeaa parannusta ja myös herätystä. Toki monissa kodeissa, perhepiireissä, osassa papistoa ja maallikoita, sekä eri yhteyksissä edelleenkin pidetään voimassa vanhaa Jumalan sanaan pohjautuvaa körttiuskoa joka alunperinkin on pohjautunut herätykseen ja on sitä kautta myös karmaattista uskoa. Siionin nykyiset virret sisältävät vielä sanoissaan raamatullista totuutta sekä oikeaa hengellisyyttä. Surkuhupaisaa jopa vahingollista on sekin, että liikkeen johto on niitä kiivaalla vauhdilla uudistamassa. Noita puhuttelevia uskonnollisia ja raamatullisia sanoja niitäkin ollaan maallistamassa ja monia tärkeitä sanoituksia muutettaisiin maailmalliseksi tai muuten vain runolliseksi mutta hengellisyys ja heräävää uskoa puhutteleva teksti sekä vaikutus niistä silloin katoaa. Toivottavasti nyt sentään noita vahvoja Siionin virsiä ei muuteta ja mikä ihmeen kiire tai tarve muutokseen edes olisi kun perinteinen uskova seuraväki ei ole muutoksa edes halunnut eikä sellaista tarvetta ole edes valtakunnallisesti koko väen osalta arvioitukaan. Toivottavasti tämä hengellinen herätysliike osaa nyt katsoa menneisyyteen aina ukko-Paavon ja Telppäsniittyjen aikaan sekä lukea raamattunsakin uudestaan ja hylkää kiusaajan äänet ja vaientaa maailman äänet sekä lähtee nöyrästi takaisin Jumalan sanan mukaiseen toimintaan ja palaa todelliseksi herätysliikkeeksi vaikka sitten johtoväkeä vaihtamalla.