Taidan olla menettänyt kosketukseni tunteisiini. En enää tunnista rakkautta muista tunteista, vaan leijun jossain määrittelemättömässä usvassa.
En jaksa enää antaa itsestäni mitään. Ei sen puoleen minulla ole enää mitään annettavaakaan.
Minä taidan olla vakavasti sairas, vaikka en sitä myönnäkään ääneen.
Jossain vaiheessa yksinäisyys kasvaa liian suureksi ja ihminen ikään kuin rupeaa hiipumaan. Joku päivä minäkin olen täysin näkymätön.
En jaksa enää antaa itsestäni mitään. Ei sen puoleen minulla ole enää mitään annettavaakaan.
Minä taidan olla vakavasti sairas, vaikka en sitä myönnäkään ääneen.
Jossain vaiheessa yksinäisyys kasvaa liian suureksi ja ihminen ikään kuin rupeaa hiipumaan. Joku päivä minäkin olen täysin näkymätön.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mutta Tove Janssonin sarjakuvaa lainaten, Näkymätön Ninnikin muuttui näkyväksi. Toivon muutosta tianteeseesi.
Niin minäkin toivon, mutta melkein 30 vuotta yksinäisenä alkaa jättää jälkensä.
Kaikki ei vaan osaa olla tarpeeksi mielenkiintoisia.
On minusta sentään hyötyä muiden auttajana ja orjana, kun vaan pää kestäisi.
Ei kuulosta kovin hyvälle. Joskus tapahtuu kuitenkin ihmeitä - löytyy se ystävä tai jopa kumppani. Vasta luin lehdestä miehestä, joka oli viisikymppisenä toivonsa menettäneenä poikamiehenä tavannutkin elämänsä naisen ja nyt ovat olleet yhdessä jo muutaman vuoden.
Aivan kuin minun suustani tekstisi. uskoni tuo minulle järjestystä ja tarkoitusta tähän tunteiden karnivaaliin jossa moninaiset tunteet sekoittuvat turruuteen. Näin pitkään yksin olleena sitä jotenkin etsii toivonkipinöitä joka suunnalta ja ihastuu niihin vaikkei niillä olisikaan kosketusta todellisuuden kanssa. Uskon lisäksi rauhaa tuo sellainen mentaliteetti jossa riisuu pois mahdollisuuden menettämisen pelon ja näkee toisen ihmisen omana itsenään, tällöin omat aidot tunteet tulevat esille. Tsemppiä! Kaikki järjestyy ja järjestely on hyvä aloittaa omasta sydämmestä. P.s. Kamppailen myös muiden auttamisen paljouden kanssa. Koitetaan muistaa että "Rakasta lähimmäistä kuin itseäsikin" Ei tarkoita että muita pitäisi rakastaa itseä enemmän. On täysin sallittua sanoa "ei" vaikkei kunnollista syytä kieltäytyä olisikaan ja on täysin sallittua pyytää apua
Edessäni istuu musta mies ja syö ilmeisesti pähkinöitä, ensin joi olutta varmaan kolme tölkkiä. Nyt kun syö niitä pähkinöitä, niin pureskellessaan niitä kuuluu ihan samanlainen ääni kun silloin, jos joku narskuttaa hampaita ja inhoan sitä ääntä yli kaiken. :/ En ymmärrä, miten on syödessä edes mahdollista. Toivottavasti pussi on pian tyhjä.