Olen nyt 19vuotias nainen ja kirjoittelin nuorten äiti & isä - palstalle kaksi vuotta sitten näin:
http://keskustelu.suomi24.fi/node/10330190
Ajattelin nyt kysyä vähän vanhempana (ja ehkä viisaampana) neuvoja, tai että onko äitini narsisti vai ns "normaali ihminen"? Olen asunut nyt vuoden omillani ja omistan kissan. Veljeni asuu avovaimonsa ja koiran kanssa omillaan myös.
Äiti tykkää pitää kulissit pystyssä. Kun vieraita tulee tai vieraat ovat kuuloetäisyydellä, äiti on pelottavan kepeä ja "hauska". Puhuu ylikorostetun "mukavasti". Siivoaa kotinsa lattiasta kattoon vaikuttaakseen täydelliseltä. Jos joku asia epäonnistuu, siitä syytetään jotakuta perheenjäsenistä. Vieraita kestitsee minkä kerkeää.
Kotona asuessani meillä ei aina ollut ruokaa kaapissa ja kun kysyin ruokaa, vastaus oli "mä söin jo kaupungilla". Äiti teki ruokaa vain jos oli pakko, ja silloinkin keittoa. Muistan kun meillä ei syöty vuoteen mitään muuta kuin keittoa joka hemmetin päivä. Äiti saattoi kuitenkin ostaa jääkaapin täyteen niitä ruokia, joista itse piti. Kaappi oli täynnä oliiveita, sieniä sekä kalliita raaka-aineita, joista tiesi tasantarkkaan minun joko inhoavan tai olevan allerginen.
Äiti soitteli (ja soittelee varmaan edelleen) miesystävälleen jatkuvasti. He näkevät töissä ja töiden jälkeen äiti pitää yhteyttä koko ajan. Kun mies lähti meiltä, meni 10min kun äiti soitti hänelle. Puhelu saattaa alkaa mukavasti, mutta yhtäkkiä kelkka kääntyy ja äiti rupeaa haukkumaan itseään. "Mä oon niin paska, mä en osaa mitään". Hän siis hakee huomiota. Joskus taas äiti esittää olevansa niin täydellinen nainen ettei mitään rajaa.
Minua kiusattiin peruskoulun ajan. Äiti syytti siitä minua, olin kuulemma itse syypää siihen että minua kiusattiin. Ylipäätään jos jotain negatiivista tapahtui, se oli minun syy. Äiti saattoi jättää esimerkiksi lasin lattialle ja jos joku kaatoi lasin vahingossa (ei esim. huomannut lasia) niin hirveä huuto. Muistan eräänkin kerran kun äiti jätti lasin pehmustetulle tuolille (ja tuolin pöydän alle). Kun vedin tuolin esiin, lasi kaatui ja minä sain huudot.
Äitilläni on pakonomainen tarve puuttua minun eläintenpitooni. Olen harrastanut eläinten kanssa lähes 10 vuotta erilaisia harrastuslajeja ja minulla on laaja tietotaito esimerkiksi kissojen ja koirien ruokinnasta sekä hoidosta. Kissani oli pentuna pienikokoinen ja näin siitä heti, ettei se kasva isoksi. Nyt kissani on vuoden ikäinen ja äiti syyttää minua siitä, että kissa on hänen silmäänsä oudonnäköinen. Kissa on täysin normaali, juttelee paljon ja tykkää olla ihmisten seurassa. Kun otin kissan, äiti vaati minua keskeyttämään opiskeluni siksi aikaa että olen kissan kanssa kotona? En suostunut, vaan jätin kissan päiväksi yksin (ihan niinkuin kaikki eläimet). Tämän jälkeen sain huudot, kun en tule välittömästi kotiin koulun jälkeen. Jos kissa on äidilläni, hän syöttää sille jatkuvasti kaikkea, mikä sen ruokavalioon ei kuulu. Pyysin kauniisti olemaan ruokkimatta kissaani lihavaksi ja vastaus: "minä pidän pyöreistä kissoista, tuo kissa on liian laiha". Kissani on normaalikokoinen, aavistuksen pyöreä jopa. Jokatapauksessa, äitini ei kunnioita minun sääntöjäni kissalle, vaan keksii omiaan ja keulii jokaikisessä kissanpitoon liittyvässä asiassa ihan tahallaan.
Veljeni koira on aina tervetullut äitilleni, se saa olla sohvalla ja pöydällä (??!!). Kysyin, että kun minulle tulee about samankokoinen koira, että sekin saa varmaan tulla käymään? Vastaus oli ei. Veljelleni äiti syytää rahaa ja kutsuja käymään, minua äiti ei ole halunnut käymään sitten viime vuoden. Äiti suorastaan palvoo veljeni naista. Avovaimo sanoi minulle viimeviikolla (puhuimme äitistäni), "äitisihän on niin ihana ja avulias, ai että mä tykkään siitä!"
(jatkuu)
http://keskustelu.suomi24.fi/node/10330190
Ajattelin nyt kysyä vähän vanhempana (ja ehkä viisaampana) neuvoja, tai että onko äitini narsisti vai ns "normaali ihminen"? Olen asunut nyt vuoden omillani ja omistan kissan. Veljeni asuu avovaimonsa ja koiran kanssa omillaan myös.
Äiti tykkää pitää kulissit pystyssä. Kun vieraita tulee tai vieraat ovat kuuloetäisyydellä, äiti on pelottavan kepeä ja "hauska". Puhuu ylikorostetun "mukavasti". Siivoaa kotinsa lattiasta kattoon vaikuttaakseen täydelliseltä. Jos joku asia epäonnistuu, siitä syytetään jotakuta perheenjäsenistä. Vieraita kestitsee minkä kerkeää.
Kotona asuessani meillä ei aina ollut ruokaa kaapissa ja kun kysyin ruokaa, vastaus oli "mä söin jo kaupungilla". Äiti teki ruokaa vain jos oli pakko, ja silloinkin keittoa. Muistan kun meillä ei syöty vuoteen mitään muuta kuin keittoa joka hemmetin päivä. Äiti saattoi kuitenkin ostaa jääkaapin täyteen niitä ruokia, joista itse piti. Kaappi oli täynnä oliiveita, sieniä sekä kalliita raaka-aineita, joista tiesi tasantarkkaan minun joko inhoavan tai olevan allerginen.
Äiti soitteli (ja soittelee varmaan edelleen) miesystävälleen jatkuvasti. He näkevät töissä ja töiden jälkeen äiti pitää yhteyttä koko ajan. Kun mies lähti meiltä, meni 10min kun äiti soitti hänelle. Puhelu saattaa alkaa mukavasti, mutta yhtäkkiä kelkka kääntyy ja äiti rupeaa haukkumaan itseään. "Mä oon niin paska, mä en osaa mitään". Hän siis hakee huomiota. Joskus taas äiti esittää olevansa niin täydellinen nainen ettei mitään rajaa.
Minua kiusattiin peruskoulun ajan. Äiti syytti siitä minua, olin kuulemma itse syypää siihen että minua kiusattiin. Ylipäätään jos jotain negatiivista tapahtui, se oli minun syy. Äiti saattoi jättää esimerkiksi lasin lattialle ja jos joku kaatoi lasin vahingossa (ei esim. huomannut lasia) niin hirveä huuto. Muistan eräänkin kerran kun äiti jätti lasin pehmustetulle tuolille (ja tuolin pöydän alle). Kun vedin tuolin esiin, lasi kaatui ja minä sain huudot.
Äitilläni on pakonomainen tarve puuttua minun eläintenpitooni. Olen harrastanut eläinten kanssa lähes 10 vuotta erilaisia harrastuslajeja ja minulla on laaja tietotaito esimerkiksi kissojen ja koirien ruokinnasta sekä hoidosta. Kissani oli pentuna pienikokoinen ja näin siitä heti, ettei se kasva isoksi. Nyt kissani on vuoden ikäinen ja äiti syyttää minua siitä, että kissa on hänen silmäänsä oudonnäköinen. Kissa on täysin normaali, juttelee paljon ja tykkää olla ihmisten seurassa. Kun otin kissan, äiti vaati minua keskeyttämään opiskeluni siksi aikaa että olen kissan kanssa kotona? En suostunut, vaan jätin kissan päiväksi yksin (ihan niinkuin kaikki eläimet). Tämän jälkeen sain huudot, kun en tule välittömästi kotiin koulun jälkeen. Jos kissa on äidilläni, hän syöttää sille jatkuvasti kaikkea, mikä sen ruokavalioon ei kuulu. Pyysin kauniisti olemaan ruokkimatta kissaani lihavaksi ja vastaus: "minä pidän pyöreistä kissoista, tuo kissa on liian laiha". Kissani on normaalikokoinen, aavistuksen pyöreä jopa. Jokatapauksessa, äitini ei kunnioita minun sääntöjäni kissalle, vaan keksii omiaan ja keulii jokaikisessä kissanpitoon liittyvässä asiassa ihan tahallaan.
Veljeni koira on aina tervetullut äitilleni, se saa olla sohvalla ja pöydällä (??!!). Kysyin, että kun minulle tulee about samankokoinen koira, että sekin saa varmaan tulla käymään? Vastaus oli ei. Veljelleni äiti syytää rahaa ja kutsuja käymään, minua äiti ei ole halunnut käymään sitten viime vuoden. Äiti suorastaan palvoo veljeni naista. Avovaimo sanoi minulle viimeviikolla (puhuimme äitistäni), "äitisihän on niin ihana ja avulias, ai että mä tykkään siitä!"
(jatkuu)
Vastaukset 4
Vanhimmat
Äiti maksaa joitakin opiskeluun liittyviäni kustannuksia (mm. bussikortti), mutta muistaa aina kiristää niistä. "MINÄ olen maksanut ne ja ne..." Äitini myöskin kaivelee vuosien takaisia juttuja sekä virheitä ja muistaa AINA mainita niistä. Vaikka olisi vieraita ympärillä. Mutta hänen virheistään ei saa koskaan mainita yleisessä seurassa, ei edes pienimmistä. Samoiten esimerkiksi kaupungilla äiti tykkää ruotia henkkohtjuttujani suureen ääneen. Mutta jos minä sanon että voisitko olla hiljaa, hän suuttuu.
Kun äidilläni on kiire, sitten on tosiaan KIIRE. Vaikka menisimme yhdessä johonkin ja hänelle tulee "kiire", niin sitten mennään ja minun asiat jääköön pois. Mutta jos minulla olisi kiire johonkin (esim. kyyti lähtee), niin äiti vitkuttelee ja vatvoo, käy saunassa ja pukeutuu hitaasti.. Huomauttaminen ei auta, koska siitä syntyy uusi sota ja tappelu.
Kun muutin kimppakämppään, äitini haukkui ensin minut (miksi menet kimppakämppään, oletko ihan idiootti, ootko nyt miettinyt varmasti tätä, miksi sää teet näin, oon sulle ostanut vaikka ja mitä jne jne), sitten asunnon (miks te otitte tälläsen, miksette ottanu mua lähempää, ootteko ny miettineet ja kattoneet muitakin, ompas typerä pohjapiirrustus) ja lopuksi käytännön asiat (miks ette muuttaneet ylempään kerrokseen? Kissa kärsii kun joutuu olemaan sisällä jne).
Kerran äitini haki kissan meidän luotamme ja haukkui minut siinä samassa kämppikselleni (joka on myös hyvä ystäväni). Kämppis katsoi äitiäni silmät suurena ja totesi mulle myöhemmin "miten joku kehtaa haukkua oman lapsensa maanrakoon?" Oli tällöin haukkunut minut mm. laiskaksi, määräilijäksi, tyranniksi, typeräksi... Viimeinen lause ennen lähtöä oli ollut "jos joskus HALUAT (ei siis me molemmat vaan kämppikseni) muuttaa tästä pois niin ota yhteys MINUUN". Mitä vittua??
Kämppikseni tuntee äitini kouluaikojeni alusta lähtien, eli n. 14 vuoden ajan. Hän näkee äidissäni samat piirteet kuin minäkin. Kerran kämppikseni mainitsi, että äidistäni leiskahti "narsismi" jopa hänen edessään. Mutta heti kun se pilkahti ulos, oli äiti "vetäissyt" sen takaisin ja ollut taas pelottavan kepeä.
Kerrot mitä tahansa äitille, niin se keksii siitä jotain negatiivista. Esimerkkejä keskusteluista:
Äiti: "miten menee töissä?"
minä: - ihan jees, vähän rankkaa on ollut
"Sitä se työnteko kuule on!!!! siinäs näät!!!!"
--
- kissa on ollut ihan väsynyt kun se on leikkinyt toisen kissan kanssa
"ei, se johtuu siitä että sinä et vie sitä pihalle!!!"
- oonhän mä vienyt, mutta ei se oikein uskalla olla kun täällä liikkuu paljon autoja ja koiria.
"sinun pitäisi viedä se maalle ja päästää vapaaksi!!!!"
- en ota riskiä, että se karkaa ja ei tuu enää takaisin.
"vittu sä oot idiootti!!!!"
--
Täsmääkö nää merkit narsismiin? En halua olla äitini kanssa tekemisissä, joskus tekisi mieli katkaista välit kokonaan.
Lueskelin tämän palstan juttuja vähän lisää ja täällä oli mainittu tuosta pakkomielteisestä tekemisestä:
http://keskustelu.suomi24.fi/node/12222741
Se ainakin täsmäisi äitiini. Pitää olla hirveästi tekemistä ja kaikesta tehdään hirveän suurta. Silti hän saa kulutettua pieniin asioihin koko päivän (esim. pyykinpesu, kaupassakäynti, kävelylenkki) ja muistaa sen jälkeen päivitellä säälittävään sävyyn "kun mä olen niin hidas" sekä äkäisesti "kun mihinkään ei ole aikaa!!!"
Jatkan vielä lisää: http://keskustelu.plaza.fi/ellit/ihmissuhteet/ihmissuhteet/1869550/miten-tunnistaa-narsistinen-aiti/
TÄMÄ.
"Hän valitsee tarkkaan ajan ja paikan jotta sinulle ei jää todistajia, kun hän kohtelee sinua kaltoin. Toisten seurassa hän on kuin eri ihminen, sydämellinen ja rakastettava, joten kukaan ei uskoisi, jos kertoisit millainen hän on kanssasi kahdenkesken. Hän voi loukata sinua toisten läsnäollessa, mutta naamioi loukkaamisen joksikin muuksi kuten huolenpidoksi, joten kukaan ei tule puolustamaan sinua. Jos kerrot, niin toiset tulevat puolustelemaan äitiäsi, sinä olet tulkannut häntä väärin!"
"Narsisti äiti ei kunnioita rajojasi, koet itsesi ikäänkuin äitisi jatkeeksi. Hän voi antaa pois tavaroitasi kysymättä lupaa sinulta, joskus jopa nenäsi edessä. Ruokasi voidaan syödä lautaseltasi tai antaa pois. Hän voi ottaa antamansa lahjat takaisin. Hän lupailee asioita puolestasi, tulkkaa sanomisiasi oman mielensä mukaan, hän puhuu sinusta ikäänkuin et olisi paikalla vaikka olet."
"Kaikki itsenäisyys pyrkimyksesi mitätöidään. Jos yrität itsenäistyä, hän pilkkaa sinua tai mitätöi yrityksesi"
"Hän on epäkypsä ja pikkumainen. Jos et suostu manipuloitavaksi, hän voi alkaa parkumaan, että et rakasta häntä. Jos rakastasit ja välittäisit tekisit niinkuin hän tahtoo. Jos loukkaat häntä, hän uhkailee että tulet katumaan tekoasi kun hän kuolee. Jos moitit häntä lapsena lapsellisesta käytöksestä, hän vertaa käytöstään johonkin sinun lapselliseen käytökseen, ikäänkuin voisi verrata aikuisen ja lapsen käytöstä. Hän antaa aina takaisin, jos on omasta mielestään kohdeltu huonosti. "
"Hän pakottaa lapsensa aikuisen rooliin. Sinun on opittava itse pitämään huolta itsestäsi, koska hän ei sitä tee. Hän ei anna sinulle niitä vaatteita, mitä tarvitset, et saa tarvitsemaasi lääkärihoitoa, et saa sitä, mikä on hänelle itselleen itsestäänselvyys. Hän ei anna sinun juhlia syntymäpäiviäsi tai kutsua kavereita kylään. Hän anna sinun osallistua toisten juhliin, koska ei viitsi kuljettaa sinua autollaan. Et saanut kouluvalokuvaa, koska hän ei halunnut maksaa."
JA ETENKIN TÄMÄ: "Syömähäiriöinen äiti syyttää lasta lihavaksi ja säännöstelee ankarasti tämän syömistä siirtääkseen oman häiriönsä lapseensa. Hän syyttää sinua hysteeriseksi, vaikka olet rauhallinen ja hän itse hysteerinen. "
Kyllähän tuo dear old mom on narsisti. Voisinpa sanoa että helpottaa kun katkaisin välit... mutta siitä se itsensä kokoaminen alkaa. tuleen ei kannata vastata tulella. Alan voida kuukausi kuukaudelta paremmin, mutta tää ei oo niin helppoa kun luulis... taistelen omia ajatuksiani vastaan koko ajan ...
Olen iloinen että sinulla on hyvä ystävä, ja toivon jatkossakin voimia. Olet nuori ja saat asiat järjestykseen kun olet fiksu niinkuin kirjoituksestakin käy ilmi.