Tuli pidettyä kevätkauden armottomat pitkäkestoiset avajaiset, joista aloin selviämään vapun kieppeillä.
Kolmisen päivää oksentelin vettä ja vaahtoa, kävelin kämpässä seinistä tukea ottaen, tärisin päästä jalkoihin, ja vesikupista ei tahtonut otetta saada.
Näkökyky meni usvaiseksi, ja ei ole kirkastunut ennalleen vieläkään.
Jo nyt aika alkaa silottelemaan sitä koettua kärsimystä, muistan käsien vatkaamiset ja oksentelut, mutta sitä todella karmeaa olotilaa ei oikein enää muista ja hahmota.
Alkaa taas olemaan tunnelmia, että eihän tuo ollut mitään kun siitäkin selvittiin.
Kynnys korkin narauttamiseen madaltuu koko ajan, vaikka takana on todellinen henkiinjäämiskamppailu, mutta sitä ei enää tunne.
Kolmisen päivää oksentelin vettä ja vaahtoa, kävelin kämpässä seinistä tukea ottaen, tärisin päästä jalkoihin, ja vesikupista ei tahtonut otetta saada.
Näkökyky meni usvaiseksi, ja ei ole kirkastunut ennalleen vieläkään.
Jo nyt aika alkaa silottelemaan sitä koettua kärsimystä, muistan käsien vatkaamiset ja oksentelut, mutta sitä todella karmeaa olotilaa ei oikein enää muista ja hahmota.
Alkaa taas olemaan tunnelmia, että eihän tuo ollut mitään kun siitäkin selvittiin.
Kynnys korkin narauttamiseen madaltuu koko ajan, vaikka takana on todellinen henkiinjäämiskamppailu, mutta sitä ei enää tunne.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kuulostaa aidolta eikä palstan tavanomaiselta provolta.
Kannattaisiko kirjoittaa muistiin kokemukset ja johtopäätökset ja toimintaohjeet mahdollisimman tarkkaan ja pakottaa itsensä lueskelemaan niitä päivittäin.
Tallessa kirjoitettuna on parin kesän takaiset kokemukset, kun kännipäissäni murjoin jossain kylkiluita poikki.
Kännissä ei tuntunut miltään, mutta kun krapula alkoi, alkoivat myös
kovat ja viiltävät kylkikivut pienimmästäkin liikkeestä. Yskitti, mutta yskiä ei oikein voinut, kun tuntui puukkoa tulevan kupeeseen.
Istuin toista viikkoa nojatuolissa paikallaan. Sängystä ylös nousu kesti ensimmäisellä kerralla ainakin puoli tuntia punnertaessa, kun koski niin maar pirusti. Onneksi juoppokaveri-naapuri toimitti ruokaa. Liikkumaan pystyi kunnolla vasta parin viikon päästä.
Sitä kokemusta en unohda ikinä.
Surkea suoritus kun et vielä ole havainnut mitään poikkeavaa muistisi suhteen. Yleensä päässä alkaa tapahtua jotain ennenkuin fyysiset oireet muun kehon osalta astuvat kehiin.Tuollaiset pikkuonnettomuudet kertovat vain huonosta viinapäästä.
Oletko eläkkeellä, kun voit työpäivinä oksennella himassa?
"paapottava?" AP oli kotona oloissaan, se tieto riittää sulle ihan varmasti. Eli pysy asiassa.
AP, hurjaa ja täyttä asiaa on kirjoituksesi, asian ytimessä olet. Kyllä se niin on että nyt halu vaimentaa sun järjen äänen..
Vedit putken eli sitkeä stana olet. Se tarkoittaa myös sitä että lopettamiseen kykenet yhtä kovalla asenteella. Siihen tarvitaan se asennemuutos ja oikea ajoitus. Vasta jälkeen päin tiedät oliko juuri nyt se oikea hetki lopetukselle.
Mainitsemani juoppokaveri-naapuri on vielä sitkeämpi tapaus. Kohta 65-vee ja mottonsa krapuloista on "koiralle kova luu."
Itse en krapulassa kykene kuin hengittämään.
Naapuri tempoo kaksikin pulloa terävää päivässä viikkojakin, ja selvittyään kävelee kovassa krapulassa vaikka koko päivän.
Taannoin käveli kovassa krapulassa naapurikaupunkiin noin 16 kilometriä, osti viinakaupasta eurokossun, ja sitä litkien käveli takaisin. On kyllä rääkätyn ja paljon ikäistään vanhemman näköinenkin.
Viinakramppeja ollut ainakin neljä, ja nähtäväksi jää kuinka äijän käy, eli milloin noutaja saapuu.
Toivottavasti usvainen näkökykysi kirkastuu löydettyäsi silmälasisi.
Katala muisti on alkoholistin vaarallisin vihollinen.