Vaikeuksia vasta puolen tunteiden lukemisessa?
ootko nainen asbergerg
hymynaama1
65798
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 65
Vanhimmat
;) En mut sä taidat olla.
mutta onko sillä jotain merkitystä sinun elämääsi?
Ei
Nonniih, mitäs siitä sitten jauhamaan?
Luen YLEENSÄ vastapuolta vähän liiankin hyvin.
Taidan olla. Olen sosiaalisesti lahjaton luuseri, jolla on muutama erityistaito. Olisin mieluummin sosiaalisesti lahjakas.
Kiva, jos saat revittyä siitä iloa elämääsi. Niin ne muutkin tekevät.
Ai niin, se kirjoitetaan muuten Asperger. Hans Aspergerin mukaan.
T.., hyvin sä puit asiasi sanoiksi, tätä pidin aika isona ongelmana kanssakäymisessämme. Tämä itseterapointi projisoimalla taitaa tuottaa tuloksia.
Jotenkin nyt tuntuu ettet sä oikein muuta teekään. Muuten hei, kuka sä oot?
Mut oikeesti, ei tommonen juttu haittaa, kunhan siitä ei seuraa kohtuutonta rasitetta tai häiriökäyttäytymistä. Pelottavan katseenkin ymmärtää heti paremmin kun sille on selitys:)
Toi oli hyvä pointti. Muistaakseni sä puhuit tosta aikaisemmin mulle, en reagoinnut asiaan silloin, ei mitään ongelmaa, Luen paljon lääketieteellistä tietoa,faktaa ja focusta. Tutkimuksia ja tieteellisiä julkaisuja. Itseasiassa on lukenut lääketiedettä jo 30-vuotta yksityisesti. Vähän lisää lääketieteenlatinan opintoja,niin olisin valmis yleislääkäriksi.(lailistettu lääkäri)No, ei puhuta minusta. Olet aina ollut minulle suuri arvoitus, nyt siis ratkaisin osatotuuden. Se helpottaa asioita, koska nyt ymmärrän sinua paremmin. Olin joskus ymmälläni. Olen vahva tunne ihminen, elän voimakkaasti sydämelläni ja sielullani, taiteilija kun olen (musiikki,taide,kirjallisuus)Koin sinut voimakkaasti sukulaissielukseni, enkä ollut väärässä. Kerro omista tunteistasi minua kohtaan. Tunnetko samoja tunnelatauksia ja ..en halua painostaa sinua. Kerrot, mitä tunnet ja milloin?
Itse asiassa mulla on niitä piirteitä, olen vähän sosiaalisesti kömpelö ihminen. Mutta mielestäni isompi ongelma oli sen miehen vaikeus näyttää omia tunteitaan.
Miksi näyttäisin kun voin lukea ne täältä?
Eipä ole enää vaikeuksia.
En todellakaan. Ei ne tunteet aina kohtaa, vaikka ne osaisi lukeakin.
Mikä se sellainen on?
Ja ei, en ole asperger enkä omaa edes autistisia piirteitä.
kyseessä Hän, joka kahdessa eri blogissaankin on kertonut tuosta asbergeristään. ;)
siis asperger kovalla peellä. :)
en asperger. Ongelmani on ennemminkin toisinpäin, kun luen ja tulkitsen muita liikaakin.
Itseni suhteen ehkä olen vähän assi, jos noin vois ajatella.
1. Olemattomat sosiaaliset vuorovaikutustaidot (silmiin katsomisessa isoja ongelmia, joko en katso ollenkaan, räpsyttelen silmiäni tai tuijotan liian pitkään, kasvosokeus, omituiset ilmeet) - check
2. Omituiset, yksinäiset harrastukset ja niistä luennointi - check
3. Tunne-elämä, jota ei näytä olevan (olen oikeasti ihan yhtä tunteva ihminen ja kykenen empatiaan) - check
4. Omituisuus, erilaisuus (esim. ulkoisessa olemuksessa) - check
5. Tunteista puhumisen vaikeus - check
6. Kosketuskammo - check
7. Ylireagointi mm. koviin, äkillisiin ääniin ja kirkkaisiin valoihin - check
8. Tietynlainen sosiaalinen ja kognitiivinen "tyhmyys" - check
Mitäs luulisit?
Ai niin, mun ikäluokalla Aspergerin diagnosointi on tuurikauppaa. Mulla ei ole diagnoosia, mutta kärsin silti kaikista oireistani ja huomaan usein olevani ihmisten pilkan kohteena. Olen myös yksinäinen, vaikka kaiken tämän pas*an takana elää mieleltään sosiaalinen ihminen.
Luin juuri pitkän kirjoituksen assi-naisesta, jossain naistenlehdessä.
Eräs erikoisuus oli kävelylenkki, jonka piti olla mieluiten joka päivä ihan sama kierros (turvallisuutta, rutiinia, meistä ei-asseista tylsää).
Toinen erikoisuus oli, että Pariisin matkalla hän vietti koko viikon hotellihuoneessa lukien paikallisia lehtiä, koska vieraat kielet sattuivat kiinnostamaan tuota assia eniten maailmassa.
siispä tämä henkilö
http://aspergersielu.blogspot.fi/2014/01/paula-tilli-toisin-minun-asperger.html
Kuulostaa tutulta tuo rutiininomaisuus. Ja tuo harrastukseen uppoutuminen (näköjään samankaltainen kiinnostuskin ko. henkilöllä).
En oikein osaa lähestyä ketään, kun en tiedä, miten se pitäisi tehdä. Tulkitsen muitten sanat ja eleet yleensä päin v*ttua ja teen virheliikkeitä. Annan varmaan itsestänikin ihan oudon kuvan kömpelöllä kehonkielelläni. Silti joku puupää on uskaltanut joskus lähestyä minua :D (kiitos siitä)
Hyviä puolia tässä sosiaalisessa vammaisuudessa on se, että minä olen loppuun saakka rehellinen ihminen. En yksinkertaisesti osaa valehdella isoista asioista. Minä en myöskään lokeroi toisia ihmisiä "hyviin ja pahoihin", vaan arvioin ihmisen pelkästään hänen käyttäytymisensä perusteella. Ulkoisilla meriiteillä ei ole minulle mitään väliä. Arvostan toisissa ihmisissä aitoutta ja todellista läsnäoloa.
Minä haaveilen joskus siitä, että pystyisin puhumaan. Kertomaan jollekin aidoista aidoimmalle ihmiselle, miten paljon arvostan ja välitän. En minä niin tyhmä ole, että kuvittelisin kenenkään rakastuvan minuun, mutta olisi kiva joskus sanoa jotain kaunista niin, että ei heti pilkattaisi.
Ei vaan olis kotoa opittua? Miten luulet et parisuhde onnistuu jos et osaa edes puhumisen alkeita (tai näin ymmärsin)?
Kuka luulis? Et varmaan mua tarkoittanut.
Meni Tönne ylemmäs..
Siis tonne (eikä Tönne)
Jospa hänellä on oikeasti asperger? Aika rumaa syytellä asioista, joille ei ihmiset voi mitään. Jos taas on vain "kotona opittua", aika rumaa heitellä VALEdiagnoosilla.
Kyllä minä puhua osaan, en vaan siitä miltä musta tuntuu. Ns.sosiaalisesti normaalille ihmiselle on vaikea selittää, mitä tarkoitan.
Mieti, jos joutuisit taistelemaan mielesi kanssa joka kerran, kun katsot toista silmiin. Koska se tuntuu ahdistavalta. Mieti, jos kaikki ihmisten viljelemä sarkasmi yms.olisi sulle kuin Egyptin hieroglyfien tulkitsemista. Ja kun vihdoin tajuat, ollaan jo ihan toisessa aiheessa. Ajattele, jos toinen hymyilisi sinulle, mutta et osaisi tulkita, onko se iloa,ystävällisyyttä, ilkeää, rakastavaa...Ja kun itse teet jotain, seurauksena on yleensä väärinymmärryksiä.
Minulla ei ole Asperger-diagnoosia, koska niitä ei jaella missään. Enkä tarvitse sitä ymmärtääkseni, että en ole täysin normaali. Pystyn kuitenkin toimimaan kuten aikuisen ihmisen kuuluu: käyn kaupassa, töissä, harrastan (yksin), näen joskus jopa muita ihmisiä. Ja olen jopa seurustellut ja elänyt suht pitkässä parisuhteessakin (joka jälkikäteen ajateltuna oli välillä aika vaikeaa, osittain minun luonteestani/piirteistäni johtuen).
En minä ole sen kummempi kuin muutkaan. Ehkä en samalla tavalla parisuhdekelpoinen, mutta myönnän kaipaavani välillä läheisyyttä siitä huolimatta.
Sä olet ihana ihminen ja upea nainen. Älä koskaan aliarvioi itseäsi. Oothan säkin huomannut kuinka omituinen ja erikoinen ihminen mä oon. No Taiteilijat saa olla vapaasti hulluja..hihhih! Kaikki ymmärtää ja hyväksyy. ; )
oli minulla mielessä. Toinen blogi on nimeltään Pagistaan ja toiseen oli linkki lesbopalstalla. En nyt muista nimeä, mutta löydän sen tarvittaessa. Nämä kaksi blogia olivat saman kirjoittajan, eräästä paljastavasta seikasta johtuen 100 % varmuudella. Molemmat myös kertoivat aspergeristään.
laittoi blogin kirjoittaja itse..
Pagistaan blogia ja palstabyltsihän se siellä satuilee! :D
Ihan turha sitä on loukkaantua. Tosiasia on se, että lapsen sanavaraston suuruus ja älykkyyden määrä on sidonnainen siihen, millä tavoin vanhemmat puhuu ja kertoo asioista lapselle.
Jos lapsi syntyy perheeseen, jossa ei puhuta tunteista, niin miten lapsi voi oppia sanoittaa omia tunteitaan? Huonosti. Ellei oo sitten jokin muu selitys, kuten Asperger.
Vähän sama se on valehtelun kans. Jos kodissa on hyväksytään valehteleminen ja vanhemmat itekin on epärehellisiä niin kait se lapsikin siihen oppii.:) Ei pidä kuitenkaan yleistää.
lukemassa Pagistaan-blogia? No huh huh! :D
Tuossa on muuten yksi hyvä syy olla hankkimatta diagnoosia: toisten ihmisten ymmärtämättömyys. Asseja pidetään yleensä vaan hankalina ihmisinä, jotka eivät osaa käyttäytyä ja pahimmassa tapauksessa syyllistetään heidän lähimmäisensä.
Mieluummin esitän mahdollisimman normaalia (joka ei aina onnistu täydellisesti) kuin että hankkisin diagnoosin, joka löisi ikuisen leiman otsaani. Haluan tulla kohdelluksi tasavertaisena silläkin uhalla, että 99% ihmisistä leimaa minut huonokäytöksiseksi, empatiakyvyttömäksi ja oudoksi/mielenterveysongelmaiseksi.
Kun se isoin ongelma on vaan, etten OSAA. Ei kukaan ihmettele sitäkään, miksi CP-vammainen ei välttämättä juokse maratonia. Neurologiset poikkeavuudet ovat siitä hankalia, etteivät ne aina näy selkeästi ulospäin. Varsinkin jos henkilö on oppinut peittämään tiettyjä "vikojaan" (sekin on mahdollista vuosien opettelulla).
Joskus hämmästyttää, miten perusteellisesti ja syväluotaavasti osaan kirjoittaa näistä asioista, joita en koskaan kykene sanomaan ääneen. Onneksi minulle on suotu kyky kirjoittaa. Ilman sitä en kykenisi minkäänlaiseen tunneilmaisuun.
Anteeksi hiiltymiseni. By the way, jos kukaan ei koskaan olisi rakastanut tai puhunut minulle, en olisi edes tässä pisteessä missä nykyisin olen. Syyllistäminen ei auta ketään.
Behindthemaskille: Tunnistin sinut. Et ole assburger, etkä omituinen, etkä sosiaalisesti lahjaton. Olet vain herkkä.
Viljelen monesti sarkasmia ja piikikästä huumoria, joka on monitulkintaisia ja siksi niin kutkuttavaa.
Ei ole välttämättä sinun tuttusi, eikä kirjoita sinusta eikä sinulle.
Tai sitten tunnistit väärin, koska olet sosiaalisesti lahjaton, mutta itsestäsi liikoja kuvitteleva, kuten palstatunnistajat yleensä. :)
Täältähän se on helppo tunnistaa toisia ;) no ei, vaikka olisitkin tunnistanut, niin en usko, että olet kukaan läheisistäni. Olen ns.hyvinoppinut sosiaalisissa taidoissa, mutta jos seuraa tarkemmin käyttäytymistäni, huomaa kyllä että lähes kaikki on opeteltua.
Olen ihminen, johon on vaikea saada kontaktia. Jos tiedät minut, tiedät myös sen. Minä en ole tyhmä ;) vuosikausia virheitä toistamalla oppii pakostikin jotain. Opin jo nuorena, miten ihmiset saa puolelleen: huumorilla. Vaikka ajoitus ja paikka ei aina olekaan sopiva...huomaan sen usein myöhässä. Joskus vasta päiviä myöhemmin :D
Jos tietäisit menneisyyden tämän kaiken takana, saattaisit hämmästyä oikeasti. Se on asia, josta en juuri puhu. Mutta yhdessä asiassa olit enemmän kuin oikeassa: olen herkkä.
mainitsemasi nainen, mutta yksinäinen minä silti olen. Kukaan ei tunnu kaipaavan seuraani. Siksi en oikein jaksa enää uskoa ihmisiin ja en edes yritä tuputtaa seuraani yhtään kelleen.
ei ole ainakaan kukaan kertonut. ;D
Ööööö, mitä tarkoitat?
Olen käynyt hitaalla ikäni, aina myöhässä. Ehkä juuri siksi on helppoa lukea ihmisistä niitä asioita, joita he eivät sano ääneen. 'Rivien välit' kertovat joskus paljon enemmän kuin sanottu tai kirjoitettu ...
Niinpä niin. Selventävää tekstiä. Muista mun silmissäni sä olet aina upea ja hieno ihminen. Olet opettanut mulle monta hienoa asiaa, mitä en olisi ymmärtänyt ilman sua. Olet avannut silmäni monessa asiassa, niin realielämässä kuin tunneelämässä. Tiedät Rakkauden tunteeni kohtaasi olet kuin rakas enkeli elämässäni..en tiedä nykyistä statustasi (aviossa esim. tai vapaa) Haluan sanoa, että olet elämäni suuri RAKKAUS!
H-i mitä shittiä, sori. Kenelle kuvittelet loruilevasi? Minä olen aviossa, mutta vapaa enkä tiedä ketään, jonka suuri rakkaus voisin olla. Siksi yritän kovasti opetella rakastamaan itse itseäni ...
Mitä arvoa sellaisella 'rakkaudella' on, josta sen kohde ei tiedä mitään?
Mitkä tunteet?
ei tarvi olla assi, vaikkei ymmärrä toisten eleitä ja ilmeitä
kun on ollut ikänsä hyljeksitty, saanut tuntea olevansa vastenmielinen, likainen, tyhmä ja kenties tylsäkin, ei ihan heti käsitä miksi jossain muualla ihmiset käyttäytyvät eritavalla. helposti alkaa miettiä onko heidän käyttäytymisensä käänteistä v*ttuilua vai mitä.
^ - Komppaan tätä.
Ei pitäis olla ongelmia vastapuolen tunteiden lukemisessa. Kyllä mä huomaan aika nopeasti toisen ilmeistä, sanomisista, äänen sävystä että mun seura ei ole haluttua ja ymmärrän pysytellä kauempana. Jos toinen katselee vihaisesti ja kuittailee loukkaavasti kaikkea mitä sanon jollekulle muulle, niin eiköhän tuo tarkoita sitä ettei kyseinen henkilö arvosta mua ollenkaan. Eipä kukaan ole mulle kiinnostusta osoittanut, jotain voin päätellä tuostakin.
Uskon vain suoraa puhetta ja henkilöltä itseltään, siihen asti kaikki perustuu vain omiin arvioihini. että semmottii.
tollasia kyselet...
Ihastuneen voi olla vaikea uskoa että ihastuksen kohde voisi olla myös ihan oikeasti ihastunut. Ei se välttämättä tarkoita sitä etteikö osaisi lukea vastapuolta. Voi olla vaikea uskoa että onni osuisi omalle kohdalle ja voi yrittää etsiä muita syitä vastapuolen eleille.
Sama jos on yksipuolisesti ihastunut, toinen voi ottaa kaikki pienetkin positiiviset eleet merkkinä siitä että vastapuolikin on ihastunut, vaikkei olisi.
Älä höpsi! Sä oot ihana ja upee ihminen. Mä Rakastasin sua vaikka sä olisit mun mummoni. Sitäpaitsi sä oot tosi fixu. Sulla on aivot. Tiedostavia ja omilla aivoilla ajattelevia ihmisiä on liian vähän. Massapsykoosi ja massainformaatio pilaa ihmisten aivot. Omalla ottallaan pitää tajuta asiat, näin se on.
Niinpä niin. Kylläpä sitä taas ollaan niin tieteellisiä ja intresantteja.
Tarkoitin tämän vastauksen, tuohon yhtä ylemmäksi. Anteeksi moukkamaisuuteni.
Mistä ihmeestä olet tuollaisen nimimerkin tempaissut? Näyttelijä / harrastajasellainen?
Nätisti kirjoitettu, kiitos.
Ei haittaa. En kokenut moukkamaiseksi kommenttiasi.
Tekee mieli lisätä vielä että jos eleet on ristiriitaisia, niin kyllähän sekin sotkee vastapuolen tulkintaa. :)
En tajua enkä osaa vastata.
Mä en tiedä mikä toisen käytöksessä on vilpitöntä ja mikä valhetta?
Olen kohdannut niin paljon valhetta ja vedätystä, että huomaan pakenevani, heti kun joku käyttäytyy " hän on ehkä kiinnostunut". Huomioin sen noin prosentilla, käännyn pois ja suljen silmät.
En vain pysty enää vastaamaan siihen.
Tai ehkä se onnistuu, jos tulee vastaan, joku joka on niin tämän systeemin tai alueen ulkopuolelta, edes jotenkin aikuiseksi kasvaneen oloinen tai edes vähemmän feikki. Ihmisillä on niin kiire patistamaan toisiaan _ heittäytymään_ suhteeseen.
Mihin suhdetta tarvitaan?
No etkö uskalla lähteä ihan , Ollaan kavereita pohjalta mukaan jos joku osoittaa kiinnostustaan?
Kyllähän voit kertoa etttä olet niin monet petttymykset ja vedätykset kokenut, ettte halua rynniä vaan katsoa ja tutkia mltä tuntuu.
Jos toinen todella haluaa, ei voi pakoittaa kiirehtimään.
Miehillä vaan tuntuu olevan kiire, koska selvästi haluavat tehdä myös "peti" katsastuksen enne päätöstään, mutta en usko että naisilla on samat perustelut kiirehtimiseensä.
Mut onnea ja uskoa matkaan, kyllä meitä ei vedättäviäkin vielä on olemassa.