Terveiseni hänelle

En sure, eikä minuun satu enää mikään. Kaikki on hyvin ja täydellisesti, ja olo on kevyt kuin haituvalla. Leijailen ja hyppelehdin pehmeiden pilvien päällä, ja täällä on hyvä olla. Katselen ympärilleni ja näen kaiken mutta en tunne. En tunne surua enkä ikävää enkä vihaa enkä kaunaa enkä mitään. Tänne halusin ja tänne pääsin, enkä ole onnellinen enkä iloinen enkä tyytyväinen. En tunne mitään.

Ja katselen kuin ulkopuolelta kaikkea, mitä olen elämässäni saavuttanut, ja tiedän asioiden olevan hyvin juuri nyt ja tällä hetkellä. Oloni on tyyni, kun en tunne. En tunne itseäni enkä välitäkään tuntea. En tunne enää häntä, eikä silläkään ole väliä. Hän pitää päätöksensä, tietenkin, ja niin pitääkin olla. Siihen olen sopeutunut jo aikoja sitten ja sen hyväksyn. Hän tekee oikein. Minä en tee mitään muuta kuin katselen ihmeissäni. Katselen kaikkea kuin hidastettuna, ja ihmiset ovat mielenkiintoisia ja ihania, paitsi että kukaan heistä ei kiinnosta, enkä jaksa heitä kuin hetken. Ja sillä ei ole väliä, kun ei millään ole. Eikä sekään ajatus tunnu ankealta, kun näen kaiken vain hopeanhohtoisen harson läpi. En ole aineissa enkä sekaisin. Ihmettelen vain ja jatkan ajelehtimistani tai pomppimistani pilven päällä, whatever.
8198
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 8

Vanhimmat

Hän toivoisi minun surevan ja katuvan, mutta ei. En enää tee niin. Tässä meni niin kauan, että kaikki mahdolliset tunteet on kulutetty loppuun. Niin elämässä toisinaan käy.

Äänestä
  • Olenkohan siellä? Jos olen, niin eipä tämä kummoistakaan autuutta ole. Eikä täällä näy ketään muuta, missähän kaikki toiset ovat? En kyllä heitä kaipaakaan mutta terveisesi voin huutaa tuuleen.

    Äänestä

  • täältä pilvistä kirjoitti:

    Olenkohan siellä? Jos olen, niin eipä tämä kummoistakaan autuutta ole. Eikä täällä näy ketään muuta, missähän kaikki toiset ovat? En kyllä heitä kaipaakaan mutta terveisesi voin huutaa tuuleen.

    Älä huuda, kuiskaa, niin kaikki tulevat katsomaan ja kysymään mitä sinulla on asiaa.
    Huutamalla kaikki katoavat, pelkäävät ääntäsi, mutta kuiskaamalla se asia alkaa kiinnostaa.

    Äänestä

Joskus ne tunteet vaan loppuu. Eikä se sitä meinaa, että toinenkaan tuntisi vihaa
tai haluaisi toisen surevan tai katuvan.
Kaikesta huolimatta sitä voi olla haluamatta toiselle yhtään mitään pahaa.

Äänestä
  • Niin voi. En minä kenellekään pahaa toivo enkä ole toivonutkaan. Enkä tiedä, loppuivatko tunteeni. Kun en tiedä enkä tunne mitään, en edes tunteiden loppumista. Oikeasti. En tunne häntä enkä enää tiedä, kuka ja mikä hän on. Luulin tietäväni, mutta en enä luota enkä usko mihinkään, ja hän on käynyt aivan vieraaksi. Ja kaikki on ihan hyvin näin.

    Äänestä

  • täältä pilvistä kirjoitti:

    Niin voi. En minä kenellekään pahaa toivo enkä ole toivonutkaan. Enkä tiedä, loppuivatko tunteeni. Kun en tiedä enkä tunne mitään, en edes tunteiden loppumista. Oikeasti. En tunne häntä enkä enää tiedä, kuka ja mikä hän on. Luulin tietäväni, mutta en enä luota enkä usko mihinkään, ja hän on käynyt aivan vieraaksi. Ja kaikki on ihan hyvin näin.

    ei ole hyvin. Miksi olisit tänne purkanut syvimpiä mietteitäsi jos et tuntisi mitään?

    Äänestä

kyllä ottanut hitustakaan selkoa täällä... johtuuko se helteestä vai mistä mutta hämmentävä päivä. mitähän huomenna seuraa?

Äänestä

Kommentoi aloitusta


täältä pilvistä kirjoitti:

En sure, eikä minuun satu enää mikään. Kaikki on hyvin ja täydellisesti, ja olo on kevyt kuin haituvalla. Leijailen ja hyppelehdin pehmeiden pilvien päällä, ja täällä on hyvä olla. Katselen ympärilleni ja näen kaiken mutta en tunne. En tunne surua enkä ikävää enkä vihaa enkä kaunaa enkä mitään. Tänne halusin ja tänne pääsin, enkä ole onnellinen enkä iloinen enkä tyytyväinen. En tunne mitään.

Ja katselen kuin ulkopuolelta kaikkea, mitä olen elämässäni saavuttanut, ja tiedän asioiden olevan hyvin juuri nyt ja tällä hetkellä. Oloni on tyyni, kun en tunne. En tunne itseäni enkä välitäkään tuntea. En tunne enää häntä, eikä silläkään ole väliä. Hän pitää päätöksensä, tietenkin, ja niin pitääkin olla. Siihen olen sopeutunut jo aikoja sitten ja sen hyväksyn. Hän tekee oikein. Minä en tee mitään muuta kuin katselen ihmeissäni. Katselen kaikkea kuin hidastettuna, ja ihmiset ovat mielenkiintoisia ja ihania, paitsi että kukaan heistä ei kiinnosta, enkä jaksa heitä kuin hetken. Ja sillä ei ole väliä, kun ei millään ole. Eikä sekään ajatus tunnu ankealta, kun näen kaiken vain hopeanhohtoisen harson läpi. En ole aineissa enkä sekaisin. Ihmettelen vain ja jatkan ajelehtimistani tai pomppimistani pilven päällä, whatever.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu